Lue keskustelun säännöt.
en jaksais enää hetkeäkään olla äiti
31.08.2014 |
Oon uupunut, epäonnistunut äitiydessä. 15 äitinä.
Kommentit (16)
Helpottaa, kun menkat on ohi. Mieliala lähtee nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään jaksanut ja lapseni kasvoikin sijaisperheessä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:52"]Helpottaa, kun menkat on ohi. Mieliala lähtee nousuun.
[/quote] Joo pms päällä.ap
Siis oletko ollut 15vuotta äitinä ? Mä muistan nuo tunteet. Kun 2 lasta oli murrosiässä ja kuopus takertuva ekaluokkalainen ja mies alkoi käydä läpi jotain keski-iänkriisiä, mulle tuli kanssa uupuminen äidin rooliin. Olisin halunnut mennä vaikka luostariin vuodeksi enkä enää huolehtia kenestäkään. Mutta mulla siihen auttoi hyvä työterveyslääkäri, joka sanoi että nyt on vaan pakko antaa itselleen lupa levätä välillä. Lähdin viikoksi kuntoremonttiin ja sen jälkeen aloin juosta ja joogata. kun oikein vitutti ja väsytti, lähdin tunniksi lenkille. Pikkuhiljaa olo kokeni ja usko pois, nyt äitiys on taas ihan hyvä juttu. Mulla on nyt 2 ihanaa nuorta aikuista lasta jotka asuvat jo omillaan sekä kuopus joka in nyt murrosikäinen. Mies otti ja lähti nuoremman matkaan , mutta nautin kyllä tästä itsenäisyydestä ja omasta rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 10:53"]
En minäkään jaksanut ja lapseni kasvoikin sijaisperheessä.
[/quote]
Ei äitien tarvitse olla mitään pyhimyksiä. Näinkin voi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:05"]Siis onko sulla 15 lasta?
[/quote] 15v äitinä.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 11:24"]Siis oletko ollut 15vuotta äitinä ? Mä muistan nuo tunteet. Kun 2 lasta oli murrosiässä ja kuopus takertuva ekaluokkalainen ja mies alkoi käydä läpi jotain keski-iänkriisiä, mulle tuli kanssa uupuminen äidin rooliin. Olisin halunnut mennä vaikka luostariin vuodeksi enkä enää huolehtia kenestäkään. Mutta mulla siihen auttoi hyvä työterveyslääkäri, joka sanoi että nyt on vaan pakko antaa itselleen lupa levätä välillä. Lähdin viikoksi kuntoremonttiin ja sen jälkeen aloin juosta ja joogata. kun oikein vitutti ja väsytti, lähdin tunniksi lenkille. Pikkuhiljaa olo kokeni ja usko pois, nyt äitiys on taas ihan hyvä juttu. Mulla on nyt 2 ihanaa nuorta aikuista lasta jotka asuvat jo omillaan sekä kuopus joka in nyt murrosikäinen. Mies otti ja lähti nuoremman matkaan , mutta nautin kyllä tästä itsenäisyydestä ja omasta rauhasta.
[/quote] Kiitos rohkaisevista sanoista. Mulla 2 murrosikäistä. Ja 2 pienempää. Aviokriisi ja lisäksi työskentelen lasten kanssa. Haluisin vaan laittaa oven kiinni ja häipyä. En jaksaisi enää yhtään. Ap
Olet tsempannut hienosti jos olet jo 15vuotiaana saanut lapset ja kasvattanut hänet, 10+. Moni 30v ei jaksa sitä. Aina tulee niitä jaksoja kun haluaisi vaan lähteä, kaikilla äideillä - koska tuntuu että äiti pitää kaikkien langat käsissään ja suunnittelee ja miettii..miehet usein vaan seuraa ja tekee mitä käsketään. Se ON erittäin raskasta kun ei ikinä saa vaan olla ja joku muu hoitaisi suunnittelut. Meillä 6 lasta, nyt jo 5 aikuisia mutta nyt minullekin tullut se tunne että olen tehnyt tehtäväni ja haluan vain ottaa 10veen ja lähteä - en jaksa enää yhtään nostaa likaisia kalsareita lattialta. Olen sen tehnyt jo 20v. Sinun tilanteesi tietty vaikuttaa jos teille on suhteessakin huonoa (kuten täälläkin ja mietin tosissani muuttoa), tottakai sitten kaikki muukin tuntuu pahemmalta. Olisiko parempi erota, oletko miettinyt asiaa, ihan oikeesti? ottaa breikki ja asua erikseen vuoden ja katsoa mitä sitten tapahtuu ja miltä tuntuu? joskus silloin löytyy ne vastaukset. Saat ehkä vähän omaa aikaa, ja voit hengittää taas vapaammin jos lapset ovat isän luona välillä. Oletteko keskustelleet asiasta? Jaksamista. Sinun on nyt pakko päättää mitä haluat tehdä - en usko että haluat häipyä vaan tarvitset vain tauon kaikista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko jostain apua? Neuvolan kautta, sosiaalitoimi? Kaikkihan kaatuu, kun on väsy ja liikaa hommaa. Jaksaako miehesi. Mitkä hänellä voimavarat? Onko mahdollista yhdessä löytää ratkaisua? Organisoida? Ottaa ne isommat lapset mukaan suunnitteluun? Ja pienimmätkin omalla tavallaa.
Voimia sinulle. Empatiaa paljon.
Minäkin olisin, jos olisin erehtynyt lapsia hankkimaan. Eivät väärät elämänvalinnat ole pms-oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti luettuani hahmottuu kuva, ettei äitiys ole se rasittavin tekijä, vaan huono parisuhde / kriiseilevä mies / mies, joka tuen sijaan on yksi hoidettavista. Haloo naiset, lopettakaa se kalsarien nostelu lattialta. Minä lopetin kauan sitten, sanottuani asiasta useamman kerran ilman vaikutusta. Nyt saavat minun puolestani lojua vaikka maailman tappiin, ei ole minun vastuullani niitä noukkia.
Miksi aina valutatte, että ette jaksa äitiyttä, kun oikeasti paha olo johtuu parisuhteesta? Ei ole lasten syytä se paha olo! Äitiys tuntuu tuossa tilanteessa raskaalta, mutta syy pahaan oloon on muualla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:07"]
Olet tsempannut hienosti jos olet jo 15vuotiaana saanut lapset ja kasvattanut hänet, 10+. Moni 30v ei jaksa sitä. Aina tulee niitä jaksoja kun haluaisi vaan lähteä, kaikilla äideillä - koska tuntuu että äiti pitää kaikkien langat käsissään ja suunnittelee ja miettii..miehet usein vaan seuraa ja tekee mitä käsketään. Se ON erittäin raskasta kun ei ikinä saa vaan olla ja joku muu hoitaisi suunnittelut. Meillä 6 lasta, nyt jo 5 aikuisia mutta nyt minullekin tullut se tunne että olen tehnyt tehtäväni ja haluan vain ottaa 10veen ja lähteä - en jaksa enää yhtään nostaa likaisia kalsareita lattialta. Olen sen tehnyt jo 20v. Sinun tilanteesi tietty vaikuttaa jos teille on suhteessakin huonoa (kuten täälläkin ja mietin tosissani muuttoa), tottakai sitten kaikki muukin tuntuu pahemmalta. Olisiko parempi erota, oletko miettinyt asiaa, ihan oikeesti? ottaa breikki ja asua erikseen vuoden ja katsoa mitä sitten tapahtuu ja miltä tuntuu? joskus silloin löytyy ne vastaukset. Saat ehkä vähän omaa aikaa, ja voit hengittää taas vapaammin jos lapset ovat isän luona välillä. Oletteko keskustelleet asiasta? Jaksamista. Sinun on nyt pakko päättää mitä haluat tehdä - en usko että haluat häipyä vaan tarvitset vain tauon kaikista...
[/quote]
Haluaisin erota, ehdottomasti. Mutta.. mulla ei ole rahaa, en pysty pitämään elintasoa yllä lapsille jos eroan. Jouduttaisiin muuttamaan kaupungin vuokrataloon huonolle alueelle. Oltaisiin köyhiä. Se ei ainakaan vähentäisi stressiä tai parantaisi lasten elämää.
Toiseksi pelkään miten lapset reagoisi eroon.
En uskalla erota. ap
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:42"]
Tähän asti luettuani hahmottuu kuva, ettei äitiys ole se rasittavin tekijä, vaan huono parisuhde / kriiseilevä mies / mies, joka tuen sijaan on yksi hoidettavista. Haloo naiset, lopettakaa se kalsarien nostelu lattialta. Minä lopetin kauan sitten, sanottuani asiasta useamman kerran ilman vaikutusta. Nyt saavat minun puolestani lojua vaikka maailman tappiin, ei ole minun vastuullani niitä noukkia.
[/quote]
Varmaan olet oikeassa. Jos saisin mieheltäni muutakin kuin ainaista kiukuttelua ja huutoa niin en kokisi elämääni näin raskaaksi. ap
Täh?