Tulevan äidin tunteet.
Näyttävät menevän nyt vuoristorataa! Eilen illalla valvoin ja aloin pelkäämään, että jos synnäriltä kotiutuukin mieheni lisäksi vain toinen meistä, minä tai vauva. Yritin lukea synnytyspeloista, mutta ne käsittelevät lähinnä sitä kipua. Itkeskelin ja halailin nukkuvaa miestäni, että kyllä sinä pärjäät jos minä en selviä. Ihan hullua. Lisäksi en osaa kuvitella että tosiaan nyt minusta tulee äiti! Toki osaan nähdä tulevaisuuden lapsen kanssa ja haaveilen jo tulevista päivistä äitinä, mutta tunne ei jännitä eikä järisytä. Kai sekin sitten iskee jossain vaiheessa kunnolla. Entinen pelottaa se jomman kumman kuolema. Onko joku teistä ollut ennen synnytystä näin sekaisin?
Kommentit (6)
Täytyy varmaan soittaa kun en ehkä neuvolaan enää ehdi! Nyt rv 40+4
Ap
Joo, välillä itkin ja säälin tulevaa lasta, kun saa niin kamalat vanhemmat. Ja pelkäsin kuolevani synnytykseen. Tulikin sitten raskausmyrkytys ja jouduin sairaalaan, että olisin varmaan kuollutkin ilman hoitoa. Hyvin sulla menee, kun otat yhteyden synnärille/lääkäriin, jos tulee jotain epäilyttäviä oireita.
Mä mietin viimeset 5 viikkoa et mitä jos vihaan vauvaa voinko jättää sen laitokselle ja et haluanki takas entiseen. Nyt oon niin onnellinen 3 kk ikäsen vauvan äiti <3
Mulle tehtiin pelkosektio koska psykoosin mahollisuus kivun vuoksi oli suuri aijemman traumaattisen kokemuksen vuoksi joka liittyy tavalla jos toisella synnytyselimiin :(
Mä pelkäsin myös, mutta todellisuudessahan se on ihan äärimmäisen harvinaista, että mitään kovin vakavaa tapahtuu.
Kaikki nuo ahdistukset haihtuivat kuin ilmaan heti kun sain vauvan syliin. Eli en oikein osaa eläytyä edes niihin tunnelmiin, mutta muistan, että pelkäsin ja mies pelkäsi myös.
On ihan järkevää pelätä. Synnytys on luonnonvoima joka viime kädessä ei ole kenenkään hallinnassa. Mutta, sulla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet selvitä siitä, suorastaan erinomaiset. :) Sinuna miettisin, auttaisiko sinua jos kävisit esimerkiksi yksityiselle synnytysvalmennuksessa (jos paikkakunnallasi on tällainen palvelu). Siinä saa, samalla kun voit ottaa ultran kanssa tehdyn synnytystapa-arvion, jutella kaikessa rauhassa kaikesta mitä on mielen päällä.
kaikennäköiset tunteet kuuluvat raskausaikaan. suosittelisin kuitenkin puhumaan näistä asioista neuvolassa :) sieltä saat tukea