Osaatko perustella mielipiteesi?
Minusta on ruvennut tuntumaan, että tällä palstalla ei oikein osata perustella mielipiteitä. Jo pidemmän aikaa keskustelu on ollut eipäs-juupas ja vain harva sanoo, miksi on mitäkin mieltä. Monesti ei perustelujen kysyjät saa minkään laista vastausta.
Kunnolliseen keskusteluun ja väittelyyn kuuluu aina perustelut. On paljon helpompi kaikille osapuolille, kun tietää MIKSI toinen ajattelee näin. Silloin kukaan ei rupea lukemaan rivien välistä, vaan keskittyy itse asiaan. Ei tule väärinkäsityksiä, eikä voi ymmärtää väärin kuin tahallaan.
Miten olis, jos jatkossa mietittäisi sitä omaa kirjoitusta ennen sen lähettämistä? Mietittäisi, onko oma mielipide perusteltu selkeästi. Mietittäisi miten se mielipide on kirjoitettu. Silloin ei jäädä eipäs-juupas -tasolle, vaan todellakin pystytään keskustelemaan asioista ja voidaan oppia toisen uskosta.
Kommentit (7)
Varmaan jokainen tosiuskova uskoo olevansa oikeassa, ja mikäs siinä. Ei luulisi silti olevan vaikea ymmärtää, että joku toinen suhtautuu uskontoonsa ihan samanlaisella varmuudella.
Mä olen peräänkuuluttanut sitä, että rohkeasti voisi miettiä omia motiivejaan palstalle kirjoittamiseen. Halutaanko käännyttää muita, vahvistaa omaa uskoa mollaamalla muita, saada tietoa eri katsomuksista, tutustua erilaisiin maailmankuviin vai mitä. Pahimmillaan keskustelu on juuri sitä " mun jumala on vahvempi kuin sun jumala" ja " mun jumala onkin 10 kertaa vahvempi" . Parhaimmillaan palstailu on mielestäni omien näkemysten kyseenalaistamista, pohtimista ja peilailua.
Minun mielestäni kirjoituksesi oli aikas lailla yleistävä. En usko, että mielipiteen perustelemattomuudella ja uskolla on kovin paljoa yhteyttä keskenään.
Kristitty ihminen uskoon Jumalan Sanaan ja pitää sitä auktoriteettinaan, toisin kuin ei-uskovainen, joka valitsee vakaumuksensa kuhunkin asiaan jotenkin fiilispohjalta, tai vaikka järkipohjaltakin.
Uskovainen voi olla ehkä helpommin ajattelematta joitakin asioita, koska " löytää" tiedon siihen Raamatusta. Mutta kyllä uskovainenkin osaa ja saa ajatella ja perustella mielipiteensä. Eikä Raamattu edes ota (jyrkästi) kantaa jokaiseen asiaan. Ehkä on vain niin, että Jumalan sanalla perustelu ei kaikille kelpaa??
Jokos uskovaisia on " niputettu" täällä tarpeeksi, Joten voisi keskittyä nyt johonkin muuhun, vaikka kuuntelemaan, mitä kristityt oikeasti yrittävät sanoa? ;) (Ei millään pahalla).
Ehka olen vanhemmiten tullut kyyniseksi, mutta minusta uskonnon (ainakaan ns. ilmoitususkontojen) " oikeudesta" ei voi keskustella rationaalisesti. Uskontoja ei voi perustella jarkisyin. Toki voi vertailla, jopa hyvassa hengessa, mutta useimmiten se menee tappeluksi tai kilpalaulannaksi.
Sen sijaan uskonnon oikeasssa olemisen ruotiminen menee siihen, etta epailija yrittaa loytaa epaloogisuuksia ja virheita pyhissa kirjoituksissa ja uskonnon " logiikassa" , uskova taas pyrkii selittamaan naita parhaansa mukaan.
Uskontoja on yritetty perustella myos tieteellisesti (mm. tappelut evoluutioteorian ja kirjaimellisen luomiskertomuksen kannattajien valilla, teoriat vedenpaisumuksesta, matemaattiset jumaltodistukset jne.), mutta tieteen kriteereilla nuo ovat yritykset (tahan asti) ampuneet itseaan jalkaan. Vaittelyt menevat usein vahintaan yhta pahaksi p:nheitoksi kuin tama palsta huonoimmillaan (mm. www.skepsis.fi). Viihdyttavaa aikansa, mutta aika hedelmatonta.
Heddastiina uskova? En nyt muista..Minä ainakin edelleenkin siteeraan raamattua ja tunnen sydämessäni. Tää on mun mielipide.
Rock: Olen samaa mieltä, jos ihminen on omasta uskostaan varma, hän myös kestää kritiikkiä sitä kohtaan. Esim. kristinuskossahan ei ole kritisointi kielletty ja Jeesuskin kehoittaa " laskemaan kustannukset" ennen kuin tekee päätöksen parannuksen teosta. Sori, en nopeasti katsomalla löytänyt paikkaa, mutta kattelen sen paremmalla ajalla.
Ninni: Jep. Ihan hyvin voi hyväksyä sen, että joku uskoo ja tekee toisin kuin itse. Eihän hyväksyminen tarkoita sitä, että itse pitää vaihtaa omaa mielipidettään. Jokainen tekee omat päätöksensä ja elää niiden mukaan.
Miisa: Uskovaisen on myös hyvä keskustelussa muistaa, ettei toinen osapuoli ehkä usko Raamattuun tai ajattelee siitä kohdasta vähän toisella tavalla. Siksi juuri on hyvä miettiä MIKSI uskoo siinä asiassa Raamattun tavalla. Esim. Raamatussa olevan " kiellot" . Jos keskustelukumppani ei usko Raamattuun, niin totta ihmeessä häntä kiinnostaa, miten yksi kirjan lause voi rajoittaa niin paljon. Jos sanoo " no kun Raamattu sanoo niin" , se ei kerro hänelle yhtään mitään. Jos taas perustelee " Jumala on antanut ihmiselle suojaksi neuvoja, joiden mukaan elämällä ihminen voi välttyä monelta harmilta" , niin se käy hyvinkin selitykseksi. Ja sitten keskustelussa päästäänkin eteenpäin...
Moomax: Mie taidan kanssa sitten olla vanha... Hyvin loogistahan on, että uskova pitää omaa uskoaan oikeana uskona. Miksi muuten uskoisi niin?
Harriet: Voin päätellä, että oletit minun " ei-hyväksyvän" lainauksia Raamatusta. Kyllä, olen kristitty. Vilkaisehan tuota mitä kirjoitin Miisalle. Minä olen niitä kriittisiä kristittyjä, jotka kysyvät MIKSI uskot näin.
Ei sinun tarvitsekaan olla kriittinen, jos et niin halua. Mutta se ei tarkoita, että sinun keskustelukumppanisi ei saa olla kriittinen. Jos hän haluaa kysyä ja haluaa vastauksia, niitä on hyvä myös antaa. Jos joku ystäväsi kiinnostuisi uskomisen asioista, pyrkisitkö antamaan hänelle vastauksia? Pyrkisitkö vastaamaan hänelle MIKSI sinä uskot Raamattuun mutta et Koraaniin tai Kalevalaan? Tätä on ihan hyvä jokaisen miettiä :)
Olen ennenkin omassa lähipiirissäni todennut, että hyvin voimakkaan uskonnollisen vakaumuksen omaavien kanssa ei voi todellisuudessa KESKUSTELLA. Nyt olen tullut siihen lopputulokseen (tällä palstalla), että tämä taitaa koskea lähes kaikkia " tiukasti uskonnollisia" ihmisiä uskontoon tai uskonsuuntaukseen katsomatta. Minusta perusteluksi ei kelpaa vain MINÄ USKON 100% NIIN, MINÄ TIEDÄN SEN, KOSKA TUNNEN SEN SYDÄMESSÄNI. Varmaan noin pari miljardia muutakin ihmistä USKOO, TUNTEE JA TIETÄÄ myös. Ehkä vain eritavoin kuin sinä tai minä.
Elämänkatsomus aiheena on hyvin vaikea keskustelunaihe. Paljon helpompi on keskustella vaikka lasten korvatulehduksista. Hankaluuksia lisää vielä se, että toiset kokevat tämän hyvin vahvasti käännytyspalstana eikä keskustelupalstana. Käännytyksessä on jotenkin automaattisesti opettaja-oppilas tai aikuinen-lapsi asetelma ja siksi tasa-arvoista, toisia kuuntelevaa ja aidosti pohdiskelevaa keskustelua on tosi vaikea saada aikaiseksi. Kukaan ihminen ei tietysti pysty olemaan omia ajatuksiaan ja uskoaan kohtaan täysin objektiivinen, mutta voimakkaan vakaumuksen omaavilta kyky objektiivisuuteen ja oman uskonnon kriittiseen tarkasteluun tuntuu puuttuvan täysin. Varsinkin, kun monissa uskonnoissa kriittisyys on suorastaan kielletty!