Olen mieheni kanssa vain rahan takia

Ulkoisesti elämäni saattaa vaikuttaa ihan hyvältä: 

On mies, pieni lapsi, omistusasunto, vakityöpaikka alalta, joka liittyy opintoihin, akateeminen loppututkinto, mielekäs harrastus, joka vie paljon aikaa.

Silti, en ole onnellinen. Ainoa hyvä asia elämässäni on tällä hetkellä tuo lapsi. Ehkä, koska hän on hän, minun saavutukseni eivät liity häneen mitenkään. 

Mieheeni olen lopen kyllästynyt. Olen hänen kanssaan siksi, että siten saan pidettyä asunnon ja kivan elintason lapselle. Yksin minulla ei olisi mahdollisuutta samaan. Harrastuskin on minun ja miehen yhteinen ja olen jotenkin ajautunut tekemään sitä kympillä myös järkkäilypuolella. Siten en saa enää siitäkään nautintoa, vaan se on lähinnä tuskaa ja mielestäni ajanhukkaa, joka on suoraan pois lapseltani.

Onko minulla kohtalontovereita? Onko siellä muitakin naisia, jotka ovat ns. järkiavioliitossa, koska kaikki ulkopuolinen todellisuus puoltaa sitä - kaveripiiriä myöten? Onko siellä muita naisia, jotka ovat hengissä vain omissa ajatuksissaan?

Onko ketään muuta, joka olisi yhtä onneton kuin minä, kaikesta huolimatta?