Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan liian herkkä ihminen, itken melkein joka asiasta.
21.08.2014 |
Olen ihan pienestä asti ollut tälläinen. Kun joku tulee juttelemaan, minulla menee pala kurkkuun ja silmät kostuu, siis vaikka juttelija olisi hyväntahtoinen... Muistan kun olin päiväkodissa, joku poika tuli piirtämään kanssani, rupesin itkemään. Aina jos joku halusi leikkiä kanssani, itkin. Koulussa, jopa yläasteella, itkin JOKA PÄIVÄ, silloin esim kun piti lukea ääneen, esittää esitelmä jne jne
Nyt olen 38 vuotias ja itken myös ainakin kerran viikossa. Töissä kukaan ei koskaan juttele vaan kiertävät kaukaa. Tuntuu typerältä itkeä työpisteellä kun muut vaan katsoo halveksuen. Minulla ei ole ystäviä, ei ole koskaan ollut. Ei ole miestä, olen neitsyt.
Ei voi johtua siitäkään että olisi ollut rankka lapsuus tai tälläistä. Minulla oli sisaruksia, kaikki suosittuja ja villejä, ja silloinkin itkin kun he toivat ystäviä meille kylään, koska minä olin yksin. Vanhemmat rakastivat minua paljon, ja käyttivät terapiassa ja viettivät paljon aikaa minun kanssa, koska eihän mulla ollut muita.
Että tälläistä on elämä erittäin ujon ja herkän ihmisen kanssa. Onneksi on koiria, kohtelen heitä kuin ihmisinä ja lellin ja harrastan kaikkea mitä harrastetaan ihmisten kanssa. Käyn kalassa niiden kanssa, puistoissa, paistan makkaraa, hiihdän jne. Onhan sekin tavallaan surullista, että melkein 40-vuotias nainen on neitsyt ja pillittää joka viikko töissä ja pitää koiriansa lapsinaan ja ihmisystävinään, mutta minkäs teet.
Olen liian ujo edes hakemaan enää apua. Kiitos että sain avautua.
Kommentit (2)
Minä olen vähän samanlainen. Kauhean herkkis ja tunteet pinnassa. Ja kummaa kyllä, enemmän ns. pikkuasioista. Esim. kun jouduin alkuviikosta lopettamaan rakkaan koirani, ainoan ja parhaan ystäväni, niin loppujen lopuksi siitä surusta olen selviämässä aika hyvin. Mutta pikkuasiat arjessa, ja asiat joiden ei edes pitäisi olla mitnekään erityisen surullisia tai liikuttavia, saavat aikaan hävettäviä itkukohtauksia. Yleensäkin itken enemmän liikutuksesta kuin surusta, ja minua liikuttaa esim. ystävällisyys, luonnon kauneus, yhtäkkiset sisäiset tunteet että kaikki on kohdallaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi raasu! <3 kuulostat ihanalta, voin kuvitella sinut koiran kanssa kalassa :)
Itselläni vähän samaa taipumusta, pystyn kuitenkin pidättelemään itkua aika hyvin ja alan nopeasti miettiä jotain muuta mikä ei itketä. Itken sitten iltaisin kotona päivän tapahtumille, esimerkiksi sille että myyjä tervehti minua kaupassa.