Lue keskustelun säännöt.
Olen 23 v nainen, enkä vielä valmis..
15.06.2014 |
Kunnon parisihteeseen. :( Jotenkin ahdistaa, että pitäisi pystyä jakamaan elämänsä jonkun toisen kanssa.. Haaveet, suunnitelmat, kaikki. Pelkään, että teen huonon ratkaisun ja kadun myöhemmin "tuhlanneeni elämäni" johonkin mieheen, joka ei välttämättä ollutkaan oikea minulle.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni. Minulla on opiskelut, kiva sivutyö ja sosiaalinen elämä harrastuksineen. Silloin tällöin kepeitä kahvitteluja ja deittailuja miesten kanssa. Aina kun etenee liian pitkälle tunnepuolella, otan etäisyyttä tietoisesti...
Muita kohtalotovereita?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen minäkin olin tuossa iässä ja ika monta vuotta siihen peräänkin. Tosin minulla oli yksi pitkä suhde takana, aloin seurustelemaan 17-vuotiaana ja useampi vuosi siinä hurahti yhdessä asuessa jne.
Eron jlkeen ahdisti aivan suunnattomasti jos deittailukaveri alkoi olettaa enemmän. Seassa oli hyviäkin miehiä, mutta itse en kaivannut mitään vakavaa. En ennen kuin ihan sattumalta tapasin nykyisen mieheni. Hänenkin kanssaan olin ensin ajatuksella että kiva mies, katsotaan nyt vähän aikaa. Tuota vähän aikaa on kulunut nyt 6-vuotta ja hän oli se jonka kanssa halusin sitten koko paketin. Nyt on ihan luonnollista että meillä on talo ja lapset.
Nauti vain rauhassa sinkkuilusta ja vapaasta. Kyllä sinä vielä ehdit vaikka mitä.