Kamalaa kun on vuosikaudet ahdistanut parisuhteessa, enkä
siltikään "osaa" / pysty eroamaan. Ei ole väkivaltaa tms, mutta mulla on vaan niin paha olla että tekisi mieli huutaa tai vaan itkeä kun en tahdo tämmöistä elämää :(
Miksei minulla ole voimaa erota, järjestellä pankki/laina/asunto/koulu/lasten yms. asioita. Tuntuu kymmenmetriseltä muurilta mikä pitäisi ylittää ja senkin jälkeen on kilometrin suo taivallettavana. Oksettaa.
Hatunnosto teille, joilla on ollut voimia.
Kommentit (3)
Eikö se voima löydy ajatuksesta että ahdistus lakkaa vain tekemällä asioille jotain?
Piti jo viime kesänä erota, huusin kerran tätä pahaa oloa.. Piti katsoa miten lähtee menemään. Ei sitten tullut erottua, mies hieman skarpannut osallistumistaan (yksi pieni asia tässä kaaoksessa) mutta se ei enää vaan tunnu miltään, olisi pitänyt osallistua jo vuosikausia sitten. Mies kyllä tykkää minusta, eikä haluaisi erota, tunnen siitäkin huonoa omaatuntoa.
Jotenkin en pysty ajattelemaan noin että ahdistus lakkaa eron jälkeen. Entäs jos se ei lakkaakaan.
Ihan aluksi puhu miehesi kanssa. Kysy miltä hänestä tuntuu ja rakastaako hän sinua. Jos ette pysty keskustelemaan niin se muurin ylitys on vain pakko aloittaa. Muista että aloittaminen on se hankalin osio. Sitten kun yksi asia alkaa sujumaan niin loputkin loksahtelevat kohdalleen paljon vähemmällä vaivalla kuin ensin kuvittelit.