Kaksikielisillä paikkakunnilla (suomi/ruotsi) asuvat; olisi kysyttävää:

Olen kotoisin Pietarsaaresta, jossa suomen- ja ruotsinkielisten jakauma on noin 50/50. Oma kokemukseni on, että aika hyvin molempien kielten edustajat pysyvät samankielisten seurassa. Toki suomen- ja ruotsinkieliset seurustelevat paljon keskenänsä, mutta noin niin kuin kaveriporukoita ajatellen aika hyvin kielimuuri ajaa asiansa. Toki työpaikoilla sitten voi olla molempien kielten edustajia, mutta yleensä molempien kielten edustajat puhuvat omaa kieltänsä, eikä keskinäistä kommunikointia nähdä mitenkään ongelmallisena.

Täällä itäisellä Uudellamaalla mitään sen kummempaa jakoa ei ole. Minulla on ystäviä molemmista kieliryhmistä ja suomenkielisenä puhun ruotsia vanhempien, suomea huonosti puhuvien ihmisten kanssa. Nuoremmat puhuvat kaikki hyvää suomea ja keskustelemme suomeksi. Oikeastaan tällä seudulla voisi sanoa olevan kaksikielisiä suomenruotsalaisia ja ruotsia auttavasti ymmärtäviä ja puhuvia suomenkielisiä. Tuo ikään perustuva jako menee noin 60 ikävuodessa, tuota nuoremmat ovat kaksikielisiä, tuota vanhemmilla suomi on haparoivaa ja monet sanat tiedetään vain ruotsiksi. Täysin ruotsinkielisiä olen kohdannut vain muutaman.

Mä olen muuttanut opiskelemaan kaksikieliseen kaupunkiin, suhde 25/75 (ruotsi-suomi). Nyt tulee 15 vuotta täyteen, nykyään siis töissä ja alakouluikäiset lapset.

Mulla on ystäviä molemmista kieliryhmistä. Olen tutustunut heihin töissä, harrastuksissa ja lasten kautta. Aikuisena kielellä ei ole enää väliä. Näyttää kuitenkin siltä, että lapset on enemmän erillään, kun on koulut ja harrastukset omalla kielellä.