Lue keskustelun säännöt.
se tunne kun tajuat että olette yhdessä vain lasten takia
31.07.2014 |
Lapset 3v ja 4kk. Kulissit kunnossa eikä suhteessakaan isompaa vikaa (pettämistä, väkivaltaa tms). Yksi päivä vaan havahdut katsomaan sitä sohvalla röhnöttävää miestä ja mietit mihin olet siinä edes joskus rakastunut. Et edes muista, tai ainakaan enää löydä sitä. Voi miten tekisi mieli lähteä toisen miehen luokse yöksi kun baarissa se toinen saa pelkällä katseella punastumaan. Mutta et lähde, kun et sitä omaa miestä silti halua loukatakkaan, vaikkei se koskaan saisi tietää. Tuntuu että elämä valuu ohi, vaikka ikää ei ole vielä edes ihan 30v. Kuinka pitkään sitä elämää voi elää vain lasten takia ja sivuuttaa omat itsekkäät halunsa. Toisaalta, onhan tässä asuntolainat ja yhteinen talous, turvattu olo. Ehkä tämä vaatii vain taistelua jaksaa pikkulapsi vuosien ohi.. tai ehkä jo 10 vuoden päästä uskallan ajatella vain itseäni ja myönnän etten pystynyt tarjoamaan ehjää perhettä lapsilleni..
Kommentit (18)
piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia puheeksi miehen kanssa & hoitamaan parisuhdetta. Jos ei tiedä, että jotain on vialla, ei voi yrittää asiaa myöskään korjata. Ulkopuolista apua saa myös.
Pitkät parisuhteet eivät yleensä pysy ruuhkavuosina ruusuisena kaiken aikaa, ilman panostusta kummaltakin osapuolelta.
Onhan asiasta puhuttu monestikkin. Mies kieltää kaiken "hyvinhän tässä menee" periaatteella. Seksiä on ollut viimeksi kun odotin kuopusta, muutamaa kuukautta vajaa vuosi sitten. Raskausaikana miestä ei kiinnostanut vaikka suurinpiirtein kerjäsin kun hormonitkin kävi ylikierroksilla. Nyt vuorostaan minua ei kiinnosta, kun koko päivän iholla roikkuu vuorotellen vauva tai kaikesta kiukutteleva, mustasukkainen uhmis niin illalla ei halua enää ketään lähelle. Myös valvomiset vauvan kanssa väsyttää. Mies on muuttunut vastenmieliseksi, en pysty näkemään mitään haluttavaa hänessä kun katson häntä. Myös oma peilikuva inhottaa kun vartalo ei palaudu odotuksien mukaan synnytyksen jälkeen.
Tuntuu niin mahdottomalta jaksaa huolehtia kaksi pientä lasta, parisuhde ja oma hyvinvointi (niin sisäinen kuin ulkoinen).
-ap
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:44"]piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
[/quote] mihin sitä liukuvoidetta tarvitaan? Anaaliin?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:44"]
piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
[/quote]
Öh..eikös aloittaja ollut nainen, joka kaipaisi piristystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:44"]
piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
[/quote]
Olet katsonut liikaa jenkkileffoja! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan tuon 30-kriisin yli kasvat. Taidat olla nyt 27-29v ja niin kokea itsesi ainutlaauisen yksiniseksi suhteessa, että ei kukaan muu tuhansista voi ollakaan. Odotapa vaan. Hanki siinä välissä itsellesi harrastus, joka ei vaadi miehen kanssa nenätysten tuhisemista. Rupea elämään kuin aikuinen olettamatta, että vastuu onnellisuudestasi on miehen takataskussa. Rupea aikuiseksi.
Se tunne. kun on 35 ja tajuaa, että on oma onnensa seppä ja omaa onneansa takoo myös se puoliso siinä rinnalla. Se tunne, kun on 40v ja on tyytyväinen aina ja kaikkialla, koska hyvä olo nousee ihan omasta itsestä. ja sen huomaa puolisokin.. Se tunne, kun on 45 ja aina vaan menee parempaan suuntaan. Huomaa, että elämä on yhtä kasvamista ja on mukavaa, kun rinnalla kasvaa toinen itsenäinen yksilö, se ikioma aviomies.
Liekö kolmenkympin kriisi ja parisuhteen tappava vauvavuosi yhtäaikaa päällä. Sitä en tiedä miten siitä selviää, itse erosin vastaavassa tilanteessa pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, "se tunne kun ..." postaukset on jo niin nähty. Ei taida paljon omia ajatuksia sun pääkopassa pyöriä.
Ja sit asiaan. Et voi ulkoistaa omaa onnellisuutta miehelle, se tulee aina loppumaan. Parempi ja kestävämpää on että onnellisuus lähtee itsestä kuin vaatia jotain toista ihmistä tuomaan sen sun elämään. Nyt olis itsetutkiskelun paikka, jos siihen henkinen kapasiteetti riittää.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:36"]Kunhan tuon 30-kriisin yli kasvat. Taidat olla nyt 27-29v ja niin kokea itsesi ainutlaauisen yksiniseksi suhteessa, että ei kukaan muu tuhansista voi ollakaan. Odotapa vaan. Hanki siinä välissä itsellesi harrastus, joka ei vaadi miehen kanssa nenätysten tuhisemista. Rupea elämään kuin aikuinen olettamatta, että vastuu onnellisuudestasi on miehen takataskussa. Rupea aikuiseksi.
Se tunne. kun on 35 ja tajuaa, että on oma onnensa seppä ja omaa onneansa takoo myös se puoliso siinä rinnalla. Se tunne, kun on 40v ja on tyytyväinen aina ja kaikkialla, koska hyvä olo nousee ihan omasta itsestä. ja sen huomaa puolisokin.. Se tunne, kun on 45 ja aina vaan menee parempaan suuntaan. Huomaa, että elämä on yhtä kasvamista ja on mukavaa, kun rinnalla kasvaa toinen itsenäinen yksilö, se ikioma aviomies.
[/quote]
Harvoin täällä saa lukea näin hienoa kommenttia. Kiitos, kuka oletkin. Availem täällä omia silmiäni. Ei Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kulttuurin suurimpia epäkohtia on kaiken arvottaminen ja jäsentäminen tunteen kautta. Että kun tuntuu hyvältä, asiat ovat hyvin, kun ei tunnu hyvältä, asiat eivät ole hyvin. Sitä varten meille on annettu järki, että sitä osaa analysoida asiat, erottaa henkilökohtaisen kriisin parisuhteen kriisistä ja ymmärtää, mitkä asiat ovat huonosti ja mitkä vain tuntuvat olevan huonosti.
Sulla on ap nyt yksi ihmiselämän kriiseistä, yksi äitiyden kriiseistä, kun oman egon on joutunut pistämään hyllylle siksi aikaa kun lapset ovat pieniä. Etsit onnellisen elämän kriteerejä ajasta ennen lapsia, vaikka sun pitäis irroittaa se katse peruutuspeilistä pikapikaa ja katsoa tulevaisuuteen. Et voi määrittää tätä nykyistä elämää sillä lapsettoman nuoren ihmisen ja lapsettoman parisuhteen kriteereillä millä määritit elämääsi vuosia sitten. Ei menneistä löydy työkaluja tähän hetkeen.
Sulla ei ole mitään hätää. Sinä vaan kasvat, ja se tuntuu hankalalta. Tuntuu vaikealta muuttaa mielihyvän tavoittelu vastuulliseen puurtamiseen ja muita varten olemiseen, jos kukaan ei tunnu olevan itseä varten. Mutta, kun tää kynnys on ylitetty, ja kunhan vaan jaksat sinnitellä, vaikka hampaat irvessä, tän vauvavuoden, kaikki voi muuttua. Ensinnäkin, koska sinä heräät vauvahormoneista ja alat olla taas oma itsesi, toisekseen koska elämä ylipäänsä helpottuu. Älä nyt vaan kaada näitä tunteita sun miehen niskaan, jolla hänelläkin voi olla oma kriisinsä kun perheessä on pieniä lapsia ja sinäkään tuksin olet juuri nyt kaikkein paras kumppani. Ei sun miehen tarvitse yrittää olla kuten sinä haluat, se on häneltä ihan liikaa vaadittu tilanteessa, jossa varmasti saa olla lapsia varten jo ihan riittävästi. Sinä et tiedä, paljonko mies hillitsee itseään säästääkseen sinua negatiivisilta tunteilta, ja on viisas veto olla lähtemättä mukaan tähän sun pettymykseen parisuhteen tilasta.
Parisuhteessa on hankalia aikoja, ja teillä on nyt hankala aika. Ei se tee parisuhdetta epäonnistuneeksi, vaan rakentaa sen uudelleen uusien realiteettien kautta. Kun saatte voimanne taas kerättyä pikkulapsiajan jälkeen, niin sieltä se rakkauskin vielä voi löytyä ihan uudella tavalla. Niin on käynyt meille ja monille muille, joten kyllä se siitä. :)
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:44"]piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
[/quote]
Kynttilöitä kesähelteellä? Fiasko toi koko juttus. Osta samantien sille huora
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:25"]
Onhan asiasta puhuttu monestikkin. Mies kieltää kaiken "hyvinhän tässä menee" periaatteella. Seksiä on ollut viimeksi kun odotin kuopusta, muutamaa kuukautta vajaa vuosi sitten. Raskausaikana miestä ei kiinnostanut vaikka suurinpiirtein kerjäsin kun hormonitkin kävi ylikierroksilla. Nyt vuorostaan minua ei kiinnosta, kun koko päivän iholla roikkuu vuorotellen vauva tai kaikesta kiukutteleva, mustasukkainen uhmis niin illalla ei halua enää ketään lähelle. Myös valvomiset vauvan kanssa väsyttää. Mies on muuttunut vastenmieliseksi, en pysty näkemään mitään haluttavaa hänessä kun katson häntä. Myös oma peilikuva inhottaa kun vartalo ei palaudu odotuksien mukaan synnytyksen jälkeen.
Tuntuu niin mahdottomalta jaksaa huolehtia kaksi pientä lasta, parisuhde ja oma hyvinvointi (niin sisäinen kuin ulkoinen).
-ap
[/quote]
sinulla on ollut harhainen kuva perhe-elämästä.
naiset ovat muutenkin päättömiä kanoja.
prinsesssahäät. voi kun me ollaan niin kuninkaallisia sitten ja ihq. rahaa palaa.
totuus onkin että samanlaiset häät kuin tuhannella muulla, sataa vettä ja juntit öykkäröi kännissä.
ensin haaveillaan raskautumisesta, oi kuinka ihanaa. sitten menee alapää pilalle ja paskavaipat haisee nurkissa.
naiset luulevat olevansa jotain kuninkaallisia. ei mulla muuta.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 00:44"]piristys:
kun mies tulee kotiin, yllätä hänet. kynttilöitä ympäriinsä, valot pois, viinipullo ja mansikoita... lapset mummolaan... ole pukeutuneena sensuelliin asuuun... osta liukuvoidetta ja korsetti, sukkanauhat... näin minä ajattelin piristää miestäni ensi viikolla kun tulee töistä... en malta odottaa sitä hekumaa...
[/quote]
Kynttilöitä kesähelteellä? Fiasko toi koko juttus. Osta samantien sille huora
[/quote]
Julmasti sanottu, mutta en voi olla olematta samaa mieltä, samoin kuin jonkun muunkin kanssa siitä, että yllä esitetty kattaus on ihan liian kliseinen toimiakseen.
Lisäksi on niin, että harva puoliso oikeasti haluaa omalta kumppaniltaan moista kummallista esitystä. Sellaista on useammin vaivaannuttavaa kuin kiihottavaa katsella, kun esittäjä on itselle liian tuttu henkilö. On ihan eri asia katsoa elokuvaa, jossa esiintyy tuntematon ihminen, jonka esitykseen ei ole myöskään velvollisuus suhtautua mitenkään ihailevasti hymyillen tms.
Korsetissa keikeileva mamma luulee olevansa kiihottava siksi, että on itse kiihottunut fantasiastaan, jossa saa esittää viettelijää korsetissa. Toinen osapuoli saattaa sen sijaan nähdä omituiseksi muuttuneen lastensa äidin, jonka ylivedetty rooli hämmästyttää ja kummastuttaa.
Noita "yllätyksiä" kannattaa tehdä vain, jos ne eivät ole totaalisia yllätyksiä. Elämä tosielämässä on ihan eri asia kuin omissa päiväunissa :/
Sulla voi olla vielä imetyksestä hormonihuurut päällä. Odota nyt ainakin vuosi ennen kuin teet mitään radikaalia. Puhukaa. Puhua voi myös vähän kerrassaan, ei välttämättä kannata istuttaa toista pöydän ääreen ja odottaa että kerralla koko maailman ongelmat ratkeavat.
Puhua tosiaan kannattaa, mutta vain jos siihen on voimia. Se ei ole puhumista, että väsyneenä ja tympääntyneenä kertoo puolisolle, mikä kaikki tässä on viallla. Jos molempia väsyttää, kannattaa ihan odottaa että työläin aika lasten kanssa on ohi, ja jättää se puhuminen, ja keskittyä siihen että kohtelee puolisoaan ystävällisesti ja arvostavasti. Sillä luodaan sitä lähtökohtaa siihen, että kun vihdoin jonain päivänä on riittävän rauhallinen tilanne puhumiseen, on toinen vastaanottavainen eikä koe sitä hyökkäyksenä.
Kannattaisko teidän puhua.