en osaa antaa vastuuta miesystävälle lapseni hoidossa
Tarkoitan että mies (ei siis lapseni isä) pitää todella paljon lapsista ja tulee hyvin toimeen lapsenikanssa, viettäisi mielellään aikaa keskenään.
Mä vaan en jotenkin osaa antaa heille sitä aikaa, musta tuntuu että en saa käyttää miestä lapsen hoitajana, siis mies vaikka ihan itse ehdottaa että menen urheilemaan tms. että hän voi kyllä olla lapsenkanssa.
Tai kun hänellä on vapaa päivä ja minä olen töissä, hän voi ihan hyvin olla lapsenkanssa.
En mä pelkää sitä etteikö ne pärjäisi.
Kuvio on aika tuore, kai se ajankanssa...
Ja sillä että nyt sitte vaan oikeesti annan heidän viettää vapaa päivän keskenään ensiviikolla ja lähden töihin, mieluumminhan lapsi kotona on varmaankin kun hoidossa.
Mä kai ajattelen että en halua käyttää miesystävääni lapsen hoitajana, mutta hänhän on tavallaan isäpuoli nyt lapselle, eikö?
Kommentit (4)
Samanlaiset olivat omatkin tunteeni ja mietteeni aikoinaan, kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Tiesin hänen pärjäävän lasten kanssa, koska oli ennenkin joutunut pienistä lapsista huolehtimaan.
Lopulta omalta osaltani asia ratkesi eräänä aamuna, kun mies oli antanut minun nukkua rankan työviikon jälkeen pitkään ja käskenyt lasteni olla hiljaa sekä antaa äidin kerrankin nukkua kunnolla. Sillä välin oli vaihtanut kiltisti pienemmän lapseni kakkavaipat, tehnyt aamupalat ja jopa hieman siivonnut =) Muistan vieläkin kun kauhuissani heräsin puolen päivän aikaan ja tajusin, että lapset ovat olleet heräillä jo aamu kuudesta asti. Keittiössä vastassani olikin sitten mies ja kaksi nauravaa lasta, jotka tarjosivat " aamupalaa" vasta heränneelle. Kyseisen tapahtuman jälkeen en enää niin paljon epäröinyt käyttää miestä lastenvahtina.
Mutta silti nykyisin tuntuu vieläkin väliin siltä, että käytän miestäni lapsenvahtina, jos lähden töiden jälkeen jonnekin yksinäni. Siitäkin huolimatta että, ollaan oltu saman katon alla jo 3 vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole vielä, mutta jos kaikki menee hyvin niin keväästä perheemme kasvaa =)
Omalla kohdallani vastuun antamisen toiselle tekee hankalaksi se, että ex ei ottanut mitään vastuuta lasten hoitoon heidän ollessa vauvoja. Ei vaivautunut edes vaippaa vaihtamaan vaan lapsi sai olla jopa 4 tuntia kakat vaipassa. Joten ei siis ihme, että oli hankala oppia antamaan vastuuta toiselle.
aloita pienistä hetkistä, silloin kun teidät että heillä on varmasti (kummankin mielestä) mieluisaa tekemistä. en nyt muista mainitsitko viestissäsi lapsen (vai useamman) ikää, toki sekin tietysti vaikuttaa. nykyinen mieheni tuli meidän kuvioihin pojan ollessa 8-vuotias. pojan isä ei koskaan ole asunut meidän kanssa. aika nopeastikkin alkoivat viettää aikaa yhdessä, ihan siitä syystä että mies pääsi ennen minua töistä, ja meni usein meille tekemään ruokaa (ei siis silloin asuttu yhdessä). se oli ihan sellaista " normaalia" olemista, joka ei tavallaan vaatinut kummaltakaan mitään. poika kun olisi sitäpaitsi muutoin ollut yksin kotona odottamassa mun työstä paluuta. nyt ollaan asuttu koko kööri saman katon alla 4 vuotta, ja toinen yhteinen lapsi tulossa, eli perheen kolmonen. mies on osannut hyvin ottaa pojan omakseen, tai siis ymmärsi jo alusta asti että meidän suhteessa on kolme (tai oikeastaan neljä, koska koirakin oli mulla kun tavattiin) ja sen mukaan edettiiin jo alusta asti. myöskään yhteisen tyttömme syntymä ei aiheuttanut hankaluuksia tässä yhtälössä, päinvastoin, olemme enemmän " perhe" nyt kuin aiemmin.
että ajan kanssa onnistuu. Itse tapasin mieheni lapsen ollessa 2vuotta, nyt hän on 5v. En muista tarkalleen, miten kaikki lutviutui miehen ja pojan kanssa, mutta mies on sanonut monta kertaa, että parasta mitä oon hälle sanonut on, että sanoo, jos on " liikaa tekemisissä" lapsen kanssa.
Eli mies sai itse arvioida kuinka paljon pystyy/haluaa hoitaa. Silloin itsekin pystyi hyvällä mielin jättämään he keskenään.
Ehkä epäily ja varovaisuus vielä onkin ihan aiheellista. Tutustukaan ihan kunnolla toisiinne ja sitten jätät heidät kahdestaan.