kaverit lisääntyvät ja unohtuvat

Mä en oikein saa soitettua kenellekään, kun silloin kun itsellä olisi hyvä hetki soittaa, ne muut on töissä, ja sitten kun on ilta ja ne olis puhelimen päässä, leikitään perhettä miehen kanssa.

Miksi pitää olla aina niin hiton sosiaalinen. Jos on väsynyt ja ei vain jaksa, niin sitten pitää ottaa vielä paineita siitä, että ei vain loukkaa vanhoja kavereita ja jää vanhana yksin. Uhh, minusta on ollut aina rasittavaa jotenkin se, että ihmiset on niin riippuvaisia toisistaan. Jos elämäntilanteeni oli lasten ollessa pieniä sellainen, etten jaksanut niin kamalan sosiaalinen olla, vaan halusin olla vain yksin silloin kun sain vapaata, joku vetää herneet nenään, kun en roiku jossain helvetin fb.ssä tai ole puhelimessa pulisemalla.

Ja ei, ei ole tarvinnut itkeä yksinäisyyttä,kun lapset kasvoi. Ne,jotka tippui matkan varrelle sen takia, ettei kestäneet, kun en jaksanut pikkulapsiaikana olla sosiaalinen, sai tippuakin. Uusia tuttuja tulee aina.

Kyse on ainakin minun kohdallani siitä, että arki rytmittyy eri tavalla pikkulasten kanssa kuin lapsettoman työssäkäyvän. Silloin kun minulla saattaa olla sopiva hetki, niin lapsettomat ystäväni ovat töissä. Kun heillä olisi optimaalinen hetki juoruta puhelimessa tai kyläillä, niin meillä on älytön iltahärdelli päällä. Kun lopulta lapset nukkuvat, niin se on se päivän ainoa hiljainen hetki, jolloin vain olen (tai siivoan tai jaan huomiota miehelle).

Ja itse asiassa sama käy lapsellisten kavereiden kanssa, jotka palaavat työelämään. Arkirytmit taas niin erilaiset, ettei tapaamiset viikolla onnistu. Heillä kaikki pyörii sen päiväkoti-työ-koti-triangelin ympärillä, eivätkä ehdi enää kyläillä.

Olen viikolla hyvinkin sosiaalinen, mutta lähinnä muiden kotiäitien kanssa. Ihan vaan sen takia, että päivärytmit sopivat yhteen.

Se ei ole mitään henkilökohtaista! Rutiinit ja päivärytmit vaan helpottavat sitä arkea, ja osa lapsista tarvitsee sen tiukan päivärytmin, josta poikkeaminen voi aiheuttaa useamman päivän ja yön uniongelmia. Ja siitä kärsii sit koko perhe.

Lapsen kanssa kokee helposti itsensä riittämättömäksi ystäväksi entiseen verrattuna ja siksi ei ota yhteyttä entisiin tuttuihin. Kun tapaamiset on niin rajoittuneita, ei voi nähdä kuin tietyissä imetys-vaipanvaihtoystävällisissä paikoissa ja vain tiettyinä ajankohtina päivästä vauvan rytmin mukaan. Ja helposti myöhästyy, kun vauvan päiväuniaika heittääkin normaalista, ei suostu syömään tms. Kylään ei aina kehtaa pyytää, tylsää, tai siksi ettei jaksa siivota. Ja vauva häiritsee kaveriin keskittymistä. Myös puhelimessa. Lisäksi sitä vielä unohtelee kuulemiaan juttuja. Itse siis haluaisi pitää yhteyksiä entisiin tuttuihin, mutta kokee itsensä huonoksi seuraksi näille. Vauva menee kuitenkin aina etusijalle. Tuntuu, että tarvii selitellä. Samasa elämäntilanteessa olevat sen sijaan ymmärtävät ja ovat sopivasti yhtä "huonoja" ystäviä.

Minä olen lasten saatuani lopettanut kokonaan radion ja musiikin kuuntelemisen. Kun joskus on oma rauhallinen hetki, en anna edes musiikin häiritä omaa zen-tilaa. En käytännössä puhu puhelimessakaan muuta kuin ne absoluuttiset pakolliset. Lasten hereillä ollessa puhumisesta ei tule mitään. Kun ne nukkuvat, niin.... tyst!

;)

Ei aina jaksa olla sosiaalinen raskausaikana. Lapsettomat ystävät eivät ymmärrä että viimeiset viikot ennen äitiysloman alkua voi olla tosi rankat. En jaksa lähteä minnekään töiden jälkeen kahvittelemaan.

En ole ajatellut suuttua tai muutakaan näille äideille vaikka eivät olekaan minuun yhteydessä. Kyllä ystävyytemme pysyy, vaikka olisimmekin harvemmin yhteydessä.

Olisi vain kiva kuulla niitä kuulumisia ja muuten vain rupatella hetki.

Ihmettelen vain mihin se aika menee, ettei ehdi olla yhtään yhteyksissä. Vai huononeeko se muisti oikeasti niin paljon? Sitä on yksi lapsen saanut kaverini valitellut, ettei vaan muista enää mitään..

Ap

Ei puhelimessa puhumisesta tule yhtään mitään, jos lapset on hereillä. Illalla lasten mentyä nukkumaan ei sitten enää jaksa, vaan haluan vain vetäytyä rauhassa. 

Se aika menee ihan perusjuttuihin eli kaikki pyörii alkuun lapsen nukuttamisen, syöttämisen, lähellä pitämisen yms. ympärillä. Jotkut vauvat/taaperot herää jopa 20 kertaa yössä, joten kyllä, se vaikuttaa myös muistamiseen.

Vauvan nukkumiset ja syömiset voi olla todella ennustamattomia ensikuukaudet, ei välttämättä voi laskea sen varaan, että kello se ja se mulla on omaa aikaa ja silloin voin sopia soittavani kaverille. Monet vanhemmat yrittää kaikkensa saada aikaiseksi arkea helpottavaa päivärytmiä, mutta siitä poikkeaminen saattaakin sekoittaa sen rytmin päiväkausiksi. Ja jos lapsia on useampia, niin eri lasten rytmien yhteensovittaminen luo omat haasteensa.

Se aika todella menee ihan perusasioihin, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Vauvat ja lapset on lisäksi keskenään niin erilaisia. Osa lapsista muuttaa syntyessään kaiken, osa taas nukkuu hyvin ja sopeutuu poikkeamiin hyvin.

Aina tuntuu että muilla on niin valtavan sosiaalinen elämä ja hirveät määrät kavereita, mutta ehkä sekään ei ihan niin mene. Helpottavaa. 

No päivät on erilaisia kiireen suhteen ja riippuu lapsen iästä mitä vaatii. Ihan pikkuvauvan äidin aika menee paljolti imetykseen. Se ei ole välttämättä mikään 10 minuutin sessio, vaan voi viedä tunnin tai pari. Imetystä muutaman tunnin välein kellon ympäri. Vauva nukkuu pätkissä. Samoin äiti. Vähän vanhempi lapsi vaatii eri tavalla ulkoilua ja pitää olla enemmän virikettä sille. Mihin aika menee? Esimerkkipäivämme, lapsi melkein 3 v:

Klo 8-9 Herääminen, lapsi aamupissille, pyyhi/pese peppu, pissit potasta pyttyyn, pese potta, lapsen hampaidenpesu, äiti pesee omat kasvonsa, harjaa ja laittaa hiukset kiinni, pesee hampaansa, käy itse aamupissillä... Jos ette ehtineet potalle tai tuli pissivahinko, vaihda vaatteet, pyyhi lattialta pissilammikot ja tipat, vaihda lakanat... Tämä olisi aamun avaus...

Siitä sitten keittiöön. Komenna lapsi leikkimään olohuoneeseen siksi aikaa kun valmistelet aamupalat. Mitä se olisi? Vaihtelee. Voileipää, puuroa tms. Pilko, kasaa, laita tarjolle... kutsu lapsi pöytään... riitele lapsen kanssa tai houkuttele nätisti, että alkaa syödä... Lapsen ruokailuun menee aikaa 5-30 minuuttia riippuen millä tuulella lapsi on. Itse syöt sen mitä ehdit syödä samalla kun ohjaat lasta. Lapsi heittelee ruokaa lattialle. Mitä pienempi lapsi sen sottaisempaa. Ruokailun jälkeen pyyhi pöytä, lattia ja seinät... vaihda lapsen vaatteet (taas), jos sotki liikaa.

Tämän jälkeen klo on arviolta 10, enemmän tai vähemmän. Täydellinen äiti lähtee puistoon, koska kaikki lasten toiminta on klo 10-12 välillä.

Pue omat vaatteet, lapsen vaatteet. Kerää matkaeväät lapselle. Tappele lapsen kanssa pukemisesta. Muista pissittää lapsi ennen lähtöä jos on kuivaksi opetteleva lapsi. Ulos ovesta siis klo 10 tai sinne päin. Lyki vaunuja/rattaita pitkin puistoa ja kaupungin katuja 1-2 tuntia... jos lapsi kävelee, seuraa lasta mihin se haluaa tai ohjaa sitä minne sinä haluat, tee hiekkakakkuja, kiikuta, vie liukumäkeen, juokse hippaa...

Kotiin syömään lounas klo 12 maissa tai syö ne matkaeväät. Syö tapellen tai ilolla... Itse syöt samalla, jos lapsi on sillä tuulella, että se on mahdollista.

Täydellinen lapsi menee nukkumaan klo 12-14 välillä lounaan jälkeen. Käytännössä silloin kun suostuu jos suostuu. Äiti nukuttaa lasta. ÄLÄ SOITA! Päiväunet ei kestä välttämättä 2 tuntia. Ehkä kestää 30 minuuttia... Se on äidin ensimmäinen ja ehkä ainoa lepotauko koko päivänä.

Päiväunien jälkeen klo 14-15 välipala-aika. Sen jälkeen täydellinen äiti lähtee taas ulos. Ehkä puistoon, takapihalle, kauppaan, pyykkitupaan pesemään pyykkiä tunniksi tai pariks. Pesukoneen pyöriessä voi ulkoilla pihalla... valvoo ettei lapsi telo itseään eikä karkaa... kohta onkin päivällisaika klo 17. Ruoka valmistuu mystisesti jossain välissä päivää. Ehkä ei kuitenkaan kokata joka päivä vaan syödään eilisen jämiä...

Loppuillan voisi maata sohvalla kuin lahna. Lapsi voisi viihdyttää itse itseään leikkimällä leluillaan tai niinhän sinä toivot. Äiti tiskaa päivän aikana kertyneitä astioita, viikkaa kuivia pyykkejä kaappiin tms.

Iltapala-aika klo 19-20. Siivoa keittiö päivän lopuksi. Lelut pois lattioilta. Pese lapsen hampaat, iltapissitys... Iltasatuja, hyvän yön toivotukset, toivot ettei lapsi aloita itkua ja perässä juoksemista... Noin 12-14 tuntia lapsenhoitoa joka päivä... Yöllä saat levätä, jos lapsi ei herää. Päivän mittaan missä tahansa välissä pyyhit peppua, vaihdat vaippaa, kotona ja tien päällä...

Missä välissä päivää ajattelit, että voisit hypätä messiin? Minulla ainakaan ei ole aikaa alkaa räpeltää tekstiviestejä. Sano asiasi jos sitä on. Mitä kuuluu on niin laaja kysymys ettei siihen voi vastata lyhyesti. Vastaan tekstareihin kun ehdin ja jaksan.

Mulla on kaksi vaippaikäistä lasta ja pari kaveria joiden kanssa harvemmin tulee pidettyä yhteyttä. Etenkin toinen on sellainen että hos vastaan puhelimeen, joutuu sen monologin keskeyttämään tunnin päästä puhelun alusta. Päivisin ei yksinkertaisesti ole aikaa puhua pitkiä puheluita syöttöjen, vaipanvaihtojen, ruuanlaiton, pukemisen, potattamisen, siivoamisen, kerhoilun, ulkoilun, maidon pumppauksen, jne.... ohessa. Päivisin ne rauhallisetkin hetket menee lapsille. Kun illalla vihdoin saa hengähtää ennen nukkumaanmenoa (jos vauva suo) en yksinkertaisesti JAKSA olla sosiaalinen ja kuluttaa sitä hetkeä puhelimessa puhumiseen. Usein silloinkin olis kotitöitä tehtävänä mutta välillä on pakko heittää aivot narikkaan ja pistäytyä av:lle..

kaverit on ok ikähaarukassa 4 v - 25...30 ja sen jälkeen on kavereiden kanssa tullu oltua sen verran kauan, että on aika uusien haasteiden, esim lasten. JA, lapset pitää väsyneenä vanhempia varmastikin muutamat ekat vuodet - pitää olla hereillä koko ajan, pyykätä ja kun yöllä heräät ulvomiseen, pitää taas syöttää, vaihtaa vaipat jne. Eli ei ole aikaa millekään kaverien ongelmille tai kaverien viihdyttämiselle. Tuo aika joka on periaatteessa kavereihin käytettävissä, käytetään oman lapsen opettamiseen - kävely, lukeminen, younameit - kaikki aika menee lapseen.