Isä päissään, silti mukava lapsuus

Samat tunnelmat siihen asti kunnes lähti täysin lapasesta ja alkoholisoitui kunnolla niin että persoonakin muuttui

No mun isäni oli ja on alkoholisti, siltikin hyvä lapsuus. Ei ollut agressiivinen eikä väkivaltainen.

Isä joi. Joi joi ja joi. Mitä se tekeekin nuoren tytön itsetunnolle, kun isä ei huomaa eikä ole kiinnostunut muusta kuin juomisesta.

Sulla on ollut vahva äiti, joka huolehti perusturvallisuudestasi?

Mulla on lapsuudesta ihan erilaiset kokemukset päihdeongelmaisen yh-äidin huoltajana. Jo alle kouluikäisenä oli selvää kumpi meistä oli perheen vastuunkantajan roolissa ja se ei ollut se aikuinen osapuoli.

Suurimmat ahdistukset tuli juopporemmeistä joita mutsi toi kotiin kun ravintolat meni kiinni, mutsin itsemurhayrityksistä ja itseni häpeästä. en esim. saanut kovasta yrityksestä huolimatta pidettyä alakoululaisena vaatteitani puhtaana ja haisin koulussa mikä aiheutti kiusaamista.

Joo mä tiedän kääntöpuolen, mutta ukko oli sellanen että tuli töistä, avasi kossupullon, halasi meitä läpsia (no ei välttämättä siinä järjestyksessä) ja sitten lähdettiin ulkohommille, tekemään nyt mitä tekemään, asuttiin maalla ukko tykkäs kahtella auringonlaskua, se oli mulle niin ittestän selvää että muistan ajatelleeni että joko taas.

nykyään minäkin tykkään kattoo auringon laskua...

nyt isä on kuollut, ja joku sainoi että viina sopi hänelle, ei ollu pahapäinen jne. onke kellään muilla mitään hyvää sanottaa vanhemmistaan jotka joi runsaasti?

Muilla ko mulla?

Uppista

pari nostoa ja sitten lähden pötkälleen, huomenna rankhamehtään!

No, hyvä että näin päin! Vaikka onhan se jotenkin harmi että terveys pitää pilata, miksei kestä elämää selvinpäin?

Mää jotenkin luulen että täällä maaseudulla jossa naapureiden kesken kaikki työ maksettin viinalla ja juotiin samantien poikkeen niin se oli vähän oli niinku maan tapa juoda sitä kossua.. emmää tiä, sitten eläkkeellä et yht äkkiä osannu muuta ko juoda sitä kossua...

Mun isä ryyppäs aina sillo tällö ja aina lähti lapasesta. Ei pystyny kontrolloimaa juomistaa. Paljon mielipahaa mutsille ja mulle. Eikä ollut kiinnostunut mun kasvatuksestakaa. Mitä se tekee mielelle, kun yrität kertoa isälles jotain ja se vastaa aina vaan tympääntyneeseen ja ärtyneeseen sävyyn, ''mmh''? Tuli vaa sellane mielikuva aina että mun jutut on niin lapsellisia ja turhia että en kykene luomaan keskustelua tämän isähahmon kanssa. Paskan itsetunnon kanssa vartuin.

  Kommunikoinnit mitä lapsuudesta muistan on jatkuvaa vihaista huutoa millon mistäkin. Onha se tosi tärkeä pitää kuria lapselle, mutta yhtä tärkeää pitää yhteys siihen, että tietää mitä sen päässä tapahtuu.. vieläkään en pysty juttelemaan isälle, en halua jutella.

  Muistan kuinka lukemattomia kertoja jankkasin itselleni, etten ikinä antaisi anteeksi. Kyllä sekin jotain päässä tekee. Ne taimet nousee joita kastellaan..vieläkään en pysty juttelemaan isälle, en halua jutella.  Vaikka tiedän, että se olisi kehittävää. Ja sekun on vielä fiksu ukko, vaikka alkojoli on jotai damagee päässä tehnykki, niin syy tälle on välinpitämättömyys ja laiskuus. Työ tärkein ja senki kusi viinapäissää

Mulla ei ole kyllä hyvää sanottavaa näistä viinaan menevistä 40-lukulaisista eli kosteasta sukupolvesta, kirjaimellisesti. Ainoa asia mistä olen kiitollinen on se,  ettei ole sisaruksia. Ei ole muiden tarvinnut kärsiä tällaisesta lapsuudesta. Silloin opin huolehtimaan itsestäni ja kaikki samat säännöt toimivat nykyäänkin. Olen selviytyjä. 

Mulla samanlaiset muistot. Isä leikki meidän lasten kanssa ja oli ihanan leppoisa mies kännissä. Koskaan ei tarvinut pelätä isää, ei selvänä eikä humalassa. Krapula-aamunakin isä pyysi viereen kainaloon ja silitteli mun hiuksia. Sitten mun vanhin sisko kasvoi sen verran isoksi että ymmärsi, ettei isän käytös ole normaalia. Alkoi kyseenalaistaa jatkuvaa ryyppäämistä ja kapakassa ramppaamista. Tällöin isä alkoi vittuilla myös hänelle. Aikaisemmin oli ollut meille lapsille ihana mutta vittumainen äidille kun hän oli kyllästynyt isän juomiseen. Mehän ei sitä tajuttu kun oltiin sen verran pieniä. Äitillä kulki raja siinä, että meille lapsille ei saanut ilkeillä. Meinasi ero tulla. Tällöin isä raitistui. Kaikenkaikkiaan hyvä lapsuus MINULLA, vanhimmalla siskolla sen sijaan on ikäviä muistoja..