huono omatunto seurana jatkuvasti
Lyhyesti tilanteestani - isä sai kaksi vuotta sitten pahan aivoinfarktin, vallan pyörätuolissa eikä pääse edes sänkyyn tai sängystä pyörätuoliin ilman äidin apua. Niin tosiaan - 78 vuotias äitini, joka on itsekin melko huonosti liikkuva hoitaa isääni yksikseen päivästä toiseen.
Itse asun yli sadan kilometrin päässä, lapsia neljä (nuorin alle 2v), mies tekee pitkää päivää töissä. Paljon olen siis lähes yksinhuoltajana.
Vanhempani eivät kunnallista apua suostu ottamaan vastaan. Suren sitä, että en osaa nauttia mielestäni tarpeeksi lapsistani ja omasta elämästäni kun monta kertaa päivässä tulee mieleen vanhempani ja se, että minunkin varmaan pitäisi olla heitä auttamassa. Toisaalta taas pohdin, onko lasteni unohdettava harrastuksensa, jotta voisimme joka viikonloppu ajaa vanhempieni avuksi.
Paljon kysymyksiä yhteen pieneen päähän! Onko kohtalotovereita tai muuten vaan hyviä ajatuksia?!?
Kommentit (2)
Tämä luulo tuntuu tosi monella vanhemman sukupolven ihmisellä istuvan tiukassa! Kerro vanhemmillesi, että kysymyksessä on kunnan järjestämä julkinen palvelu (vastaava kuin esim terveyskeskus, poliisi tai palokunta), jonka palveluista tilaaja maksaa tulojensa mukaan. Kysymyksessä siis ei ole mikään ilmaispalvelu. Ja tuo vielä esiin, että siksihän he ovat ikänsä veroja maksaneet (ja maksavat edelleenkin), että sitten kun apua tarvitsee, sitä myös saa.
On ihan pöhköä äitisi polttaa itsensä loppuun, mitäs sitten isällesi tapahtuu kun äiti ei enää jaksa tai pysty häntä auttamaan? Ja sinullakin on paljon turvallisempi olo, jos tiedät, että heillä käydään auttamassa. Sinun ensisijainen paikkasi on kuitenkin oman perheesi luona, kuten kirjoititkin.
Meillä oli aikanaan ihan vastaavat ongelmat isoäitini kanssa, joka ei millään olisi suostunut kotisairaanhoidon ja ateriapalvelun asiakkaaksi. Nuo edellä mainitsemani argumentit kuitenkin vähitellen tehosivat, kun asiasta moneen kertaan puhuttiin. Tärkeää hänellekin oli tajuta, ettei kysymyksessä ole mikään ' sosiaaliapu' vaan palvelu josta hän maksaa ja on maksanut jo etukäteenkin verojen muodossa.
Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyvät!
Tuolla menolla äitisi uupuu... Omat vanhempani ovat about samaa ikäluokkaa-perheetön siskoni toki auttaa päivittäin.
Kunnalinen kotiapu on etu-ei siitä kannata kietlätytyä. Vanhempasi tarvitsevat kuvauksesi mukaan päivittäin kotipalvelua- tai kohta vanhainkotia.
Vanhukset ovat etusijalla kotipalvelussa (- menevät jonossa esim. lapsiperheiden ohi...)