kaverit lisääntyvät ja unohtuvat

Kun ei vaan jaksa.

mulla asia on toisinpäin; lapsettomat ei vastaa viesteihin tai vastaavat opäivien viiveellä. enkä  ees puhu lapsesta oma-aloitteisesti kun ajattelen ettei lapsettomia kiinnosta. sitten jutellaan lapsista kun toinen haluaa. yritän pitää välit samanlaisena kuin ennen lapsia, mutta vaikeeta on kun kaverit ei  enää pidä yhteyttä

Olen miettinyt ihan samaa. Moni kaveri saanut muutaman vuoden aikana lapsia ja tuntuu ettei ne oo pitäneet yhteyttä ja mikä vielä kurjempaa, järkänneet kaikkia juttuja missä on vaan lapsen saaneita. Nyt oon itse raskaana ja oikein odotan muutunko samanlaiseksi, ymmärränkö heidän toimintaansa paremmin tai aletaanko jopa taas kutsumaan juttuihin mukaan.

Olen yhden lapsen saaneen ystäväni kanssa sopinut etten pahastu, jos ei vastaa puhelimeen. Hänellä kun saattaa olla syöttäminen tai vaipanvaihto tms. kesken ja huono hetki puhua. Olemme myös sopineet, että soittaa takaisin kun on hyvä hetki. Mutta koskaan ei taida olla, kun sitä takaisinsoittoa ei kuulu..

Turhauttavaa.

Ap

Onko elämä lapsen saamisen jälkeen niin rankkaa, ettei ole aikaa edes soittaa kellekään?

Synnytyksen jälkeinen dementia. Ei muista o

oikeesti aina ees oman lapsen nimeä tai syntymäpäivää. Kerkeää vastata mutta aina ei kiinnosta vastata jonkun mitä kuuluu viestiin. En jaksanut ennen lastakaan koska se on vaikea kysymys! Jos kirjoitan pitkästi päivän viiveellä sinua ei enää kiinnosta tai tuntuu ku kirjottas kirjettä. En voi vastata vaan hyvää joten jos laitat mulle jotain ni laita vaikka moi millon ristiäiset, mitä meinaat tänään tms jotain yksinkertasta johon on helppo vastata mistä keskustelua voi johdatella :)

2kk pojan äiti joka sano lääkärille puhelimessa lapsen olevan tyttö...

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:21"]Onko elämä lapsen saamisen jälkeen niin rankkaa, ettei ole aikaa edes soittaa kellekään?

[/quote]

sillon ku vauva nukkuu eikä tarvi tehä kotitöitä oon mieluummin rentoutumassa, päikkäreillä tai koneella ku lässytän puhelimessa. Äitille saatan soittaa jos jollekki

Minulle kävi toisinpäin. Olin raskausaikana vielä menossa mukana (alkuraskaudesta oli tosi paha pahoinvointi, mutta sen jälkeen) ja otin kavereihin yhteyttä, mutta heitä ei enää niin kiinnostanut. Kävin baareissa heidän kanssaan, mutta en jaksanut olla kovin myöhään. Sen jälkeen vielä huonommin oli aikaa lähteä baariin, mielelläni olisin käynyt kahviloissa ja kyläilemässä vauvan kanssa, mutta ei se vaikuttanut kavereitani kiinnostavan. Pari kaveria sai itsekin vauvan samoihin aikoihin kuin minä, mutta ei heitäkään sitten huvittanut hengailla. Nyt lapst ovat 1 ja 3  ja tänään pitkästä aikaa tapasin jonkun kaverin. Ennen olin joka päivän jonkun kaverin kanssa ja aika ei tuntunut millään riittävän, nykyään hyvä jos pari kertaa kuussa jonkun tapaan :(

Kun ei vaan jaksa koko ajan sosialisoida. Meillä ainakin kävi niin, että yhtäkkiä molempien vanhemmatkin alkoivat soitella ja vierailla tiuhempaan. Siihen alkukuukausiin tulee joka tuutista vierailijaa ja soittoa, ei millään jaksaisi siivota vieraita varten, jauhaa niitä samoja imetyskuulumisia mistä kaikki naiset tuntuu utelevan, olla virkeä ja pirteä, hyvä kun jaksaa perusarkea pyörittää. On kaiken maailman neuvolarallia siihen alkuun, imetys vie tuntitolkulla aikaa, lapsi valvotti jne. ja kun se vihdoin nukkui, sitä mieluiten ihan vain oli hiljaisuudessa omien ajatustensa kanssa taikka sitten miehen kanssa.

Nyt kun lapsia on pari ja molemmat pieniä, menee kotona paljon aikaa taas sen perusarjen pyörittämiseen. Kun hetken tauon saa, on siinä rykäistävä suihkuun, vessaan, laitettava perheelle ruokaa, pyykättävä, siivottava... ja sitten onkin jo taas aika syöttää muksut, nukuttaa, vaihtaa vaippaa, hiki otsalla puettava ulos, rauhoiteltava uhmista jne. No mitä luulet, että sitä illalla mieluiten taas tekee kun talo on vihdoin hiljainen ja korvissa ei soi taukoamatta jonkun huuto, riemunkiljunta, marina, ulvonta, lelujen pauke ja ties mikä. Ei, en jaksa jaaritella sitä tuntia puhelimessa joka ilta jonkun kanssa. Mieluiten teen hetken jotain ihan rauhallista, lukaisen lehden, juon iltateen, katson aivot narikkaan meiningillä telkkaria tms. Siis jotain missä ei tarvitse keskittyä lainkaan.

Päivisin tulee kyllä sosialisoiduttua puistoissa, äitiyslomalla olevien kavereiden kanssa kyläillen jne. Mutta iltaisin olen jo ihan poikki, en vain enää jaksa mitään.

Rehellinen vastaus, ei vaan jaksa, oman ajan haluaa käyttää vaikka yksin lenkillä rauhoittumiseen. Aika menee nopeasti, voi mennä hyvinkin viikko ennenkuin tulee mieleen, milloin viimeksi soitin parhaalle ystävälle. Uskon, että lapsettomasta tämä varmasti on turhauttavaa. Itse en ole koskaan ollut riippuvainen ystävistäni, tai roikkunut heissä, ennen lapsiakaan.

En ole riippuvainen. Työ vie hyvin suuren osan ajastani ja iltaisin pitäisi vielä siivota yms. vaikka ei millään jaksaisi. Ymmärrän siis kiireen ja väsymyksen lapsiperheessä, kun sitä on ihan lapsettomassakin työorientoituneessa "perheessä".

Mutta kai sitä aikaa nyt joskus on?

Minulla on onneksi vielä kavereita, joilla ei ole lapsia. Ei heidänkään kanssa joka päivä tai edes joka viikko olla yhteyksissä, mutta silti yhteydenotot ovat molemminpuolisia.

Silti kaipaan myös niitä lapsensaaneita ystäviä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:38"]

mulla asia on toisinpäin; lapsettomat ei vastaa viesteihin tai vastaavat opäivien viiveellä. enkä  ees puhu lapsesta oma-aloitteisesti kun ajattelen ettei lapsettomia kiinnosta. sitten jutellaan lapsista kun toinen haluaa. yritän pitää välit samanlaisena kuin ennen lapsia, mutta vaikeeta on kun kaverit ei  enää pidä yhteyttä

[/quote]

Mulla käynyt ehdottomasti näin päin. Ero on vielä aivan räikeä entiseen verrattuna, jolloin kaverit soittelivat päivittäin ja nyt eivät enää vastaa edes puhelimeen kun soitan (eivätkä myöskään siis soita itse takaisin). Ja olen miettinyt pääni puhki mistä johtua ja tullut siihen tulokseen, että joko nämä ihmiset haluavat viettää aikaa vaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin he itse. Tai sitten olen vaan muuttunut jotenkin niin kuolettavan tylsäksi, ettei mua parane edes pitää enää kaverina. Harmittaa kyllä tosi paljon, mutta minkäs teet. Mielummin olisin kyllä kuullut itse heiltä jonkun selityksen asialla, kun että pikkuhiljaa vaan feidaavat...

Itse ihmettelen joidenkin kohdalla samaa, vaikka itsellänikin on lapsia. Jotkut muuttuvat lapsen saatuaa sellaisiksi, että lähes loukkaantuvat kun joku julkeaa häiritä heidän aikaansa lapsen ja perheen kanssa. On niin pyhää, ettei ulkopuolisia kaivata. Paitsi siinä vaiheessa kun välit ovat erkaantuneet. Ikään kuin vanhemmuus antaisi oikeutuksen muuttua itsekkääksi minä ja minun lapseni- tyypiksi. Saahan sille linjalle lähteä, mutta turha tulla sitten muutaman vuoden päästä ruikuttamaan kun on niin yksinäistä ja kaikki ovat hyljänneet.

Ap aikaa on mutta mene mieluummin käymään. Puhelimessa ja netissä ei jaksa ajatella kun siellä väliin käy.

meille äideille toitotetaan ettei teitä lapsettomia kiinnosta ni kannattaa sanoa jos kiinnostaa.

Baari illat ei oo kiinnostavia keskustelunaiheita eikä kovin syvälliset jaksa kiinnostaa jos on yön herännyt tunnin välein

Kun se lapsi on siinä koko ajan ja on koko ajan vuorovaikutuksessa jonku kans. Vauvallekin jutellaan ja sen kanssa leikitään annetaan läheisyyttä ja tissiä. Aina ei halua edes miestä lähelle kun sisä sosiaalisiuutta on lähes 24/7 siks erojaki tulee vauva-aikana

Miten jotkut äidit tekee siitä äitiydestä näin hankalaa?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:42"]Miten jotkut äidit tekee siitä äitiydestä näin hankalaa?

[/quote]

tee eka lapsi ja tuu sitte kysymään

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:33"]

Tämän vuoden aikana hyvin moni ystäväni on saanut tai on saamassa lapsen. Jostain syystä näistä ihmisistä ei kuulunut/kuulu mitään raskausaikana, eikä lapsensaannin jälkeenkään.

Soittelen ja laitan viestiä heille facebookissa ihan vain kyselläkseni kuulumisia ja ehdottaen esimerkiksi tapamista. Takaisinsoittoa ei kuulu, ehkä viikon päästä. Viesteihin saatan saada vastauksen joskus. Muistan aina tiedustella sekä äidin että lapsen vointia ja olen asiasta myös oikeasti kiinnostunut.

MUTTA kertooka te raskaana olevat ja lapsen saaneet äidit mihin se aikanne oikein menee? Vai onko lapseton ystävä ihan out? Miksi teistä ei kuulu mitään?

Olen itse lapseton, ainakin vielä. En siis ole julistanut inhoavani lapsia tai muutakaan. Ja olen kiinnostunut kuulemaan lapsen kehityksestä yms. Mutta kun ei tähän lapsettomaan oteta mitään yhteyttä..

[/quote]

Minulla meni esikoisen aikaan ainakin siihen, että lapsella oli koliikki (tai maitoallergia, ei selvinnyt syytä) ja vauva huusi suurimman osan iltaa ja kitisi yöt. Olin niin unenhorteessa koko ajan, etten muista siitä ajasta mitään. Onneksi ei ollut siihen aikaan facebookkeja, eikä kännyköitä. En taatusti olisi jaksanut mitään sosiaalista mediaa tarkistaa edes kerran viikossa, mitä ihmiset ovat kirjoitelleet sinne. Nukuin kaikki mahdolliset ajat, mitä pystyin

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:42"]

Miten jotkut äidit tekee siitä äitiydestä näin hankalaa?

[/quote]

Kaikki vauvat eivät ole helppoja.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:42"]Miten jotkut äidit tekee siitä äitiydestä näin hankalaa?

[/quote]

tee eka lapsi ja tuu sitte kysymään

[/quote]

Minulla on kolme lasta ja voin kysyä ihan samaa, kuin tuon kommentin kirjoittaja. Mitäs minulle vastaat kun et voi käyttää tuota "joka paikkaan" sopivaa kommenttia?