Lue keskustelun säännöt.
Olen 23-vuotias ja tuntuu, että aina tilivelvollinen tekemisistäni
03.08.2014 |
Joudun valehtelemaan ja peittelemään tekemisiäni, en voi extempore tehdä mitään omia juttujani, sillä vanhempani kyttäävät ja paheksuvat. Jos tapaan vaikkapa uuden miehen, jonka kanssa tapailen, mutta en halua kertoa tyypistä enempää niin samantien äitini on järkyttyneenä kyselemässä "Miksi et kerro mitään, aina olet avoimesti kertonut, onko kaikki hyvin, mikäs mies se oikein on? Pidäthän huolta itsestäsi?".
Rasittavaa. En saa jotenkin riuhtastua itseäni tuosta kuviosta ja sanottua suoraan, että eläkää te elämäänne ja minä omaani. :( Miten saisin revittyä itseni irti tästä systeemistä ja alettua olemaan itsenäinen, omat valintansa tekevä aikuinen?
Kommentit (16)
Muuta pois kotoa..
Tai sitten jos tuota tapahtuu vaikka asutkin omassa kodissa, katkaise napanuora..älä opeta vanhempia siihen että he tietävät mitä puuhat milloinkin..
Huh, kuulostaa raskaalta :O tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vanhempasi edes tietävät? Asutko kotona? Kerrotko somessa kaikille kaiken?
Asutko vanhempiesi kanssa? Jos, niin muuta omaan kämppään. Sun ei tartte vastata esim. puhelimeen montaa kertaa päivässä. Ja jos tapailet jotain miestä, niin heti ei tartte kertoa mitään koko miehestä.
Sanoit ja kysymyksessäsi vastauksen.. eli sinun on otettava oma tilasi aikuisena. Lapseni sanoi minulle yksi kaunis päivä, että ala puhumaan minulle niin kuin muillekin aikuisille. Oikeassa oli:)
Asun omillani, mutta äiti soittelee jatkuvasti. Jos jätän jotain kertomatta, niin tulee kauhea haloo, että mitä minä peittelen ja nyt on huoli kun en kerro. Kun käyn äitini luona, hän kohtelee minua kuin pientä lasta. Enkä oikeasti anna tähän mitään aihetta, osaan pitää huolen itsestäni ja olen itsenäinen, mutta silti vaan paapotaan ja kytätään ja kysellään. Isä on vähän helpompi, mutta hänkin kyllä tivaa suht tarkkaan menemisiäni.
Koitin jossain vaiheessa jättää vastaamatta ja vastailla vain lyhyesti (puhelimeen), mutta siitähän vasta tulikin show kun äiti meni entistäkin enemmän "huolesta sekaisin". On rasittavaa, todella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ne tietää jos jätät joitan kertomatta, että jätit jotain kertomatta
??
Mun lapsi sanoi teininä, että sitä ahdistaa, kun olen niin ylihuolehtivainen, osaltaan toki arvosti sitä ja ymmärsi syyn, mutta silloin tajusin, että pitää antaa lisää siimaa, vaikka en siitä silloin tykännyt... Eikä siiman antaminen tarkoittanut, että hän edes olisi osannut fiksummin elää, ehkä sai paremman mielen kuitenkin, kun en päsmäröinyt joka asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnut vähän lapselliselta miettiessäsi tuollaista. Vanhemmille pitää vastata ja hoitaa normaali yhteydenpito ja oma elämä pidetään kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:01"]
Asun omillani, mutta äiti soittelee jatkuvasti. Jos jätän jotain kertomatta, niin tulee kauhea haloo, että mitä minä peittelen ja nyt on huoli kun en kerro. Kun käyn äitini luona, hän kohtelee minua kuin pientä lasta. Enkä oikeasti anna tähän mitään aihetta, osaan pitää huolen itsestäni ja olen itsenäinen, mutta silti vaan paapotaan ja kytätään ja kysellään. Isä on vähän helpompi, mutta hänkin kyllä tivaa suht tarkkaan menemisiäni.
Koitin jossain vaiheessa jättää vastaamatta ja vastailla vain lyhyesti (puhelimeen), mutta siitähän vasta tulikin show kun äiti meni entistäkin enemmän "huolesta sekaisin". On rasittavaa, todella.
ap
[/quote]
Jätät vastaamatta. Kun äitisi tivaa seuraavan kerran, sanot että olet aikuinen nainen ja selviät itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaise napanuora ja laita rajoja vanhemmillesi.
Siten ja vain siten että alat pitää puolesi. Sanot kantasi päättäväisesti ja jos ei mene perille niin älä jatka sitä keskustelua liian pitkään. Kyllä se siitä, sun pitää vaan harjotella päättäväisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:01"]
Asun omillani, mutta äiti soittelee jatkuvasti. Jos jätän jotain kertomatta, niin tulee kauhea haloo, että mitä minä peittelen ja nyt on huoli kun en kerro. Kun käyn äitini luona, hän kohtelee minua kuin pientä lasta. Enkä oikeasti anna tähän mitään aihetta, osaan pitää huolen itsestäni ja olen itsenäinen, mutta silti vaan paapotaan ja kytätään ja kysellään. Isä on vähän helpompi, mutta hänkin kyllä tivaa suht tarkkaan menemisiäni.
Koitin jossain vaiheessa jättää vastaamatta ja vastailla vain lyhyesti (puhelimeen), mutta siitähän vasta tulikin show kun äiti meni entistäkin enemmän "huolesta sekaisin". On rasittavaa, todella.
ap
[/quote]
Jätät vastaamatta. Kun äitisi tivaa seuraavan kerran, sanot että olet aikuinen nainen ja selviät itsenäisesti.
[/quote]
Tuo kuulostaa teinin jankkaamiselta. Sitten onkin noloa jos tulee joku ongelma, että on lesonnut pärjäävänsä aina.
Soita itse riittävän säännöllisesi, jotta luulevtat ja uskovat, ettet halua vain pesäeroa heistä. Sitten myös myöhemmin kerrot, että jos sama jatkuu, että sinua ahdistaa tuo, ettei sinuun luoteta.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetat äitisi siihen, että aina et ehdi vastaamaan, tapailuihin sanot, että kerrot miehestä sitten lisää, jos koet tarvetta, jne. Voisit myös suoraan kertoa, että voisivat lopettaa tuon kolmannen asteen kuulustelun, koska et koe sitä kovinkaan arvostavaksi eleeksi.
Olet ainoa lapsi?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:01"]
Asun omillani, mutta äiti soittelee jatkuvasti. Jos jätän jotain kertomatta, niin tulee kauhea haloo, että mitä minä peittelen ja nyt on huoli kun en kerro. Kun käyn äitini luona, hän kohtelee minua kuin pientä lasta. Enkä oikeasti anna tähän mitään aihetta, osaan pitää huolen itsestäni ja olen itsenäinen, mutta silti vaan paapotaan ja kytätään ja kysellään. Isä on vähän helpompi, mutta hänkin kyllä tivaa suht tarkkaan menemisiäni.
Koitin jossain vaiheessa jättää vastaamatta ja vastailla vain lyhyesti (puhelimeen), mutta siitähän vasta tulikin show kun äiti meni entistäkin enemmän "huolesta sekaisin". On rasittavaa, todella.
ap
[/quote]
Jätät vastaamatta. Kun äitisi tivaa seuraavan kerran, sanot että olet aikuinen nainen ja selviät itsenäisesti.
[/quote]
Tuo kuulostaa teinin jankkaamiselta. Sitten onkin noloa jos tulee joku ongelma, että on lesonnut pärjäävänsä aina.
[/quote]
Kyllä 23-v aikuinen nainen pärjää elämässään jo yksin. Silti se ei tarkoita, etteikö koskaan tulisi sellaista tilannetta jossa voisi kysyä neuvoa ystäviltä, vanhemmilta, mieheltään yms. Rajojen laittaminen on aikuismaista käytöstä.
Se on vaan vanhempien normaalia huolta. Olet niiden lapsi kunnes kuolema erottaa.