Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
14 kiloa pois kivuttomasti?
02.08.2014 |
Olen 35-vuotias nainen, ja viimeisen 15 vuoden aikana minulle on tullut kymmenisen kiloa ylimääräistä painoa. Kun vaaka eräänä päivänä näytti 69 kiloa, joka on minulle omasta mielestäni järkyttävä paino ja suurin koskaan vaa'alta saamani lukema (siinä on jo noin 14 kiloa ylimääräistä!), ajattelin, että asialle olisi hyvä tehdä jotakin. Minulla on hyvä itsekuri, mutta myös erittäin vaativa ja rankka työ ja melko haastava perhetilannekin. Nämä asiat kuluttavat kaiken itsekurini, enkä halua suunnata osaa siitä laihduttamiseen (itsekurihan ei ole mikään loputtomasta lähteestä pulppuava voimavara, vaan sitä on jokaisella rajallinen määrä). Siksi olen päättänyt tehdä vain sellaisia muutoksia elämässäni, jotka eivät vaadi minulta itsekuria.
Syön melko terveellisesti, joskin aika yksipuolisesti. Kaksi päivittäistä pahettakin minulla on: hilloleivät aamiaisella ja jäätelöannos illalla. Kesäkuun alussa päätin pienentää jäätelöannoksen kokoa hieman ja jättää toisen hilloleivän pois, kuitenkaan luopumatta kummastakaan kokonaan. Leipiin olen laittanut eri makuisia hilloja, joten leikkaan nykyään sen yhden leivän puoliksi, jotta saan edelleen molempia makuja mukaan aamiaiselle.
Liikuntaa en juuri harrasta, mitä nyt töissäni tarvitsen jonkin verran fyysistä aktiivisuutta. Ostin jumppapallon jotta voisin jumpata tv:tä katsellessa iltaisin, mutta se jäi lyhyeksi kokeiluksi. En pakottanut itseäni jatkamaan väkisin. Aion kuulostella kehoni tuntemuksia ja luulen, että jossain vaiheessa saatan innostua taas uudestaan (sitten pitää tosin hankkia toinen pallokin, koska ensimmäinen näkyy olevan nykyään miehelläni aktiivikäytössä). Hyötyliikunnasta yleensä pidän, mutta saan siihen tilaisuuksia harvoin (työmatkani on naurettavan lyhyt eikä kotona / työpaikalla ole esim. portaita).
Yhtenä muutoksen osa-alueena olen alkanut hankkiutua enemmän sinuiksi oman kehoni kanssa. Katselen säännöllisesti itseäni kokovartalopeilistä alasti ja pyrin näkemään itseni myönteisesti. Nyt helteellä olen surutta liikkunut kotona pienissä vaatteissa, vaikka yleensä pyrin peittämään hyllyvät reiteni, vatsani ja selluliittini säällä kuin säällä. Olen tarkoituksella istunut mm. sohvalla sellaisissa vaatteissa ja asennoissa, joiden olen aiemmin ajatellut sopivan vain nuorille ja hoikille - esim. pelkät pikkuhousut jalassa ja joku hihaton toppi päällä, jalat koukussa vaikka läskit tursuavatkin joka puolella (tai siltä se ainakin tuntuu). Tässä kuluvalla viikolla yksi ilta huomasin katselevani reiteen pullistuvaa selluliittimuhkuraa ja ajattelevani, että se on kaunis ja naisellinen muoto. Ihan spontaanisti! On ihanaa pitää itsestään sillä tavalla. Olen päivä päivältä innostuneempi ja nyt olen jo lähes rakastunut peilikuvaani, harjoitusten myötä. Kiinnostavinta on, että mieheni sanoi minulle yhtenä iltana ihan yhtäkkiä: Sinulla on ihanan naisellinen vartalo. En ole ikinä ennen kuullut hänen sanovan noin ja olemme sentään olleet 10 vuotta yhdessä. Ehkä hyvä fiilikseni jotenkin tarttui hänellekin? En ole tehnyt numeroa hänelle tästä "laihduttamisestani".
Äsken kävin vaa'alla, joka näytti nyt 66 kiloa. Olen aiemminkin käynyt ja ollut havaitsevinani lievää laskua painossa, mutta olen tähän saakka ajatellut sen voivan olla myös luonnollista turvotuksen vaihtelusta johtuvaa. Joko uskaltaisin ajatella, että näin mitättömät muutokset voivat vaikuttaa painoon? Toisaalta muutos, joka koskee jokaisen päivän syömisiä, on kyllä siinä mielessä merkittävä, että päivittäin toistuessaan sen vaikutus on seitsenkertainen kerran viikossa tapahtuvaan muutokseen nähden. Aiempaan verrattuna syön nyt kalorilaskurin mukaan 230 kcal vähemmän joka päivä. Viikossa tuo tekee jo yli 1600 kcal. Ajatukseni olikin, että pienetkin muutokset ovat aina kohti parempaa, ja on parempi muuttaa asioita edes vähän paremmaksi kuin jättää koko hanke väliin vain siksi, ettei pysty kääntämään koko elämäänsä kertaheitolla ympäri.
Uskon, että tulevaisuudessa voi tulla päivä, jolloin tuntuu mahdolliselta pienentää sitä jäätelöannosta hieman lisää, tai jättää se vaikka joinakin päivinä kokonaan väliin. En kuitenkaan tee lisää muutoksia ennen kuin alan sisäisesti haluta tehdä niitä. Liikuntakärpästäkin aion odotella tasan niin kauan kuin se puree, jos puree. Voin sanoa, että elämäni on muuttunut jo nyt huomattavasti paremmaksi. Jos laihdun tästä eteenpäin vaikka puoli kiloa kuukaudessa, olen parin vuoden kuluttua taas tavoitepainossani ja jo vuodenkin kuluttua oikein hyvässä tilanteessa, ilman minkäänlaista kärsimystä ja rääkkiä.
Fyysisen kunnon parantamiseen tämä tekniikka ei tietenkään auta, mutta se ei juuri tällä hetkellä ole minulla päällimmäisenä mielessä. Siihen liittyvän heräämisen aika lienee sitten joskus myöhemmin. Tällä hetkellä keskityn siihen, että opin rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni sellaisena kuin olen. Mitä enemmän itsestäni pidän, sitä paremmin uskon luonnollisesti ryhtyväni kehoani kohtelemaan.
Käyn täällä päivittämässä silloin tällöin, jos muistan.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas. Myöhemmin selvisi, mistä painon laskun loppuminen ehkä johtui: olin tullut raskaaksi! Valitettavasti raskaus päättyi keskenmenoon jo raskausviikolla 7. Odottelen tässä nyt ensimmäisiä keskenmenon jälkeisiä kuukautisia ja ajattelin palata päivittämään ketjuakin. Aiempaa alempaa lukemaa ei kylläkään ole tiedossa, vaan paino on nyt 66,5. Olen aika pahan kaamosmasennuksen kourissa, ja olen sallinut itselleni ylimääräisten makeiden syöntiä silloin tällöin, koska se auttaa muussa elämänhallinnassa niin paljon. Saattaa siis hyvin olla, että paino kääntyy joksikin aikaa nousuun. Tiedostan asian ja myös hyväksyn sen.
Pitkän aikavälin tavoitteeni on silti hilata painoa hiljalleen alaspäin, kunhan tämä uupumus ja masentuneisuuden fiilis hellittää. Pahimmassa tapauksessa vasta keväällä mutta toivottavasti jo aiemmin! Harkitsen nyt, pitäisikö minun päivittää paino tänne vaikkapa kerran viikossa siitä riippumatta, onko se mennyt ylös vai alaspäin. En oikein tiedä, toimisiko kasvavan painon raportoiminen motivaattorina vai tavoitteeseen pääsyä vaikeuttavana itseinhon kasvattajana. Pitää varmaan kokeilla, niin näen. :)
ap
En jaksanut alkaa päivitellä useammin, suurimpana syynä se, että olen hieman repsahtanut syömään karkkia. Jäätelöannoskin on muutamina päivinä ollut tarkoitettua suurempi.. Kaamosmasennuksen kourissa käy aina näin. Olen edelleen ollut itselleni armollinen ja sallinut repsahduksia itselleni tarpeen mukaan. Samalla olen kuitenkin yrittänyt olla heittäytymättä ihan hulluna ahmimaan. Se on onnistunut, joten mitään aivan hirveitä määriä en ole kuitenkaan mussuttanut. Silti arvelin, että paino voisi olla nyt pienessä nousussa.
Tänään vaaka kuitenkin näytti 65,8. Olen tyytyväinen ja sain nyt motivaatiota yrittää taas olla herkuttelematta liikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa keskenmenoon.
Kerron kuitenkin: itse olen kärsinyt koko syksn kovasta kaamosmasennuksesta, mutta nyt olen käyttänyt kirkasvalolamppua 2 viikkoa ja pahin synkkä mieli on poissa. Makeatakaan ei tee mieli ehkä niin paljon kuin ennen ja yöunet ovat parantuneet. Suosittelen(paitsi migreenipotilaille).
Mielestäni silloin kun kokee kovia on tärkeää olla lempeä itselleen eikä vaatia tiukkuutta. Itse olen lihonut sairauden vuoksi. Viime ajat minulle on ollut tärkeintä ravita kehoani monipuolisilla ruoilla jotta sairas kehoni saisi tarvittavat ravintoaineet. Miinuskaloreilla vitamiinit jää vajaaksi.
Minullakin on 14 kiloa pudotettavana. Syön terveellisesti mutta silti kalorimäärä on jostain syystä iso päivittäin. Liikuntaa harrastan paljon.
Minulla oli paino tänään 72,3. Tavoite olisi 59 mutta 62 olisin jo tyytyväinen. Minullakin on iso läjä vaatteita jotka eivät mahdu päälle.
Tehdäänkö pienet muutokset parempaan elämään? Itse voi luvata että jätän yhden ison caffelaten päivässä pois(siinäkin on 300 kaloria) sekä lisään hedelmiä ja kasviksia ja kokkaan uusia herkullisen näköisiä terveellisiä ruokia, näitä olen netistä kerännyt mutta en vaan jaksa toteuttaa.
Ap täällä. Elämä on heitellyt tässä välillä aika tavalla ja olen repsahtanut syömään aiempaa isompia jäätelöannoksia. Muuten en ole mässäillyt normaalia enempää. Kävin pitkästä aikaa vaa'alla äsken, ja se näytti 65,6! Jäätelöannoksista tullut ylimääräinen energia on tainnut kulua kuormittavasta tilanteesta selviytymiseen, joten repsahdus on ollut tavallaan perusteltu. Mietin, onko mahdollisesti muillakin näin? Tuleeko niitä herkkuja syötyä silloin, kun energiankulutus on syystä tai toisesta kohonneella tasolla, ja sitten repsahtamisesta johtuva huono omatunto ajaa syömään vain lisää ja lisää, kun "kaikki on kuitenkin jo pilalla"? Minä kieltäydyin ajattelemasta, että olisin mokannut, enkä tullut sitten mässäilleeksikään kovin paljon. Vain hieman aiempaa enemmän. Ja näyttäisi, ettei se ollut ollenkaan liikaa.
Tästä on taas hyvä jatkaa projektia, kunhan pääsen henkisesti jaloilleni ja jaksan taas olla vähemmällä herkuttelulla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja olihan tässä joulukin vielä välissä. Silloin luovuin muutaman viikon ajaksi herkuttelurajoituksista ja söin niin suklaata kuin kakkujakin ihan sen mukaan, miten mieli teki.
ap
Päivitän uuden lukeman tältä aamulta: 64,0.
Minulla oli kylläkin eilen paha migreeni ja oksensin kaiken syömäni ulos, joten varmaan paino tuosta vähän nousee kun saan syötyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Tänään vaaka näytti 63,7. Paino laskee siis nyt jostain syystä tavallista nopeammin, enkä keksi mitään järkevää selitystä asiaan. Pitäisikö huolestua?
ap
Taas pikapäivitys tältä aamulta: 63,6.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan tervehenkinen ja itselleen lempeä kirjoitus! Pystyisinpä itsekin suhtautumaan omiin makkaroihini tuolla asenteella, mutta ei: minua makkarani vain ällöttävät.
Herätti kyllä ajatuksia tämä kirjoitus. Laihduttaminenkin on varmasti paljon mukavampaa, kun asennoituminen on tuollainen niin kuin ap:llä :)
Jaahas, ketjuni ilmestyi etusivulle, joten kommentoin lyhyesti! Tarkoitus on siis tulla päivittämään lähinnä silloin, kun paino on edellistä lukemaa alempi. Nyt se on jämähtänyt vähän päälle 66 kiloon - tuo 65,5 taisi olla hetkellisestä nestetasapainon muutoksesta johtuva lukema. Katselen ihan rauhassa tuliko tähän lopullinen stoppi, ja harkitsen sen mukaan joitakin muita pieniä muutoksia ruokavalioon.
Noin viikko sitten haksahdin syömään oikein kunnolla karkkia, mitä en yleensä syö ollenkaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan tullut pysyvää tapaa, vaan sen jälkeen olen ihan helposti onnistunut jättämään karkit ostamatta. Joskus aiemmin olen ollut todella pahasti koukussa kaikenlaisiin makeisiin herkkuihin, joten siihen nähden tuo pieni jäätelöannos päivässä on hyvä saavutus.
Kokeilin muutama päivä sitten erästä pieneksi jäänyttä mutta joustavasta materiaalista tehtyä pikkumustaa mekkoani. Rasvakerros pursuili mekon reunojen yli, mutta mielestäni oikein sievällä ja naisellisella tavalla. :) Ihoni näytti ihanan terveeltä, pehmeältä ja kuulaalta. Ja nyt se mekko sentään mahtui joten kuten päälle, toisin kuin aiemmin. Tästä on hyvä jatkaa! Fiilis peilikuvaani kohtaan on muuttunut selkeästi myönteisemmäksi ja se tuo motivaatiota syödä terveellisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hilloleivistä? Onhan hillot kunnon hilloja, eikä mitään 50% sokerisia? Esim. St Dalfourilla on hyviä hilloja ilman lisättyä sokeria.
Älä pienennä jäätelöannosta radikaalisti, hivuta sitä pienemmäksi. Äläkä tee "otanpa loput, kun jää niin vähän tähteelle".
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:40"]
Hilloleivistä? Onhan hillot kunnon hilloja, eikä mitään 50% sokerisia? Esim. St Dalfourilla on hyviä hilloja ilman lisättyä sokeria.
Älä pienennä jäätelöannosta radikaalisti, hivuta sitä pienemmäksi. Äläkä tee "otanpa loput, kun jää niin vähän tähteelle".
[/quote]
Juuri noita mainitsemiasi hilloja on jääkaapissani. :) Mutta onhan niissäkin oikeasti aikamoiset määrät sokeria, joka on tuohon tuotteeseen saatu muistaakseni rypäletiivisteestä. Saadaan siis mainostaa ettei sokeria ole lisätty, mutta sitä on kuitenkin enemmän kuin niissä pelkissä esim. appelsiineissa, joista asiakas mieltää tuotteen olevan valmistettu. Silti ovat laadukkaampia ja myös maistuvat paremmalta kuin monet halpis-liivatemössöt, ja lähinnä tästä syystä olen valinnut ostaa näitä.
Juuri tuota hivuttamista harrastan annoskoon suhteen. Aiemmin sain 9 dl:n paketista vain 2 annosta, nykyään 2,5. Tuo puolikas annos kun jää purkkiin, sitä on jo niin paljon ettei tule kiusausta kauhaista loppuja valmiin annoksen päälle. :) Ehkä joku päivä saan tästäkin vähennettyä, nyt on jo muutamana päivänä tullut sellainen olo että aavistuksen pienempikin annos olisi voinut riittää. Varsinkin kun mennään talvea kohti ja en enää kaipaa jäätelön tuomaa viilennystä samalla tavoin kuin helteillä.
ap
Olet upea nainen, ap. Mukava lukea kerrankin tervehenkistä kirjoitusta ulkonäöstään ja siihen toivottavista kohennuksista.
Kiitos kommentistasi, 26!
Nuo aiemmin tekemäni muutokset tuntuivat ja ovat edelleen tuntuneet mahdollisilta, mutta enempään luopumiseen en ole toistaiseksi vielä valmis henkisesti. En siis ala vielä tehdä lisäkiristyksiä, koska tarkoitus on pystyä toteuttamaan suunnitelmaa koko loppuelämän ajan. Tulethan sinäkin tähän ketjuun kertoilemaan, millaisia muutoksia olet tehnyt ja miten ne alkavat vaikuttaa painoon. Tarkoitus on, että pienikin painonlasku riittää, kunhan se jatkuu pitkän ajan - näin pienestäkin pudotuksesta tulee ajan myötä isompi.
Minulla oli tässä välissä kuukautiset ja paino taas kohosi hieman, mutta nyt kun ne ovat ohi, vaaka näyttää 65,7.
ap
Ihanaa, miten terveesti ja ymmärtävästi suhtaudut itseesi, kiloihisi ja laihdutusprojektiisi! Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Ap täällä, päivitän vain uuden lukeman: 65,5. Samaa rataa olen jatkanut kuin aloituksessa kerroin.