Minun ja yläasteen OPO:n suhde mietityttänyt vuosia.
Olen sitä vuosia miettinyt, miksi meillä oli niin läheiset välit. Muutkin sen huomasivat, ystäväni jolle en ollut edes mitään kertonut, kysyi, että onko teidän välillänne jotain muutakin kuin opettaja oppilas suhde, sanoi sen paistavan lävitse.
Eli siis jo toisena päivänä yläasteella tämä opo alkoi minun kanssa päivittäin jutella ja monesti pyysi huoneeseensa juttelemaan muuten vain. Muutenkin oli jotenkin erilainen minua kohtaan mitä muita kohtaan, huolehtivaisempi tms.
Jouduin esim. kerran olemaan sairaslomalla kotona kaksi viikkoa, tämä opo laittoi kirjeen minulle kotiin sinä aikana ja pyysi levähtämään ja huolehtimaan itsestä, ei saanut stressata kouluasioita. Ja kerran jouduin lähtemään kesken päivän sairaalaan koulusta, hänen olisi periaatteessa pitänyt minulle tilata taksi, mutta lähti itse käyttämään ja huolehti monta päivää sen jälkeen että miten vointi.
Ja kun yläaste oli lopuillaan, sanoin etten tule 9 luokkalaisten päättäjäisjuhlaan, pyysi tulemaan edes hänen mielikseen. Ja se koulu mihin halusin mennä niin oli soittanut suosituksen minusta että ottavat minut sinne (kuulin vasta jälkikäteen, enkä edes häneltä itseltään). Sanoi vain, että hän haluaa minut sinne kouluun, niin tietää minun olevan turvassa.
Muutaman kerran nähtiin yläasteen jälkeen, kävin yläasteella piipahtamassa katsomassa kavereita ja hän tuli aina sitten juttelemaan. mutta ikävä on yhä valtava vaikka tästä aikaa jo 7 vuotta kun yläasteelta lähdin.
Ikävä niin iso! <3
Kommentit (28)
Ei mitään yhteyksiä kannata ottaa! Sinulla ap on ilmeisesti olleet emotionaalisesti puutteelliset kotiolot? Ja opo sattui olemaan se henkilö joka täytti sen tyhjyyden.
Oletko koskaan ajatellut terapiaa?
ihan kiva tarina mutta paniko hän sinua?
Tapahtuiko tää pohjois-pohjanmaalla? :D kuule kyllä me kaikki hoksattiin se! t. sua vuoden nuorempi
Välittävä aikuinen, hieno muisto :)
Selvästi hän koki tarvetta suojella sinua ja olla aikuinen sinulle. Hieno juttu kaikkinensa! :)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:12"]Ei mitään yhteyksiä kannata ottaa! Sinulla ap on ilmeisesti olleet emotionaalisesti puutteelliset kotiolot? Ja opo sattui olemaan se henkilö joka täytti sen tyhjyyden.
Oletko koskaan ajatellut terapiaa?
[/quote]
Vaikka näin olisi, niin opo on selvästikin huomannut avuntarpeen ja vastannut siihen. Aivan varmasti mielellään kuulisi miten ap:llä nyt menee.
kamalaa kyllä, pohjois-pohjanmaalla on tapahtunut. Hyi kamalaa. Ja ei oo mikään tarina, ei pannut, eikä ollut suhde millään tavalla seksuaalinen!
En kehtaisi yhteyttä ottaa vaikka mieli tekisi. Terapiassa olen kulkenut muista syistä vuosia, mutta koskaan en ole tästä asiasta siellä voinut puhua.
Olen monesti miettinyt myös sitä, että korvasiko jotenkin isäsuhteeni vai mikä oli? Vaikka isääni minulla nykyään hyvät välit, nuorempana en voinut heille asioistani puhua, koska pelkäsin kuormittavani heitä liikaa. (tämä ehkä kumpuaa niiltä ajoilta, kun olen lapsena todella paljon sairastellut, jotenkin sitten varmaan ajatteli, että nyt pitää sitten olla reipas.)
ap
On jäänyt ihan mahtavat muistot tästä välittävästä aikuisesta ihmisestä. :) Monet hänen sanomansa ovan kantaneet eteenpäin ja valaneet uskoa tulevaisuudesta ja antaneet sisua jatkaa, koska en saanut koskaan luovuttaa. :D
Mies opo oli.
Noin neljä vuotta sitten laitettiin muutaman kerran sähköpostia viimes, kerroin silloin mitä elämäntilanteeni oli. Ja sanoin silloin, että olen monesti miettinyt jälkeenpäin suhdettamme. Hän sanoi silloin, että jos haluan jutella, niin tulla käymään. Mutta sitten nousin puihin enkä uskaltanut mennä.
ap
Nousi puihin :D senkin marakatti!
Opo on nähtävästi kokenut että tarvitset tukea, ehkä saatat myös muistuttaa jotakuta hänen omassa elämässään, ehkä olemuksesi on jollain tavoin koskettanut häntä. Itse työskentelen ihmisten parissa, jotkin ihmiset koskettavat syvemmin kuin toiset. Usein se on jotain tiedostamatonta, alitajuista. Vaikka toki voi olla, että kyse on puhtaasti siitä, että ammattilainen on tehnyt hyvää työtä tukemalla ja pitämällä huolta nuoresta, jonka on nähnyt sitä tarvitsevan. Hyvä juttu!
Tottakai kannattaa tuosta asiasta puhua terapeutin kanssa. Varmasti OPO olisi kertonut sinulle, että huomasi isän tarpeesi ja halusi kannustaa sinua kohti ehjää aikuisuutta.
Kasvoiko sinulle rinnat aikaisin?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:24"]i. Ja sanoin silloin, että olen monesti miettinyt jälkeenpäin suhdettamme. Hän sanoi silloin, että jos haluan jutella, niin tulla käymään. Mutta sitten nousin puihin enkä uskaltanut mennä.
ap
[/quote]
Voisi tarkoittaa tuolla käymään-kutsulla sitä, että teidän suhde todella oli erityinen, ja nyt kun olet vanhempi, niin hän voisi puhua siitä avoimemmin kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:29"]
Kasvoiko sinulle rinnat aikaisin?
[/quote]
ei todellakaan, koko yläasteen sain kuula haukkuja olevani lauta. ja ei ole vieläkään kun a kupin rinnat.
ap
Mikä sinua siinä suhteessa tarkalleen ottaen mietityttää? Sekö, miksi hän otti sinut erityissuojelukseensa? Sinulla on mukavat muistot hänestä ja hän selvästi teki hyvää työtä, miksi pähkäilet asiaa? Ajatteletko, että asiassa on jotain syvempää merkitystä, kuten salattu sukulaissuhde (tv-sarjoista tuli mieleen:) tai jokin merkittävä tieto sinuun liittyen, josta et itse ole tietoinen tms?
se vain ihmetyttää, että miksi juuri minut otti erityissuojelukseensa. ei sen kummemmin mitkään salatut sukulaissuhteet tms.
En tiedä miksi pähkäilen asiaa. Mutta ikuisesti olen hänelle kiitollinen.
Niin miksi tosiaan mietityttää? Kuinka vanha olet nyt? 20?
Mä muistan myös nuoruudestani parikin vanhempaa miestä, toinen harrastuksen parista, toinen seurakunnasta, jotka olivat minulle yläasteikäiselle tytölle erikoisen tuttavallisia. Silloin olin tosi otettu, en todellakaan ajatellut mitään seksuaalista näistä miehistä, vaan oikeasti pidin heitä ns "isähahmoina". Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että suhteissa oli jotain outoa... Kaikki ne halailut ja yksityiselämästä utelut...
Ota siihen yhteyttä