Lue keskustelun säännöt.
Miksi mies haluaa tässä elämäntilanteessa lapsen vaikka vaimo ei halua?
11.08.2014 |
Niin, siis tilanne on se, että meillä on kaksi alakouluikäistä lasta ja pikkulapsiaika onnellisesti takanapäin ja elämä siis helpottanut lastenhoidon osalta. Naimisissa oltu 17 vuotta, ikää molemmilla 40v, kaikki oli hyvin. Liiankin hyvin. Velat maksettu pois, vakituiset työpaikat, terveet lapset, viikottain seksiä (noin 3 krt viikossa), itsekin terveitä. Ei huolia, ei murheita. Elämä oli kai liian tavallisen turvallista. Ja mies tunnusti pettäneensä kännipäissään tuntemattoman baarilöydöksen kanssa ulkomailla työmatkalla.
Tunnusti itse ja rukoilee anteeksiantoa. Vannoo rakastavansa ja tekevänsä mitä vain, jotta saa elää minun ja lasten kanssa loppuelämän. Ei osaa selittää tekoaan. Sanoo, että piti meidän elämää itsestäänselvyytenä ja tyri kaiken. Tästä on nyt vuosi aikaa. Olemme edelleen naimisissa, mutta varmaan jokainen saman kokenut tietää, että jotain oleellista kuoli. Tämä koko pettäminen oli sellainen juttu, että mies on se ihminen joka viimeisenä maan päällä sen tekisi, tai niin kaikki sukulaisetkin luulivat. Mies kertoi itse oma-aloitteisesti koko lähisuvulle mitä on tehnyt. Ja nyt minä olen säälin kohde. Helvetti mikä elämä. Mikä miehiä vaivaa? Mies sanoo katuvansa ja anelee anteeksiantoa. No en anna anteeksi, miksi pitäisi? Kukaa paneksii vahingossa vieraiden ja erityisesti tuntemattomien kanssa? Auttakaa mua ymmärtämään? Miksi pitäis uskoa, että se rakastaa, jos pettää? No yksi kerta joo, mutta mikä menee ihmisen päässä sekaisin, että tuhoaa yhden avioliiton ja luulee saavansa kaiken kasaan, kun tarpeeksi itkee polvillaan?
Nyt on jotain tapahtunut miehen päässä taas, koska on alkanut kinuamaan kolmatta lasta! Siis mitä? Tässä elämäntilanteessa, kun minun osaltani avioliitto on rikottu pitäisi tehdä lapsi? Miksi ihmeessä? Kun kysyn , mies hermostuu ja sanoo vaan, että 'tehdään vielä yksi' tms. Ja silloin harvoin kun on seksiä niin mies kysyy 'tehtiinköhän vauva' (no ei tehty koska mulla on hormoonikierukka ja pois en ota).
Sanokaapa kanssasisaret teidän mielipiteenne miksi mies haluaa lapsen?
Itse en keksi muuta seitystä kuin, että mies yrittää sitoa minut tiukemmin itseensä, että en jättäisi häntä jos meillä olisi taas yksi vauva.
En siis todellakaan aio suostua tähän , lapsi ei ole parisuhteen paikkausväline. Mutta mä en ymmärrä miehen ajatuksenjuoksua.
Entä muut saman kokeneet, millaista teidän elämä on?
Kommentit (33)
No kertomasi perusteella kuulostaa minulta just siltä, mitä itsekin sanoit. Mies on epävarma siitä, jätätkö hänet ja yrittää lapsella sitoa sinut häneen ja perheeseen.
Teidän pitäisi puhua asia halkia ja saada se johonkin päätökseen. Mies on tehnyt väärin. En mitenkään puolustele häntä, mutta onko silti miestä kohtaan oikein, että hän roikkuu nyt koko ajan löysässä hirressä eikä tiedä tulevaisuudesta. Toki näin on jonkun aikaa väistämättä, mutta tuollainen tilanne ei voi jatkua vuosia. Pystytkö antamaan asiaa anteeksi, niin että todella sydämestäsi annat anteeksi? Haluatko yrittää sitä vai haluatko jättää miehen? Kuulostaa, että et itsekään (ymmärrettävästi) tiedä, mitä tehdä.
Miksi mies on mennyt kertomaan jutun koko suvulle? Hakeeko hän sillä sääliä itselleen vai mitä?
Auttaisiko ammattiapu käsittelemään asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No juuri niinkuin sanot. Hän haluaa sitoa sinut itseensä lähemmin. Mutta miksi ihmeessä olet tuon tilanteen antanut jatkua jo vuoden ?? se ei voi olla vaikuttamatta lapsiinkin. Nyt sun pitää olla se aikuinen, ottaa vastuu ja tehdä päätös ja lakata kiduttamasta koko teidän perhettä. Joko annat anteeksi, unohdat ja asiasta ei enää puhuta ja sitä ei kaiveta joka riiden yhteydessä esille tai sitten otat ja lähdet. Eihän tossa ole järjen hiventäkään..
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 13:57"]No kertomasi perusteella kuulostaa minulta just siltä, mitä itsekin sanoit. Mies on epävarma siitä, jätätkö hänet ja yrittää lapsella sitoa sinut häneen ja perheeseen.
Teidän pitäisi puhua asia halkia ja saada se johonkin päätökseen. Mies on tehnyt väärin. En mitenkään puolustele häntä, mutta onko silti miestä kohtaan oikein, että hän roikkuu nyt koko ajan löysässä hirressä eikä tiedä tulevaisuudesta. Toki näin on jonkun aikaa väistämättä, mutta tuollainen tilanne ei voi jatkua vuosia. Pystytkö antamaan asiaa anteeksi, niin että todella sydämestäsi annat anteeksi? Haluatko yrittää sitä vai haluatko jättää miehen? Kuulostaa, että et itsekään (ymmärrettävästi) tiedä, mitä tehdä.
Miksi mies on mennyt kertomaan jutun koko suvulle? Hakeeko hän sillä sääliä itselleen vai mitä?
Auttaisiko ammattiapu käsittelemään asiaa?
[/quote]
Tiedätkö...siinä vaiheessa kun mies petti, hän sitoutui ottamaan kaiken paskan asian tiimoilta vastaan. Eikä siinä ole takarajaa!
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 13:57"]No kertomasi perusteella kuulostaa minulta just siltä, mitä itsekin sanoit. Mies on epävarma siitä, jätätkö hänet ja yrittää lapsella sitoa sinut häneen ja perheeseen.
Teidän pitäisi puhua asia halkia ja saada se johonkin päätökseen. Mies on tehnyt väärin. En mitenkään puolustele häntä, mutta onko silti miestä kohtaan oikein, että hän roikkuu nyt koko ajan löysässä hirressä eikä tiedä tulevaisuudesta. Toki näin on jonkun aikaa väistämättä, mutta tuollainen tilanne ei voi jatkua vuosia. Pystytkö antamaan asiaa anteeksi, niin että todella sydämestäsi annat anteeksi? Haluatko yrittää sitä vai haluatko jättää miehen? Kuulostaa, että et itsekään (ymmärrettävästi) tiedä, mitä tehdä.
Miksi mies on mennyt kertomaan jutun koko suvulle? Hakeeko hän sillä sääliä itselleen vai mitä?
Auttaisiko ammattiapu käsittelemään asiaa?
[/quote]
Tiedätkö...siinä vaiheessa kun mies petti, hän sitoutui ottamaan kaiken paskan asian tiimoilta vastaan. Eikä siinä ole takarajaa!
[/quote]
Ei vaimokaan voi ikuisesti kiristää miehen virheellä. Mieskin voi kyllästyä siihen, että hänelle ei kunnolla anneta asiaa anteeksi ja päättää jatkaa elämäänsä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä, että uusi lapsi ei ole sinulle vaihtoehto. Lapsia ei pitäisi tehdä korjaamaan liittoa. On kai valittava kahdesta huonosta, joko jätät miehen tai koetat jatkaa. Pettääköhän mies uudelleen, kun pääsee tavallaan helpolla? Niin siinä usein käy. Pettäisitkö itse tilaisuuden tullen?
Mies on siis vasta viimeiset pari kuukautta puhunut lapsen tekemisestä. Minä sanon joka kerta kun hän ottaa asian puheeksi, että en tee enää yhtään lasta elämäni aikana ja että olemassa olevat riitävät. Lisäksi sanon, että en halua keskustella asiasta enää. Mutta silti parin päivän päivän tai viikon päästä mies ottaa asian uudelleen puheeksi.
En minä tiedä miksi mies kertoi lähisuvulle pettämisestään. Ihan oma-aloitteisesti sen oli tehnyt, en ole käskenyt. Mutta kai jokainen tajuaa, että ei mies mitään sympatiapisteitä ole saanut.
Mielestäni kuka tahansa mieheni asemassa oleva varmasti pelkää , että nyt se vaimo jättää. Kuinka kukaan pettäjä voisi olla luottavainen vaimonsa jaksamisen suhteen, että vaimo painaa kaiken villaisella? Olen sanonut miehelle, että jos uusia pilluja tekee mieli niin voi poistua ovesta vaikka heti, mutta lähtee sitten viimeisen kerran. Mutta ei se ole lähtenyt.
En suoraan sonottuna tiedä itsekään mitä tulee tapahtumaan. Miehen luotto on mennyt ja pelkään joka päivä, että se kertoo taas pettäneensä. Ja sitä varten minulla on koko ajan salainen plan b sen varalle, miten järjestän elämäni lasten kanssa siitä eteenpäin ilman miestä. Miksi minun pitäisi enää luottaa että se pysyy uskollisena, kun luotto meni? Olen yrittänyt antaa miehelle mahdollisuuden, mutta tuntuu, että joka päivä arvostukseni häntä kohtaan laimenee.
En kaiva asiaa jokaisen riidan yhteydessä esiin. Asia on ollut esillä alkuhässäkän jälkeen pari kertaa.
Kaiken tämän jälkeen en vaan millään jaksa ja pysty uskomaan, että mies rakastaisi minua, jos kerran on kyennyt pettämään. Ja ongelman ydin on kai minun osaltani se, että en siis enää usko miehen vilpittömyyteen ja aitoon rakkauteen enkä myöskään luota siihen että hän jaksaisi olla jatkossa uskollinen, vaikka vannoo, että ei enää petä. Mutta pettihän se jo kerran niin miksi ei toisenkin?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista on ollut olla miehen lähellä pettämisen jälkeen?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 13:57"]No kertomasi perusteella kuulostaa minulta just siltä, mitä itsekin sanoit. Mies on epävarma siitä, jätätkö hänet ja yrittää lapsella sitoa sinut häneen ja perheeseen.
Teidän pitäisi puhua asia halkia ja saada se johonkin päätökseen. Mies on tehnyt väärin. En mitenkään puolustele häntä, mutta onko silti miestä kohtaan oikein, että hän roikkuu nyt koko ajan löysässä hirressä eikä tiedä tulevaisuudesta. Toki näin on jonkun aikaa väistämättä, mutta tuollainen tilanne ei voi jatkua vuosia. Pystytkö antamaan asiaa anteeksi, niin että todella sydämestäsi annat anteeksi? Haluatko yrittää sitä vai haluatko jättää miehen? Kuulostaa, että et itsekään (ymmärrettävästi) tiedä, mitä tehdä.
Miksi mies on mennyt kertomaan jutun koko suvulle? Hakeeko hän sillä sääliä itselleen vai mitä?
Auttaisiko ammattiapu käsittelemään asiaa?
[/quote]
Tiedätkö...siinä vaiheessa kun mies petti, hän sitoutui ottamaan kaiken paskan asian tiimoilta vastaan. Eikä siinä ole takarajaa!
[/quote]
Ei vaimokaan voi ikuisesti kiristää miehen virheellä. Mieskin voi kyllästyä siihen, että hänelle ei kunnolla anneta asiaa anteeksi ja päättää jatkaa elämäänsä muualla.
[/quote]
En kyllä muotoilisi asiaa noin, siis että miehen kannalta. Mutta ap:n kannalta ikuinen kauna on vaikea kantaa. Jossain vaiheess on ihan itsensä takia annettava anteeksi. Olet ap jo vuoden miettinyt asiaa, joten oletan, että haluat yrittää. Kokeile sitä ammattiapua ja tee päätös koko perheen hyvinvoinnin takia. Jos päätät jäädä niin sitten voi sitä lastakin miettiä. Jos kolmannen haluaa, niin se on nyt tai ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehen luotto on mennyt ja pelkään joka päivä, että se kertoo taas pettäneensä. Ja sitä varten minulla on koko ajan salainen plan b sen varalle, miten järjestän elämäni lasten kanssa siitä eteenpäin ilman miestä. Miksi minun pitäisi enää luottaa että se pysyy uskollisena, kun luotto meni? Olen yrittänyt antaa miehelle mahdollisuuden, mutta tuntuu, että joka päivä arvostukseni häntä kohtaan laimenee."
Pystytkö elämään tällä tavalla loppuelämäsi? Tuskin ainakaan levollisin mielin ja stressittä. Siksi asia pitäisi käsitellä ja saada johonkin päätökseen. Joko luottamus yritetään palauttaa, jotta elämä saadaa sellaiseksi, että joka pivä ei tarvitse pelätä tai sitten pitää todeta, että luottamusta ei enää ole ja yhteiselämä ei voi jatkua. Ymmärrän hyvin, että päätöksen teko ei ole helppoa kun on vielä lapsiakin.
Toisaalta, jos todella on kyse vain yhdestä virheestä ja jos mies aidosti katuu asiaa, niin onko liian kova rangaistus se, että ei pysty antamaan anteeksi? Mies olisi ilmeisesti voinut olla kertomatta tästä lainkaan. Oliko hänellä niin huono omatunto ja paha olo, että oli pakko kertoa? On myös mahdollista, että ihminen oikeasti katuu virhettään ja ottaa siitä opikseen.
Olisiko asumusero mitään? Jos sinulla on tuo plan b ja kaikkea, niin jotain muutosta tarvitaan. Ehkä saisit miehen myös tajuamaan, kuinka vähällä on menettää kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä, ja sulla, on ap nyt se ongelma, että olette jumissa siinä pettämistilanteessa, ettekä pääse eteenpäin. Sanot, että mies sitoutui ottamaan kaiken paskan vastaan, eikä sille ole takarajaa - mutta kyllä sille oikeasti on. Mies aloitti suhteen ongelmat pettämällä, mutta nyt sinä jatkat niitä vatvomalla asiaa loputtomiin, ja jättämällä menemättä eteenpäin. Sinä vain hoet, että et usko, etkä luota. Etkä usko etkä luotakaan, ennen kuin päätät luottaa. Vain päätöksestä on kyse. Ja VAIN se eteenpäinmeno voi pelastaa teidän suhteen: se, että tulee jotain uutta, joka on tärkeämpää kuin se mennyt pettäminen. Mut sun pitää antaa sen suuden tulla. Teidän pitää tehdä yhdessä asioita, jotka on tarpeeksi isoja peittämään alleen sen pettämisen.
Luulen, että mies haluaa lasta myös siksi, että se jos mikä on tarpeeksi iso yhteinen asia. Ei siis vain saadakseen sinut nalkkiin, vaan myös luodakseen teille yhteistä tulevaisuutta ja yhteistä nykyisyyttä, uusia yhteisiä kokemuksia ja elämää. On tietysti lasta kohtaan väärin tehdä lapsi tarkoituksella epävarmaan tilanteeseen. Mutta ehkä teidän pitäisi pyrkiä tekemään jotain muuta yhteistä, jotta voisitte jatkaa.
Ihanaa ap, että olet viisas! Ei kolmatta lasta tuolla meiningillä!
"Olemme edelleen naimisissa, mutta varmaan jokainen saman kokenut tietää, että jotain oleellista kuoli". Tämä lauseesi on ratkaiseva, pääsetkö tuosta pettämisen tunteesta yli.
Kaverilla kävi samoin ja kituminen päättyi avioeroon, olivat tosin lapsettomia, avioeron päätös kesti parisen vuotta.
nimim. sivusta seurannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sinä enkä miehesi mutta sanoisin että hyvään parisuhteeseen ei kolmas pääse väliin. Jotain on vialla..ja lapsentekojuttu on ihan naurettavaa mieheltäsi. Itse en tuollaista miestä katselisi, se on ihan oma valinta pettääkö vai ei, hakee jotain muuta kuin mitä teillä on ja tulee melko varmasti jatkossa pettämään uudelleen, olisi vain paljon vaikeampaa ehkä sinunkin lähteä jos olisi uusi vauva. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Mies joka hyvässä parisuhteessa ja vaimo hänelle tärkein, ei petä.
Muuta vähänksiaikaa pois , olette asumuserossa muutaman kuukauden. Mies jää kotiin ja huolehtii arjen. Sinä tapaat lapsia kaiken mukavan merkeillä viikonloppuisin. vuokraa pieni asunto kivasta paikasta. Koitat, miltä elämä niin tuntuu.
Jos eroatte, niin sitten eroatte. Jos jatkatte, menette parisuhdeterapiaan. Noin ette voi jatkaa, kumpikin on onneton. Miehesi teki virheen kun kertoi pettämisestä. Jos kukaan ei tietäisi, mies saisi kärsiä syyllisyytensä ja muuten asiat olisivat hyvin. Nyt sinun katkeruutesi ja kostonhalusi pilaa elämäsi .
Minusta kuulostaa siltä, että erillään jatkaminen voisi olla fiksuinta. Tuollaiset luottamuspulat, kauna ja pelot syö ihmistä sisältä. Vuosi kuitenkin jo mietitty mitä tehdään ja kirjoituksesta paistaa mielestäni läpi se, että ap ei pysty oikeasti antamaan asiaa anteeksi. Vaikea uskoa, että kellään on hyvä olla tuollaisessa kodissa. Vaikuttaa varmasti myös lapsiin. Vaimo hitaasti kiduttaa miestä ja kaikki hyvöksyy tämän, koska mies on pettänyt.
Mä kyllä suuttuisin ihan kamalasti, jos mun mies pettäisi ja menisi sen jälkeen kertomaan siitä sukulaisille. Tietyt jutut on parempi pitää ihan itsellään.
Tietääkö muuten ap:n muksut isänsä pettämisestä?
Ap vaikutat onnettomalta tilanteessa...Millaista elämää se on, että jakaa elämänsä sellaisen miehen kanssa jonka ei koe rakastavan ja johon ei voi luottaa? Jos haluat vielä yrittää pelastaa tilanteen, niin kokeilkaa ensin ammattiapua.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 14:24"]
"Miehen luotto on mennyt ja pelkään joka päivä, että se kertoo taas pettäneensä. Ja sitä varten minulla on koko ajan salainen plan b sen varalle, miten järjestän elämäni lasten kanssa siitä eteenpäin ilman miestä. Miksi minun pitäisi enää luottaa että se pysyy uskollisena, kun luotto meni? Olen yrittänyt antaa miehelle mahdollisuuden, mutta tuntuu, että joka päivä arvostukseni häntä kohtaan laimenee."
Pystytkö elämään tällä tavalla loppuelämäsi? Tuskin ainakaan levollisin mielin ja stressittä. Siksi asia pitäisi käsitellä ja saada johonkin päätökseen. Joko luottamus yritetään palauttaa, jotta elämä saadaa sellaiseksi, että joka pivä ei tarvitse pelätä tai sitten pitää todeta, että luottamusta ei enää ole ja yhteiselämä ei voi jatkua. Ymmärrän hyvin, että päätöksen teko ei ole helppoa kun on vielä lapsiakin.
Toisaalta, jos todella on kyse vain yhdestä virheestä ja jos mies aidosti katuu asiaa, niin onko liian kova rangaistus se, että ei pysty antamaan anteeksi? Mies olisi ilmeisesti voinut olla kertomatta tästä lainkaan. Oliko hänellä niin huono omatunto ja paha olo, että oli pakko kertoa? On myös mahdollista, että ihminen oikeasti katuu virhettään ja ottaa siitä opikseen.
[/quote]
Miten se luottamus palautetaan? Taikanappia painamalla? Kun ennen pettämistä luotin mieheen 110% varmuudella.
Mies käyttää myös pettämisestään nimikettä 'virhe'. Auttakaa ymmärtämään miksi pettäjät puhuvat virheestä. Olen sanonut, että minusta kyseessä on 'tietoinen valinta'. Ei kai kukaan yhdy vahingossa tuntemattoman kanssa sekunnissa. Se vaatii kuitenkin jonkin verran alkulämpöjä ja päätöksen siitä kenen hotellihuoneeseen suunnistetaan ja sinä aikana luulisi myös muistavan, että 'ainiin, mitähän vaimo ja lapset kotisuomessa tykkävät tästä ideasta'.
Mies on sanonut katuvansa tekoaan ja sanoi, että jos voisi kääntää kelloa ajassa taaksepäivän, hän poistaisi tämän 'virheen'. Mies on siis polvillaan, kädet ristissä rukoillut anteeksiantoa. Hän käy myös papin luona kirkossa rukoilemassa anteeksiantoa. En tiedä olisko voinut salata koko teon, en tiedä käyttivätkö ehkäisyä. Mies siis kertoi minulle heti kun tuli matkalta kotiin.
Mutta en voi muuta sanoa, kuin että älkää petäkö parisuhteessa. Minä olen ollut 100% uskollinen aina. Nyt tilanne on toinen. Jos tulisi tilaisuus niin pettäisinkö. En tiedä. Alitajuisesti sitä ajattelee, että jos toinenkin niin miksi en minäkin... En usko, että kuitenkaan pystyisin siihen oikeasti. Seksi tuntemattoman kanssa ei tosiaankaan kiinnosta.
AP
Lapsi ei todellakaan ole minkäänlainen vaihtoehto tuossa tilanteessa. Pettämisen jälkeen ensimmäiset puoli vuotta on ratkaisevinta aikaa, tuolloin asia tulisi käsitellä perusteellisesti ja pohjamutia myöten joko yhdessä puolison kanssa tai ammattilaisvoimin. Unohtaa sitä ei voi eikä tarvitse koskaan. Mutta mikäli asia on TODELLA käsitelty eikä kummankaan puolelta lakaistu maton alle, voi tuossa ajassa muodostaa käsityksen siitä voiko a) antaa anteeksi b) luottaa enää koskaan uudelleen. Entisellään parisuhde ei tule olemaan, se on selvä. Puhtaan sivun voi kääntää ja aloittaa alusta uudelleen, mutta se on mahdollista vain jos kumpikin sitä haluaa ja siihen pystyy.
Jätä se. Olet vielä sen verran nuori, että sinulla on mainiot mahdollisuudet aloittaa puhtaalta pöydältä. Ties vaikka löytäisit vielä sen rehellisen miehen jonka kanssa viettää loppuelämä. ;)