Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni pitää tarkkaa kirjaa menoistaan?
15.06.2014 |
Kuinka moni kirjaa tarkkaan menonsa ylös ja millaisella systeemillä? Minulla on exell-taulukko, jossa erikseen pakolliset menot (asuntoon liittyvät, auto jne.). Pakolliset menot kirjaan säännöllisesti. Ruokaan ja muuhun kuluvaa seuraan satunnaisen epäsäännöllisesti, into ei riitä jatkuvaan seurantaan. (Juu tiedetään, että ruoka on pakollinen meno, mutta siinä on eri tavalla liikkumavaraa vrt. asuntomenot).
Tulee vain täällä välillä mieleen, että kun av-mammat selviävät yllättävän pienillä rahasummilla, ovatko menot arvioitu oikein. Itse ainakin hämmästelen aina kuinka paljon rahaa menee ihan peruselämiseen.
Kommentit (21)
Me pidämme perheessämme. Helpottaa elämiskustannusten arvioimista ja tulevaisuuden suunnittelua olennaisesti. Ollaan pidetty siitä lähtien kun mieheni oli työtön ja minä vasta opiskelijatyttö.. Myös kun olin hyvin pärjäävä yrittäjä, ja nyt kun miheni tienaa tosi hyvin ja itse olen hoitovapaalla. Tuloista viis, suosittelen kaikille, niin talousasioissa tulee vähemmän yllätyksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kuukausi teen "budjetin" mihin laitan pakolliset menot ja suunnilleen varaan ruokaan rahaa että tiedän miten paljon voin kuluttaa. Säästöön laitan aina osan, joskus vähemmän joskus enemmän. Riippuen siitä onko jotain pakollista ostettavaa.
Tililtähän ne näkee helposti, mitä siinä suotta enää ylimääräisiä kirjaamisia pitämään? Jos tiliotteessa lukee, että 149 e K-Supermarkettiin, 46 e Lidliin, 81 e St1:lle ja 26 e Alkoon, 185e kiinteistöveroon jne. siinäpä ne ovat. Turhaa sitä on lähteä niitä summia pyörittämään muualle ja kassakuittia tuijottamaan kuinka paljon on mennyt vaikka pyykinpesuaineisiin tai karkkiin. Eli en pidä, pankki pitää mun puolesta.
Minä pidän, kirjaan ylös ruutuvihkoon, olen kyllä miettinyt pitäisikö siirtyä nykyaikaisempaan muotoon. Olen pitänyt vasta reilun vuoden, kun tuntui että rahat ei riitä mitenkään vaikka vakituisessa työssä olenkin, pieni palkkaisessa tosin.
Huomasin että ostelen vaatteita kohtuuttomasti tuloihini nähden, vaikka aina tuntui että halvalla ostin ja tarpeeseen. Kummasti vuodessa on säästynyt parin kuukauden nettopalkat ja kaiken lisäksi olen tehnyt kolme ulkomaan matkaa, kaksi rantalomaa ja yhden pitkän kaupunkiviikonlopun, luottokorttia en ole tarvinnut kuin kerran tasaamaan kuukauden menoja, pakko ei olisi ollut silloinkaan, mutta en halunnut siirtää rahaa säästötililtä käyttötilille.
Suosittelen kyllä kaikille, innostuksen sain Kukkaronherraksi- ohjelmasta.
Me pidämme tarkkaa kirjanpitoa, jossa erottelemme lähes kaiken.ruoka on pelkkä ruoka ja maidot.vessapaperit um on taloustavaroita.Kun tulee tiukempaa on helppo katsoa mistä vähentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä minkäänlaista kirjanpitoa.. Olisi kyllä syytä, joskus huomaan että rahat onkin finito aivan liian aikaisin. Asun toisaalta yksin ja tuloni ovat työttömänä niin pienet ettei juuri mihinkään ylimääräiseen ole joka tapauksessa. Elän siis kädestä suuhun eikä mitään ole mahdollisuutta laittaa säästöön.. työpaikkaa odotellessa..
Kirjaan Exceliin kaiken. Helpottaa budjetin laatimista ja auttaa pitämään menot kurissa.
Suunnittelen myös tulevan rahankäytön tarkasti. Laskujen maksua varten on oma tili, jonne menee joka kuukausi vakiosumma rahaa - näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä, kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat laskut tipahtavat postiluukusta samalla viikolla. Käyttötilille jätän sen verran rahaa kuin arvioin lähiaikoina tarvitsevani ja loput menevät suoraan säästöön.
Tällä systeemillä ollaan pystytty elämään todella pienilläkin rahoilla jopa niin, että joka kuukausi jää vähän säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukkaron herraksi -ohjelman innoittamana minäkin kirjasin vuoden ajan kaikki menot excel-taulukkoon, eri sarakkeisiin eriteltynä ruoka, vaatteet, auton kulut jne. Aiemmin ei ollut oikein käsitystä paljonko esim. ruokaan menee rahaa keskimäärin / kk. Yllätyksiäkin kirjanpidosta ilmeni: vaatteisiin ja kosmetiikkaan meni paljon enemmän kuin luulin, niitä ostoksia harkitsen nyt vähän tarkemmin. Koin hyödylliseksi, mutta oli melko työlästä kirjata kaikki pikkumenotkin.
Olen tarkka ja pihi, ei tartte kirjanpitoa. Äiti kirjasi aikanaan kaiken ylös ja se oli aina ihan hirveä prosessi koko perheelle...ei.. En hyötyisi mitään kirjanpidosta. Homma hallussa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 11:52"]
Tililtähän ne näkee helposti, mitä siinä suotta enää ylimääräisiä kirjaamisia pitämään? Jos tiliotteessa lukee, että 149 e K-Supermarkettiin, 46 e Lidliin, 81 e St1:lle ja 26 e Alkoon, 185e kiinteistöveroon jne. siinäpä ne ovat. Turhaa sitä on lähteä niitä summia pyörittämään muualle ja kassakuittia tuijottamaan kuinka paljon on mennyt vaikka pyykinpesuaineisiin tai karkkiin. Eli en pidä, pankki pitää mun puolesta.
[/quote]
Ainakin minä kirjaan vaikka osamaksuerän kohdalle rastin, koska kerran unohdin maksaa viimeisen erän ja tuli huomautus.
Ja eurolleen on köyhän laskettava eikä mitään noin -arviota.
Sentähden kannattaa merkitä kaikki, ei voi elää päivä kerrallaan vaan useita kk eteenpäin.
Eri juttu jos on niin pihi että tulee sairaaksi.
Myöskin kun menen apteekkiin katson mitä mikin maksoi ed. kerralla.
Minä pidän ja koen sen helpottavan elämää. Aluksi oli hankalaa ja luovuinkin välillä kirjanpitämisestä. Kun sen kuitenkin otti tavaksi, ei tarvitse miettiä onko varaa johonkin vai, vaan sen tietää jo ennalta. Ei tule ostettua paljon sellaisia "eihän tämä maksa mitään" -ostoksia, joista sitten kuitenkin kuun loppuun mennessä tulee iso summa yhteenlaskettuna.
Koen, että nykyisin myös miettii kaksi kertaa, tarvitseeko jotakin asiaa todella, vai haluanko ostaa vain johonkin muuhun tarpeeseen (piristääkseni itseäni/siksi, kun kaikilla on tällainen jne.).
Yllättävät laskutkin pysyvät paremmin hallinnassa. Varaan joka kuukausi laskuihin 200 euroa (sähkö, netti, puhelin jne.) Jonakin kuuna ei mene kuin vain 100 euroa laskuihin, jätän kuitenkin tuon ylijäävän 100 laskunmaksutilille. Näin siellä on rahaa myös siinä kuukaudessa, kun laskuja tuleekin 400 euron edestä, eikä tarvitse erikseen miettiä, mistä täytyy tinkiä, jotta saa kuun normaalia suuremmat laskut maksettua.
Eli koen elämänhallinnan rahojen suhteen yksinkertaisemmaksi, kun tiedän tarkkaan, mihin rahani menevät ja mihin ne riittävät. Aikaa tämä kirjanpito vie päivässä noin 2 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä jaksa, ja pitäishän tohon miehenkin osallistua.
Ehkä jos yllättäisi todellinen rahapula, niin sitten.
Nyt ollaan menty fiilispohjalta. Mua tommonen rahojen laskeminen ahdistaisi suunnattomasti.
Ihan jokainen kauppakuittikin on tallessa, ja käteisellä maksetuista isommista summista joku muu merkintä. Budjetti on excelissä, kirjanpitoa ei ja kaikki laskujen jälkeen jäävä menee yleensä ruokaan ja muihin päivittäistavaroihin, jos ei ole jotain erityistä maksua tai ostosta.
Ei tätä varsinaisesti tarkaksi kirjanpidoksi voi sanoa (muuten kuin maatalouden osalta lain vaatimalla tavalla), mutta tulot ja menot eivät todellakaan ole arvioita.
Kun rahaa on vähän, on PAKKO tietää, mihin ne menevät ja minkä verran, kun ei ei todellakaan ole varaa mihinkään heräteostoksiin tai sitten on sentilleen tiedossa, minkä verran on käytettävissä vaikkapa jäätelön ostoon.
Ihan tarkkaan tiedän, käytinkö yhteensä 3 euroa kun ostin kaupasta euron jäätelöt meille kaikille vai ostinko vain itselleni 2,50 euron tötterön.
Minusta on todella kummallista, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä esimerkiksi pesuaineen, pölynimurin tai tavallisten ruoka-aineiden hinnoista. Siksi niistä voidaankin pyytää hurjaa ylihintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oikeastaan pidetä kirjanpitoa. Tammikuussa keräiltiin kuitteja miehen kanssa ja jaettiin vähän laskuja uudestaan, kun mä olin maksanut vähän liian suuren osan talouden yhteismenoista.
Meidän kulut on aika vakioita, vuokraan ja nettiin menee aina sama, puhelinlasku on niin pieni, ettei vaikuta mihinkään ja bensat on aika vakio. Ruokakauppaostokset voi kattoa s-kortin kuukausiraportista, aika samalta ne näyttää.
Pääasiassa seurailen tilin saldoa, joka on viime aikoina ollut tasaisessa nousussa. Peruselämisellä meillä siis jää rahaa säästöön, joten voidaan hyvillä mielin lähteä kesällä pariksi viikoksi lomailemaan. Notkahdus pankkitilissä tasaantuu sitten ajan kanssa.
Tällä hetkellä en pidä tarkkaa kirjaa, vaikka vuosia olen niin tehnyt. Olen siirtynyt taktiikkaan "maksa ensin itselle ja vasta sitten muille" ja tämä on toiminut oikein hyvin.
Olen pitänyt jo vuosia, pienituloisena on pakko. Teen budjetin koko vuodelle, näen minä kuukausina erääntyy enemmän laskuja ja laitan rahaa sivuun etukäteen. Kiinteät kulut ovat tiedossa ja muuttuviin kuluihin jää mitä jää ja sillä on pärjättävä.
Tarkan markan ihmisenä en jaksa kuunnella tuttujen valitusta siitä, ettei rahat riitä mihinkään. Elintason laskeminen ei heille tietenkään ole mikään ratkaisu...
Kirjekuoribudjetti käytössä, ja sitä seurataan GoodBudgetin Android-versiolla. Helppoa ja kätevää. https://goodbudget.com/
Pidän kyllä jonkin asteista kirjaa, enemmän katson mitä tarvitsee missä kuussa maksaa ja paljonkon. Eli jos vaikka tammikuussa on 200€ laskuja ja helmi-huhtikuu 100€/kk niin pistän 150€/kk laskutillille, jää aina sopivasti vuodessa yli sen verran että auton saa katsastettua ja korjattua jos tarvetta. Lainan lyhennys on noin 500€/kk joten olen sille tilille pistänyt aina noin 600-700€ jolla siten teen kerran vuoteen yhden lisämaksun.
Lopuista rahoista menee 100€ säästöön ja sitten teen päiväbudjettin esim. viime kuussa jäi palkasta 600€ laskutillin, lainatillin ja säästötillin jälkeen. Tämän jaoin päivien määrällä ja sillä sitten elin (n.29€/päivä)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 14:11"]
Tarkan markan ihmisenä en jaksa kuunnella tuttujen valitusta siitä, ettei rahat riitä mihinkään. Elintason laskeminen ei heille tietenkään ole mikään ratkaisu...
[/quote]
Näinpä. Usein nämä valittajat ihmettelevät, miten pienillä tuloilla muka voi tehdä asioita a, b ja c, kun ei heillä koskaan ole niihin varaa - kyllä ovat törkeän isoja ne sossun tuet. Heiltä jää huomaamatta asiat x, y ja z, jotka heille ovat itsestäänselviä mutta joista pienemmällä budjetilla elävä tinkii.
Minulle rahankäytön seuranta ja suunnittelu eivät ole tapa tehdä elämästä mahdollisimman kurjaa. Päin vastoin, niiden avulla varmistan, ettei rahaa mene sellaisiin asioihin, jotka eivät loppujen lopuksi ole merkityksellisiä. Silloin sitä jää niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä ja joista oikeasti nautin.
Aloitin tuollaisen kirjanpidon vuonna 1987, kun olin 17v. ja muutin pois lapsuudenkodista. Ja pidän vieläkin ihan samalla tavalla, ruutuvihossa, en ole modernimpaan siirtynyt. Esim. olen kertonut täällä, että meillä on 5 henkeä perheessä ja meillä menee ruokaan n. 600€/kk, tiedän sen ihan tarkalleen, koska pidän kirjaa niin menoista kuin tuloistakin. Se on tosiaankin vain se ruoka, pesuaineet ja hygieniatarvikkeet ovat omissa sarakkeissaan.
Olen aina ollut pienituloinen ja myös pienimenoinen, koskaan ei ole ollut raha-ongelmia, olen tottunut siihen, että tiedän paljonko käyttärahaa on, enkä osta velaksi. Tämän saman olen opettanut lapsilleni ja opetan vielä lisääkin, ovat vasta alakouluikäisiä.