Ex sitä mieltä että 4v voi itse päättää haluaako tavata isäänsä!

Isä tavannut niin harvoin lasta nyt eron jälkeen (puoli vuotta) että uskon lasta vaan jännittävän sinne meno ja äitiä tulee ikävä. Joskus kysyy iskää ja sanoo että on ikävä ja haluaisi mennä mutta sittrn kun läjdön hetki lähenee niin alkaa perumaan ettei haluakaan tai haluaa "huomenna" tms. Myönnän että muutaman kerran on kuullut kun puhelimessa riidellään. Pari päivää sitten itkin puhelun jälkeen ja lapsi tiesi että isi soittaa. Tottakai kysyi että äiti mitä itket mitä isi sanoi? En tiennyt mitä sanoa sanoin vaan että iskä sanoi niin rumasti että tuli paha mieli, että molemmat sanottiin rumasti toisillemme. Ja että aikuisten juttuja. Oikeasti riita oli juuri nöistä tapaamisista. Varmaan se vaikuttaa kun kuulee että isi sanoo rumasti ja äiti itkee. Kauheaa kun en pystynyt pitämään itseäni kasassa. Eli lapsi varmasti haluais nähdä isää mutta viimehetkellä sitten peruu, ja iskö vielä ruokkii tätä epävarmuutta soittsmslla tyyliin kolme kertaa ennen tapaamista että haluatko nyt varmadti tulla iskälle? AAARGH!! Ap

Jos yöpyminen vaikeaa, niin eikö kannattaisi yrittää pehmennystä: ensin vähän aikaa tapaamisia ilman yöpymistä.

Onko lapsi päiväkodissa?

Onko lapsi päiväkodissa?

minäkin ehdottaisin vaan päivätapaamisia ensin. Tietyt päivät lyödään lukkoon ja lapselta otetaan pois se stressi että hänen täytyisi päättää jotain.

Isä sysää tuossa vastuuta lapselle ja se varmasti stressaa.

No kun ei muka kerkeä arkisin edes paria tuntia. Ja vkloput usein vaan juo. Että silleen hankala kunei oikeen tota aikaa isältä löydy! On päiväkodissa miten niin? Ap

Ei missään nimessä tuon ikäiselle voi antaa vastuuta ja "syytä" siitä että tapaamiset isän kanssa katkeaa! Tapaamiset voi järjestää muutenkin kun vaan se perus joka toinen viikonloppu, voisiko isä vaikka kerran viikossa viettää muutaman tunnin lapsen kanssa ja siitä pikkuhiljaa lisäätte aikaa. 

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:20"]

No kun ei muka kerkeä arkisin edes paria tuntia. Ja vkloput usein vaan juo. Että silleen hankala kunei oikeen tota aikaa isältä löydy! On päiväkodissa miten niin? Ap

[/quote]No eikö tätä olis taas voinut sanoa jo avauksessa? Eihän tuossa oo lainkaan kyse siitä että neljävuotiaan haluamisten mukaan tapaamiset lopetettais vaan siitä että isällä ei taida olla yhtään halua tapaamisiin ja äidinkin asenne isää kohtaan on (ymmärrettävästi) sellainen että lasta ei sinne mielellään laittaisi. 

vai onko apllä nyt taka-ajatuksena se että saa itselleen vapaa-aikaa ja pääsee ryyppäämään? siltä vähän kuulostaa.

Kysyin päiväkodista koska mietin onko lapsi tottunut olemaan sinusta erossa.

Vastaisin isälle että Pekka tulee mielellään kanssasi onkimaan/ uimaan/ leikkipuistoon. Ilmoita minä iltana haet hänet ensi viikolla.

Isä jotenkin kärsii siitä kun lapsi siellä ollessaan kysyy moneen kertaaan koska äiti tulee hakemaan ja koska pääsee kotiin. Ei kuulemma jaksa sitä "kitinää" kuunnella. Varmistaa siksi moneen kertaan että haluaako lapsi nyt oikeasti tulla koska ei sitten kuulemma jaksa sitä kitinää kuunnella. Olen yrittänyt vaikka ja mitä. Ja kysynyt mikä hänelle sopisi ja miten olis hyvä. Mutta kun ei tunnu aikaa löytyvän ja sitten ku sitä aikaa löytyis niin alkaa tämä jahkailu että no haluatko nyt VARMASTI tulla etkä sitten itke?! Ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:29"]Vastaisin isälle että Pekka tulee mielellään kanssasi onkimaan/ uimaan/ leikkipuistoon. Ilmoita minä iltana haet hänet ensi viikolla.

[/quote]

joo mutta kun isän pitää saada puhua itse tämän neljävuotiaan kanssa. Ei riitä että minä sanon että kyllä haluaa kun se pitää lapselta itseltä kysyä! Ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:25"]vai onko apllä nyt taka-ajatuksena se että saa itselleen vapaa-aikaa ja pääsee ryyppäämään? siltä vähän kuulostaa.

[/quote]

kyllä sinne ryyppäämään pääsee muutenkin jos haluaa, lähinnä olis kiva jos nimenomaan ISÄ olis lapsen kanssa välillä. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:25"]

vai onko apllä nyt taka-ajatuksena se että saa itselleen vapaa-aikaa ja pääsee ryyppäämään? siltä vähän kuulostaa.

[/quote]

Mun korviin ei kuulosta ollenkaan siltä, vaan siltä, että isä käyttäytyy sopimattomasti.

On itse käytökselllään aiheuttanut lapselle tuon olotilan.

Käsittämätöntä että minäkö sitte 18v lapselle kerron Aikanaan kun isästä kysyy, että no mitäs et halunnu sinne isälle silloin neljävuotiaana, oma vika! Ap

Vaikea on isää pakottaa välittämään lapsestaan.

No luulisi että se isä nipistää ihan mistä vaan pari tuntia päivätapaamisiin. Eikö sellaisesta olisi fiksuinta aloittaa, jos lapselle on selkeästi vaikeaa lähteä isän luo? Pakottamalla epävarman lapsen lähtemään ei ainakaan saa rakennettua mitään hyvää suhdetta, ok voihan siellä isän luona lopulta kuitenkin olla kivaa mutta kyllä se olisi ideaalia että lapsi myös lähtisi hyvillä mielin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 09:33"]

Isä jotenkin kärsii siitä kun lapsi siellä ollessaan kysyy moneen kertaaan koska äiti tulee hakemaan ja koska pääsee kotiin. Ei kuulemma jaksa sitä "kitinää" kuunnella. Varmistaa siksi moneen kertaan että haluaako lapsi nyt oikeasti tulla koska ei sitten kuulemma jaksa sitä kitinää kuunnella. Olen yrittänyt vaikka ja mitä. Ja kysynyt mikä hänelle sopisi ja miten olis hyvä. Mutta kun ei tunnu aikaa löytyvän ja sitten ku sitä aikaa löytyis niin alkaa tämä jahkailu että no haluatko nyt VARMASTI tulla etkä sitten itke?! Ap

[/quote]

Kannattaisiko isän kasvaa aikuiseksi? Tuollaisia juttuja nyt valitettavasti joutuu kuulemaan lapsen suusta eikä niitä saisi ottaa itseensä siten, että lapsi näkee sen. Tietenkin lapsi kaipaa äitiään, jonka kanssa kuitenkin pääasiassa aikansa viettää. Isän tehtävä olisi yrittää kasvattaa välejä lapsen kanssa ja oikeasti antaa lapselle aikaa sopeutua. Ja lasta ei saisi syyllistää itkuista ja tämän omista tunteista, tietenkin hän saa kaivata äitiä/isää sillloin kun on toisen luona!

Molemmille tekisi hyvää nähdä viikolla/viikonloppuisin pari tuntia, käydä vaikka uimassa tai jossakin kivassa paikassa. Lapsi tietää, että nyt mennään käymään uimassa isän kanssa ja sen jälkeen hän pääsee takaisin kotiin äidin luo. Lapsen ei sitten tarvitse enää huolehtia siitä, koska näkee taas äidin vaan hän voi rauhassa keskittyä niihin hetkiin isän kanssa. Samalla isä saa vähän parannettua itsetuntoaan, että kyllä se lapsi hänenkin kanssa viihtyy ja myöhemmin voi ottaa ne viikonloput käyttöön.

Minun vanhempani erosivat kun olin 4 ja siinä erotilanteessa jo kun he riitelivät ja hakkasivat ja paiskoivat tavaroita, kun he pitivät siitä paussia niin he seisoivat edessäni kysyen "haluatko mennä äitin vai isän kanssa asumaan?" Tällä tarkoittivat kokoaikaista asumista ja toista tavata. Arvaa olinko paniikissa, koko illan ja yön katsonut kuinka isä heittelee tavaroita äitin päälle ja huutavar täyttä kurkkua ja siinä ne nyt sitten seisoivat katsoen minua toivoen että heidät valitaan, molemmat tuijottivat ja hetkisen mietin ja äiti sanoo "noh, valitse nyt!" Kiva siinä tilanteessa minuutti aikaa valita...

Noh, sanoin sitten äiti ja isäni näytti musertuneelta ja meni sohvalle surullisesti itkemään :( tunsin todella kovaa syyllisyyttä ja edelleen tunnen... (Olen 20). Tämän vuoksi minua hermostutti nähdä isää, luulin että hän on vihainen valinnastani. Näimme silloin tällöin mutta suhde hiipui siihen että näimme kerran vuodessa, ja niin on edelleen. Mutta näimme aluksi harvoin myös koska pelkäsin oikeasti että isäni on hyvin vihainen ja loukkaantunut kun valitsin äitin :(... Mutta itse sain siis valita vanhemman ja kuinka usean nähdään, paitsi että isästäni tuli alkoholisti niin hänelle ei usein käynyt. Nykyään menetti työnsäkin alkoholismin takia, ja tuntuu että se minun syy... Mutta joo itse sain aina valita sen ikäisenä, en sitten tiedä onko se ok vai ei.