Oikeasti ongelma.. Mies ei näe minussa mitään kaunista tai seksikästä!

Kyllä minunkin miehessäni olisi varmasti muiden mielestä paljon korjailtavaa, mutta koska hän on minun mieheni, jota rakastan, en tietenkään muutaisi hänessä mitään. Ja minun mielestä on erittäin julmaa sanoa vaimollensa, ettei hän muka ole kaunis. Mielestäni tuo ei kerro rakkadesta, ja suoraan sanottuna teet itsellesi ja lapsillesi vain hallaa olemalla tuollaisessa suhteessa. Pidemmän päälle tuo ottaa itsetunnollesi, vaikkei vieö sitä olisikaan tehnyt, ja vaikuttaa myös lapsiin suuresti.

Miksi haluat miehen, joka ei rakasta sinua sellaisena kuin olet, joka tuumaa sinussa, jokaista piirrettäsi? Miksi haluat miehen, joka muljauttelee silmiään, kun riisuudut? Miksi et haluisi miestä, joka ei rakkaudeltaan malta olla koskematta sinuun, joka riisuu sinut katsellaan ja katsoo ihannoiden aina, vaikka olisit uinut mutakuopassa?



Itse olen lähes 100 kiloinen, mutta mies jaksaa silti kertoa kuinka kaunis olen, ja NÄYTTÄÄ sen myös. Minusta toisen ylistäminen kuuluu rakkauteen. Tuollainen toisen alistaminen, mitä miehesi tekee, ei taas kuulu rakkauteen eikä parisuhteeseen.

olen omasta ja muidenkin mielestä kaunis. olen nuori kuten sinäkin ja 2 lasta. Kropassa on vikansa (pienet rinnat , iso takamus), olen silti hyvin hoikka. Mies on monet kerrat muistanut nauraa ja huomautella vartalostani ja hän on uskaltanut sen tehdä koska olen ottanut sen huumorilla. Todellisuudessa itsetunto on hävinnyt ja joskus itkien katson millaisilla sivuilla hän netissä surffailee, itsestäni kun ei koskaan voi tulla tuollaista pornotähden näköistä. Jostain luin vinkin että laittaudut upeaksi ja kun lähdette yhdessä ulos ja keräät miesten huomiota niin puolisokin huomaa ja kiinnostuu.

Voi pieni. Tuu tänne niin mä pussaan sua. Ei noin saa naista kohdella.

Ensimmäinen vastaajahan sen sanoi - Järjellä ajateltuna puhut täysin totta. Ja tuohan se on mikä itselleenkin kai pitäisi vaan myöntää. Ja ei näin meillä ole aina ollut, en tietenkään olisi tässä suhteessa jos näin olisi ollut aina. Nyt lähteminen tuntuu äärimmäisen raskaalta.. Vaikka se loppujen lopuksi olisi varmasti paras ratkaisu.



Itsetunto on jo niin pilalle potkittu, että lähteminen pelottaa. Mies on kuitenkin se johon nojautua - on edes se joku. Tyhmää ja heikkoutta vain.



Märehdin tätä asiaa viikonlopun yli, mies palaa kotiin sunnuntaina - sopivasti äitienpäiväksi..



Kirjoitelkaahan lisää aiheesta. Avatkaa mun silmiä ja antakaa rohkeutta kohdata nämä ongelmat.



Kiittäen ap

Kerron nyt omasta puolestani, mitkä asiat voisivat johtaa tuohon.



1. Muutokset

Minulla lähtee halut siitä, jos nainen lihoaa tai vanhenee. Siis nopeammin kuin minä. Tästä ei varmaan ole kyse, koska kerroit että mikään ei ole sillä tavalla muuttunut.



2. Markkina-arvo

Jos tunnen, että minulla on mahdollisuus huomattavasti parempaan naiseen, menetän kiinnostukseni. Esim sosiaalinen piiri vaihtuu ja näkee ympärillään ns. parempia vaihtoehtoja. Aloittaa opiskelut, vaihtaa työpaikkaa, kaveripiirissä vaihdetaan vaimoja uusiin tms.



Aika karua juttua, tiedän. Mutta näin se menee. En osaa sanoa mikä teillä on tilanne, mutta omituiselta kuulostaa jos ei mitään syytä löydy. Minusta ihmiseen johon todella rakastuu, ei voi vain kyllästyä. Vaikka sitä jotkut pitävätkin ihan normaalina. Hetkellisiä tunnekuoppia voi olla, mutta ne menee nopeasti ohi.



Tsemppiä sulle kuitenkin!

M33

Olin 7 vuotta samanlaisen miehen kanssa ja hän romutti itsetuntoni täysin nolliin. Sitten tapasin ravintolassa miehen, johon rakastuin kerralla ja hän vei minut pois ja paransi minut. Olemme tämän uuden kanssa nyt olleet yhdessä jo 19 vuotta ja haluamme edelleen toisiamme ihan kybällä ja nautimme toisistamme. Eikä hän ole koskaan sanonut minusta mitään negatiivista, päinvastoin, kehuu kroppaani ja minua upeaksi. Nyt vasta olen tajunnut, että hitto vieköön, minähän olen upea!



Ja nyt kun katson niitä parinkymmenen vuoden takaisia valokuvia itsestäni, huomaan, että olin todella kaunis nuori nainen silloin.



Älkää antako kenenkään murentaa itsetuntoanne noin pahasti, tehkää se ratkaiseva siirto ajoissa. Teille löytyy kyllä se ihana mies, joka osaa arvostaa teitä juuri sellaisena kun olette!

Meillä tilanne on niin että vaimo ei näe itseään kauniina ja seksikkäänä.... kuvittelee myös että minäkään en voi nähdä hänessä mitään kaunista ja seksikästä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa

joten arvaatte varmaan miten on seksielämän laita?

T: mies

joka ei nää ittessä mitään hyvää, mies kehuu ja nauttii minusta ja haluaa mua koko ajan, mutta minkä takia kukaa haluaa tällsät rumilusta, joka ei oo hyvän nökönen ja ei tyytytväinen itteensä.

2 lasta ja liikakiloja on vielä se 7 kiloa, tissit on eri kokoo, toinen riippuu ja toinen pikkuinen joka ei, on kupikoko c ja d. kärsin siitä, mutta mies tykkää, ja on koko ajan minun pepussa kiinni.

en tieä mitä teen että olisin tyytyväinen itteenmi.



myös kehuja tulee yhdeltä naiselta joka haluaa minua, olen kuulemma niin ihana ja se kiihittuu minusta.

ja olen saanu mieheltä(kaveri) kehuja että oon nätti nuori nainen, olen siis 23 ja se mies 36.



seksielämä meillä kyllä sujuu hyvin, mua vaan vaivaa että olenb niin väljä vaikka miehellä tulee heti,

naureskeli ulkonäölle, tuomitsi lihavaksi (olenkin kyllä ylipainoinen, mutta tunne nitseni viehättäväksi, muodokkaaksi ja seksikkääksi eli mulla on hyvä itsetunto) ja huomautteli nyt ylipäätään kaikesta, että haisen, että leuassa kasvaa karva, säärikarvat ajelematta jne. 10 vuotta kuuntelin tätä ja nyt hän sitten jätti minut ja voin kertoa että se oli kyllä palevelus häneltä.

Saan miehiltä huomiota, mutta tuskimpa otan uutta ukkoa sohvalle makaamaan. Ekassa suhteessa poikaystäväni kertoi minulle koko ajan miten kaunis olen ym, joten tiedän että hyviäkin miehiä on olemassa. Tollainen toisen ulkonäön haukkuja on itse epävarma ja purkaa sitä toiseen tai sitten vaan jonkin sortin narsisti.

Joten anna sen mennä, tai ole tyytyväine itseesi kaikesta huolimatta, jos sulla on tarpeeksi vahva itsetunto.

Jo tämän asian purkaminen tänne keskustelu palstalle sai avaamaan silmiäni, helpottaa oloa kun asian voi myöntää "jollekkin". Näytin tämän keskustelun miehelleni, joka kohautti olkapäitään - Sanoi että onhan tässä ongelmia. Mutta se siitä keskustelu yrityksestä. Jotain sain sentään miehenkin päässä raksuttamaan, ei meinaan ole enää huomautellut mistään, ei siis yhtään mistään! Itsekin olen voinut siirtää nämä ongelmat taka-alle ja olen keskittynyt lapsiin. Uskoisin että jos osaan itsekin olla ajattelematta asiaa, mieskin huomaa hyvinvoinnissani eron.



M33 sanoi: "Jos tunnen, että minulla on mahdollisuus huomattavasti parempaan naiseen, menetän kiinnostukseni. Esim sosiaalinen piiri vaihtuu ja näkee ympärillään ns. parempia vaihtoehtoja. Aloittaa opiskelut, vaihtaa työpaikkaa, kaveripiirissä vaihdetaan vaimoja uusiin tms."



Tässä on jotain perää, luulisin. Mies on naisvaltaisella alalla töissä. On päivät naisten ympäröimänä. Toisaalta näin on ollut aina, minutkin sieltä "bongasi". Ollaan avoimesti puhuttu työkavereista ja minua ei häiritse jos sanoo jotakin hyvännäköiseksi ym. Miehellä on myös paljon naispuolisia ystäviä, en ole heistä mustasukkainen. Koska näen että hän kuitenkin käyttäytyy eritavalla heitä kohtaan... No joka tapauksessa siinä voi olla perää, että näkee erilaisia naisia joka päivä ja pystyy ns. vertailemaan omaa naistaan heihin (näkee viat ja puutteet).



Meidän pienimmäinen on puolivuotias, enkä ala tässä vaiheessa suunnittelemaan eroa. Ei olisi taloudellisesti mahdollista. Enkä vain kykene riistämään lapsilta isiä, on se vaan niin tärkeä heille.. Ehkä joskus kykenen eroon, sisimmässäni huomaan jopa toivovani sitä, että saisin voimavaroja eroon..



T. ap

1. MuutoksetMinulla lähtee halut siitä, jos nainen lihoaa tai vanhenee. Siis nopeammin kuin minä. Tästä ei varmaan ole kyse, koska kerroit että mikään ei ole sillä tavalla muuttunut.2. Markkina-arvoJos tunnen, että minulla on mahdollisuus huomattavasti parempaan naiseen, menetän kiinnostukseni. Esim sosiaalinen piiri vaihtuu ja näkee ympärillään ns. parempia vaihtoehtoja. Aloittaa opiskelut, vaihtaa työpaikkaa, kaveripiirissä vaihdetaan vaimoja uusiin tms.

En kyllä voi mitenkään olla samaa mieltä. Sen myönnän, että ulkonäkö ja viehttäväyys on vaimossani aluksi ollut yksi seikka, joka kiinnitti huomioni, mutta tietysti rakastan häntä ihmisenä. Rakastan ja haluan häntä, vaikka hän vanhenee (onneksi ei vanhene nopeammin kuin minä ;-) ja vaikka lihoaisikin.Ja tuosta markkina-arvosta, jos suoraan sanon, niin kuulostaa todella epävarman miehen puheelta. Jos on itsetunto kohdallaan, ei tarvitse mittailla haluttavuuttaan ulkopuolisilla.M32

Hieman ymmärsit väärin: En puhu nykyisestä suhteestani, enkä rakkausestani vaimooni. Enkä myöskään mistään markkina-arvon 'testaamisesta'. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, ja olen samaa mieltä että se on heikon minäkuvan merkki.Tarkoitan nyt seksuaalisuutta yleensä. Jokaisella on taipumus tavoitella tasoistaan seuraa. Tiedät itsekin mitkä naiset ovat sinun ulottumattomissasi, ja mihin sinulla on mahdollisuus. Tasapaino on parisuhteessa todella tärkeää.Jos pariskunta näyttää ohukaiselta ja paksukaiselta, äidiltä ja pojalta, duunarilta ja ministeriltä jne.. no varmaan ymmärrät. Esimerkiksi minä pidän pienikokoisista, hoikista naisista. Sellaisiin myös ihastun, ja sellaiseen rakastun. Tietysti rakastan vaimoani aina, kävi miten kävi. Mutta jos hän lihoaa 50kg, aloittaa työn lihanleikkaajana teurastamossa ja ajaa itsensä kaljuksi, en voi valehdella etteikö se vaikuttaisi haluihini. Ulkonäkö, monen muun asian tavoin, on osa persoonaa johon rakastuu ja jota rakastaa.M33

En kyllä voi mitenkään olla samaa mieltä. Sen myönnän, että ulkonäkö ja viehttäväyys on vaimossani aluksi ollut yksi seikka, joka kiinnitti huomioni, mutta tietysti rakastan häntä ihmisenä. Rakastan ja haluan häntä, vaikka hän vanhenee (onneksi ei vanhene nopeammin kuin minä ;-) ja vaikka lihoaisikin.Ja tuosta markkina-arvosta, jos suoraan sanon, niin kuulostaa todella epävarman miehen puheelta. Jos on itsetunto kohdallaan, ei tarvitse mittailla haluttavuuttaan ulkopuolisilla.M32

Jokaisella on taipumus tavoitella tasoistaan seuraa. Tiedät itsekin mitkä naiset ovat sinun ulottumattomissasi, ja mihin sinulla on mahdollisuus.

Hehee..."tasoisensa seura" ja "markkina-arvo" ovat minusta melko lailla ekvivalentteja, eli tunnut olevan hieman ristiriitainen. Mittaat itseäsi mm. puolisosi statuksella, vaikket sitä myönnäkään.Saatan kuulostaa ylimieliseltä, mutta en aidosti usko, että mikään nainen olisi minun ulottumattomissa. Tarkoitan tällä sitä, että en usko saavani pakkeja siksi, etten olisi naisen vertainen vaan siksi, ettei hän olisi minusta muuten kiinnostunut. Joko ulkonaiset tai sisäiset seikat eivät synkkaa, mutta ei siksi, että jäisin jollain asteikolla naisesta liikaa taakse. En ole ylivertaisen komea, vaan terveellä itsetunnolla ja sosioekonomisella statuksella varustettu mies. Mitä tulee lihomiseen tai ulkonäon rupsahtamiseen, pysyn edelleen kannassani. Olen rakastunut vaimooni ihmisenä, jos hän lihoisi valtavasti, olisin enemmän huolissani hänen itsensä puolestaan, kuin tunteistani häneen.

Olemme erilaisia :-)Minä voin ihan hyvin sanoa, millaiset naiset eivät minulle kelpaa. Eikä se mielestäni tee minusta ristiriitaista. Samoin kaikilla naisilla on oikeus kiinnostua tai olla kiinnostumatta minusta - oli syy mikä tahansa. Parinvalinnassa on aika monta kriteeriä, tiedostettuja ja tiedostamattomia. Olen aivan varma, että olen joillekin naisille liian ruma, köyhä, lyhyt, pitkä, tyhmä, laiha, viisas, lihava jne. Samoista syistä on naisia, jotka eivät minulle kelpaa. Jollain perusteilla sinäkin olet puolisosi valinnut. Kerroitkin, että ulkonäkö oli niistä yksi. No, tietysti voisin sanoa että oletpa pinnallinen. Mutta en sano. Sanoit myös, että on naisia jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Miksi? Koska sinulla ei ole heidän kaipaamiaan ominaisuuksia. Eivätkö he silloin ole ulottumattomissasi? Ovat.Markkina-arvolla on vähän huono kaiku, enkä minä halua käyttää sanaa loukatakseni ketään. Mutta kun puhutaan pariutumisesta, jokaiselle ihmiselle jonkinlainen arvo määräytyy. Ei siitä kannata hernettä vetää.

että miehet tällä palstalla ovat aivan uskomattomia juntteja. Eipä tosin Vauva-lehden keskustelupalstoilta voi juuri muuta odottaakaan.



AP:lle sanoisin, että jätä nyt hyvä ihme se äijä! Ja miksi menit lapsia tuollaisen kanssa tekemään? Kuulostaa läheisriippuvuudelta.

Hyvin todettu! Varsinkin kun perustelet niin hienosti, ja osallistut rakentavasti keskusteluun.

Tiedätkö mihin suuntaan minä ojentaisin Juntti-patsaan? ;-)

Kyllä on pakko taas kerran todeta, että miehet tällä palstalla ovat aivan uskomattomia juntteja. Eipä tosin Vauva-lehden keskustelupalstoilta voi juuri muuta odottaakaan.

AP:lle sanoisin, että jätä nyt hyvä ihme se äijä! Ja miksi menit lapsia tuollaisen kanssa tekemään? Kuulostaa läheisriippuvuudelta.