Lapsettoman elämä
Hei, täällä kirjoittelee nuori rouva joka ei omasta tahdostaan huolimatta voi saada lapsia. Viime aikoina on tuntunut ankealta kun ystävät tulevat raskaaksi ensimmäisellä yrittämällä ja me olemme yrittäneet jo vuosia tuloksetta. Opiskelen tällä hetkellä ravintola-alalla ja valmistun vuoden päästä kokiksi. Se ei ole unelma ammattini mutta tykkään olla keittiössä ja vaikka en kokin töitä tekisikään kauaa on tästä koulusta elämässäkin hyötyä, kyllähän ihmisen pitää syödä päivittäin ;)
Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään mitä tekisin elämälläni. Onko täällä muita tahtomattaan lapsettomia jotka ovat keksineet elämälleen muuta tarkoitusta kuin perhe?
Itse haaveilin isosta perheestä ja se oli suunnitelmani tulevaisuudelle, olla äiti ja kodin hengetär. Olla lapsille se pullantuoksuinen äiti mitä minun työssäkäyvä äitini ei ikinä ollut, olla rouva joka on ihana miehelleen ja tekee kaiken mitä tämä pyytää. Haluan touhuta puutarhassa ja kasvattaa ihania raaka-aineita ruoanlaittoon, sisustaa perheelleni ihanan kodin ihanalle paikalle, haluan olla tärkeä ja rakastava ja hymyileväinen äiti. Totuus, se pamahti kuitenkin kovasti vasten kasvoja kun lääkäri antoi 10% mahdollisuuden raskauteen. Nyt opiskelen ja käyn samalla työssä, katson kun ystävien mahat kasvaa ja perheet laajenee ja mietin että tätäkö se elämä sitten on. Tuleeko minusta sitten ystäville luotto kummitäti joka on aina valmis hoitamaan lapsia? Tuleeko minusta töissäkäyvä uranainen joka käy kampaajalla kerran kuukaudessa ja jolla on merkkivaatteet ja hieno auto? Haluanko sitä? No en! Mitä ihmettä tekisin elämälleni? Mitä muut lapsettomat ovat keksineet varasuunnitelmaksi? Voisinko toteuttaa jotain haaveitani jossain työpaikassa?
Kommentit (19)
Minä olen tahattomasti lapseton, koska ei löytynyt miestä koskaan. Nyt olen jo nelikymppinen enkä enää edes etsi miestä.
Minulla tuossa prosessissa on käynyt niin, että en ole löytänyt mitään erityistä tarkoitusta elämälleni, mutta olen silti nykyisin hyvin onnellinen ihminen. En nimittäin kaipaakaan mitään erityistä tarkoitusta! Ei minun elämässäni ole mitään ulkoisesti hienoa. Tavallinen työ, josta en erityisemmin pidä mutten inhoakaan. Palkkaa tulee sen verran ettei ruoasta tarvi pihistellä, mutta eipä sitä nyt matkustellakaan tai merkkivaatteita ostella. Mutta minun nautintoni tulee arjen pienistä hetkistä: hyvästä ruoasta, lasista viiniä, siitä kun koira tuhisee lämpimänä tyynyllä kun menen nukkumaan, luonnon kauneudesta. En minä sen ihmeempiä tarkoituksia kaipaa. Olemassa oleminen ja kokeminen on itsetarkoitus.
Kiitos ihanista sanoista ja ihanasta vinkistä! Jotain tällaista juuri etsin
Sä voit nauttia elämällä muulla tapaa. Kuhan vaan löydät sen omanjuttus..matkustelu, paljon harrastuksia,ystävät... mieti mieti
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 00:43"]Hei, täällä kirjoittelee nuori rouva joka ei omasta tahdostaan huolimatta voi saada lapsia. Viime aikoina on tuntunut ankealta kun ystävät tulevat raskaaksi ensimmäisellä yrittämällä ja me olemme yrittäneet jo vuosia tuloksetta. Opiskelen tällä hetkellä ravintola-alalla ja valmistun vuoden päästä kokiksi. Se ei ole unelma ammattini mutta tykkään olla keittiössä ja vaikka en kokin töitä tekisikään kauaa on tästä koulusta elämässäkin hyötyä, kyllähän ihmisen pitää syödä päivittäin ;)
Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään mitä tekisin elämälläni. Onko täällä muita tahtomattaan lapsettomia jotka ovat keksineet elämälleen muuta tarkoitusta kuin perhe?
Itse haaveilin isosta perheestä ja se oli suunnitelmani tulevaisuudelle, olla äiti ja kodin hengetär. Olla lapsille se pullantuoksuinen äiti mitä minun työssäkäyvä äitini ei ikinä ollut, olla rouva joka on ihana miehelleen ja tekee kaiken mitä tämä pyytää. Haluan touhuta puutarhassa ja kasvattaa ihania raaka-aineita ruoanlaittoon, sisustaa perheelleni ihanan kodin ihanalle paikalle, haluan olla tärkeä ja rakastava ja hymyileväinen äiti. Totuus, se pamahti kuitenkin kovasti vasten kasvoja kun lääkäri antoi 10% mahdollisuuden raskauteen. Nyt opiskelen ja käyn samalla työssä, katson kun ystävien mahat kasvaa ja perheet laajenee ja mietin että tätäkö se elämä sitten on. Tuleeko minusta sitten ystäville luotto kummitäti joka on aina valmis hoitamaan lapsia? Tuleeko minusta töissäkäyvä uranainen joka käy kampaajalla kerran kuukaudessa ja jolla on merkkivaatteet ja hieno auto? Haluanko sitä? No en! Mitä ihmettä tekisin elämälleni? Mitä muut lapsettomat ovat keksineet varasuunnitelmaksi? Voisinko toteuttaa jotain haaveitani jossain työpaikassa?
[/quote] Ikinä ei kannata sanoa ikinä. Ei edes lääkäri ole abolut totuus. Taivastakin kannattaa tykittää rukouksilla, tiedän varmuudella näitä ihmeitä tulleen, taivaassa asuu Luoja.
Millä perusteella lääkäri antoi jonkun prosentin? Mitkä on teidän hoitomahdollisuudet? Kuulostaa keksityltä toi dramaattinen 10% kukaan ei voi antaa yksittäiselle ihmiselle mitään prosenttilukuja hänen mahdollisuuksistaan. Kun niistä ei voi tietää. Yksittäisistä hoitomahdollisuuksista voi antaa joitain onnistupisprosenttilukuja per tietty määrä ihmisiä, joille toimenpide on tehty.
Olemme kyllä miettineet adoptiota, se vain tuntuu viimeiseltä vaihtoehdolta, emmekä haluaisi vielö luopua toivosta saada oma lapsi. Olen myös miettinyt sijaisvanhemmuutta, ehkä joskus kymmenen vuoden sisällä, saisi olla kotona ja työkseen kasvattaa ja antaa lapsille edes osaksi ihana lapsuus.
Ainahan voi pyrkiä olemaan lasten kanssa muutoin. Työpaikka lastentarhan kokkina?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 01:49"]Millä perusteella lääkäri antoi jonkun prosentin? Mitkä on teidän hoitomahdollisuudet? Kuulostaa keksityltä toi dramaattinen 10% kukaan ei voi antaa yksittäiselle ihmiselle mitään prosenttilukuja hänen mahdollisuuksistaan. Kun niistä ei voi tietää. Yksittäisistä hoitomahdollisuuksista voi antaa joitain onnistupisprosenttilukuja per tietty määrä ihmisiä, joille toimenpide on tehty.
[/quote]
Se luku oli joku taulokosta repäisty arvio sille kuinka kauan olemme yrittäneet ja mikä on terveydentilani. Tuntui kyllä hieman julmalta ja karulta. Lääkäri myös tarjosi jotain pillereitä jotka mahdollisesti irrottaisivat munasolun ja sanoi oikein hinnankin että 10€ kerta, tuli jotenkin typerä olo. Näinkö halpaa on lapsen tekeminen? No eivät nämäkään sitten toimineet..
Voi sitä kotia sisustaa, pyöriä puutarhassa ja hymyillä ilman niitä lapsiakin. Olet pullantuoksuinen kotirouva sitten miehelles.
sit kun niitä lapsia on niin ei ole aikaa edes siivota saati hoitaa puutarhaa ja hymyilyn sijaan on naama aina rutussa.
sulla on vitsikäs kuva siitä millanen identiteetti ja elämä sulla olis lapsien kanssa. Miksi sä et voi ilman lapsia olla miehelles perinteinen viiskytluvun kotirouva vaan pelkkä uraohjus jakkupuvussa?
ihan keksitty paska tarina.
Sain vuosia sitten tuon saman tuomion. Muistan hyvin, miten musertavalta se tuntui. Päätin keskittyä työhön ja harrastuksiin, mutta myös pyrkiä äidiksi toista tietä. Nyt minulla on kolme lasta, joista kuopus on todellinen yllätyslapsi.
Keskity siihen, mikä elämässäsi on hyvää. Joskus elämä tuottaa myös yllätyksiä.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 01:56"]
sit kun niitä lapsia on niin ei ole aikaa edes siivota saati hoitaa puutarhaa ja hymyilyn sijaan on naama aina rutussa.
[/quote]
Totta.
Lääkäri tarjosi jotain pillereitä, et tiedä mitä ne oli mutta eivät toimineet.
hahhah. Vitsikästä. Minäkin haluun tietää mitä nää satupillerit oli.
t: 8-vuotta lapsettomuushoidoissa ja nyt vauva mahassa.
Tarkoitus ei ollut puhua lapsettomuushoidoista vaan siitä mitä voi tehdä elämällä jos lapsia ei tule. Muistaakseni nämä olivat jotain keltarauhashormoonia jota lääkäri suositteli kokeiluna ja muistaakseni ne maksoivat suunnilleen 10€ paketti ja se siitä. Mitään muita emme ole kokeilleet uskonnollisista syistä. Keskustelun tarkoituksena oli vain saada energiaa ja ideoita ja mielenkiintoa elämään
Joo keltarauhashormoni eli terolut ei todellakaan irrota munasolua. Sillä säännöllistetään kuukautiset, että hoito voidaan aloittaa, kun kierto on tasainen. Kun hoito alotetaan, terolut jää pois ja tilalle tulee clomit, joilla munasolu kypsytetään. Pregnyl pistoksella munasolu irrotetaan kun ultrassa sen kasvuvaihe on tarkastettu.
ota asioista edes googlella selvää, ennenku tuut tänne trollaamaan.
Jos oot amiksesta valmistumassa suurtalouskokiksi ni tuskin susta tulee hienolla autolla ajavaa uranaista.
koulun keittäjä susta tulee.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:13"]
Tarkoitus ei ollut puhua lapsettomuushoidoista vaan siitä mitä voi tehdä elämällä jos lapsia ei tule. Muistaakseni nämä olivat jotain keltarauhashormoonia jota lääkäri suositteli kokeiluna ja muistaakseni ne maksoivat suunnilleen 10€ paketti ja se siitä. Mitään muita emme ole kokeilleet uskonnollisista syistä. Keskustelun tarkoituksena oli vain saada energiaa ja ideoita ja mielenkiintoa elämään
[/quote]
Elämän voi käyttää vaikka paskatrollien keksimiseen - oli niitä lapsia tai ei.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 02:27"]
Joo keltarauhashormoni eli terolut ei todellakaan irrota munasolua. Sillä säännöllistetään kuukautiset, että hoito voidaan aloittaa, kun kierto on tasainen. Kun hoito alotetaan, terolut jää pois ja tilalle tulee clomit, joilla munasolu kypsytetään. Pregnyl pistoksella munasolu irrotetaan kun ultrassa sen kasvuvaihe on tarkastettu.
[/quote]
Kaikkea te viitsitte yhden penskan takia tehdä. Hohhoijjaa.
Lapsettomana on mahtavaa. Kun ei ole huollettavia, omaan käyttöön vapautuu aivan järkyttävä määrä aikaa ja energiaa. Voit tehdä melkein mitä tahansa ja säästyt kipeiltä kompromisseilta. Valitettavasti tämä vapaus on siitä vaikea juttu, ettei ole aina helppo keksiä, mitä oikein pitäisi tehdä. Vinkkiä voi saada vaikkapa tuollaisista pohdinnoista: http://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2013/10/09/loyda-intohimoinen-elama-vieraskyna/