Oletkohan paikalla, kaksosia odottava jolla masentunut mies tahtoi abortin?
Mihin ratkaisuun päädyitte ja miten teillä nyt menee....?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 08:43"]
Voimia tälle perheelle!
[/quote]
Hei,
minä olen se äiti. Vahingossa löysin tämän ketjun, kun etsin vanhaa aloittamaani. Lämmittää mieltä huomata, että olemme olleet teidän joidenkin ajatuksissa, kiitos paljon siitä, ihana tietää että on noin empaattisia ihmisiä olemassa. <3
Ei minulle/meille hyvää kuulu, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Niin siinä sitten kävi, että keskeytin raskauden vastoin omaa haluani/vaistojani, mutta kuvittelin (yhä kuvittelen?) että tein sen koko perheemme parhaaksi. Surutyö mulla iso ja se yhä kesken, katumus ja itseviha päivittäistä. Yritän vaan jaksaa päivä kerrallaan ja keskittyä olemaan läsnä pienille lapsillemme. Mies piti lupauksensa siinä suhteessa, että nyt vaatimansa abortin jälkeen on ottanut enemmämn vastuuta meidän perheestä. osallistunut arjen pyöritykseen ja käydään kahdestaan juttelemassa ns ammattilaisella meidän tilanteesta. Paha sanoa tässä vaiheessa mihin suuntaan meidän suhde menee... Tiesin jo etukäteen tämän, että tulen olemaan katkera miehen aborttipainostuksesta, mutta toisaalta en sitten vaan uskaltanut ryhtyä niin monen pienen yksinhuoltajaksikaan. Joten itseä tässä on viime kädessä syyttäminen. Olen tosi rikki ja mietin joka aamu herätessä teinkö elämäni virheen :( Näillä nyt vaan on mentävä.
Tiedän, että oli pelkurimainen ratkaisu monen mielestä (alapeukkuja odotellessa... ;(
Hyvä ratkaisu oli. Oikeasti. Voimia ja kaikkea hyvää teille!
Ratkaisu on tehty, älä kadu sitä. Koita löytää voimaa ja iloa elämääsi!
Teit ratkaisun, ja jouduit valitsemaan kahdesta huonosta vähemmän huonon...
Toivon että voi antaa itsellesi (ja miehellesi) vielä joku päivä anteeksi.
Vaikka siltä ei nyt tuntuu ansaitsette molemmat vielä onnen.
Toivon että saatte molemmat apua jaksamaan.
Ratkaisusi oli aika odotettu, ja mielestäni varsin hyväksyttävä tuossa tilanteessa. Älä syytä itseäsi enää. Halaus!!
Toivottavasti et saa enää ikinä lapsia. Toisille niitä tarjotaan kaksin kappalein roskiin heitettäväksi!!!, ja toiset ei saa sitä yhtäkään haluamaansa....olet kuvottava.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 17:31"]Toivottavasti et saa enää ikinä lapsia. Toisille niitä tarjotaan kaksin kappalein roskiin heitettäväksi!!!, ja toiset ei saa sitä yhtäkään haluamaansa....olet kuvottava.
[/quote]
Oletkohan edes lukenut tämän naisen alkuperäistä kirjoitusta, tuskinpa vain. Mene häpeämään itseäsi.
Voi surku. Toivoin niin että olisit uskaltanut pitää vauvat kun selkeästi halusit. :(
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:41"]
Muakin kiinnostaisi tietää.
[/quote]
Niin mäkin haluisin.. ihan painaismainen tilanne. Toivon kyseiselle henkilölle ja perheelleen kaikkea hyvää. Ja ennen kaikkea voimia ja viisautta käsitellä asiat niinkuin ovat ja uskon että hänelläkin on vielä mahdollisuus olla onnellinen, tapahtui tässä tilanteessa mitä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 00:07"]
Niin mäkin haluisin.. ihan painaismainen tilanne. Toivon kyseiselle henkilölle ja perheelleen kaikkea hyvää. Ja ennen kaikkea voimia ja viisautta käsitellä asiat niinkuin ovat ja uskon että hänelläkin on vielä mahdollisuus olla onnellinen, tapahtui tässä tilanteessa mitä tahansa.
[/quote]
Mielestäni teit ap ihan oikean ratkaisun hirveässä tilanteessa. Olisin tehnyt itse varmasti samoin. Mielestäni on tärkeintä asettaa jo olemassa olevat lapset etusijalle elämässä. Olisi ollut myös mahdollista että et olisikaan saanut terveitä lapsia tai olisit joutunut kuukausien vuodelepoon tai sairaalahoitoon. Miten silloin olisit pärjännyt yksinhuoltajana? Mihin muut lapset olisivat joutuneet jos isä ei olisi jaksanut ottaa vastuuta?
Onhan miehesi muuten jo käynyt sterilisaatiossa? Mielestäni se olisi nyt hänen velvollisuutensa, sinä teit jo osuutesi.
Kiitos kun päivitit tilannetta. Minunkin mieleen jäit. Voimia tosi paljon toivon teidän perheelle.
Muakin kiinnostaisi tietää.