Minusta on tullut sellainen huumorintajuton nainen, joita aina ennen kummastelin.
Minusta on tullut sellainen iloton, nauruton ja huumoriton äiti-ihminen, joita vielä kaksikymppisenä ihmettelin kovasti. Kadonnut sellainen välitön iloinen luonne ja tilalle tullut totinen naama ja jutut. Nauraa en osaa enää kuin lapsen jutuille. Mä olin aivan varma ettei musta tulisi tällaista ja nyt tässä sitä ollaan. Tämä on ihan hirveää.
Kommentit (5)
Hei, kohtalontoveri! Samaa pohdin jokin aika sitten. Nuorempana ja lapsettomana säälitti työpaikan keski-ikäiset rouvat, jotka olivat menettäneet elämän ilonsa ja valittivat kaikesta. Nyt olen samanlainen tosikko. Surullista että elämä kovettaa näin.
Mä ihmettelin myös työelämän alussa, et miten suurimmasta osasta niistä parikymppisistä (opiskelija)kavereista voi tulla sellaisia tylsiä, ilkeitä tanttoja, joita kohtasin kaikilla työpaikoilla. En ihmettele enää. Aioin kyllä yrittää pysyä edes jossain määrin positiivisena ihmisenä.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 22:20"]
Mä ihmettelin myös työelämän alussa, et miten suurimmasta osasta niistä parikymppisistä (opiskelija)kavereista voi tulla sellaisia tylsiä, ilkeitä tanttoja, joita kohtasin kaikilla työpaikoilla. En ihmettele enää. Aioin kyllä yrittää pysyä edes jossain määrin positiivisena ihmisenä.
[/quote]
Tämä siis ap
Musta on tullut nyt kolmekymppisenä samanlainen. Pienten lasten äitinä haastavan työn kanssa jaksaminen on välillä todella kovalla koetuksella.
Sama täällä mutta ei ole lapsia ja tiedän että tämä on väliaikaista. Elämä potkii niin vitusti päähän että ei pahemmin ilostuta.