Voiko jättämisen syyn jättää kertomatta?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:09"]

Tämä on todella surullista luettavaa :( Voi lapsiparat. Äiti rakastaa iskää, mutta ei enää niin kuin alussa ja päättää siksi lähteä kalppimaan. Huuma on laimentunut ja siksi lapset eivät ansaitse ehjää kotia. Vetää kyllä hiljaiseksi tämän äidin.

[/quote]

aivan ja kun tuo on vielä luonnollinen prosessi joka tapahtuu aina. ensi-ihastuminen vaihtuu kiintymykseksi... eri hormonit vauhdissa.  

Ex-mieheni ei kertonut syytä, vaikka tiesinkin, että se oli toinen nainen. Ei edes tunnustanut, vaikka kysyin.

En arvosta häntä vähääkään sen takia. Erosta on 5 vuotta ja olen kyllä päässyt hänestä yli. Pienisieluinen mies. Toivottavasti sinulla on enemmän rohkeutta olla rehellinen.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 22:09"]

Tämä on todella surullista luettavaa :( Voi lapsiparat. Äiti rakastaa iskää, mutta ei enää niin kuin alussa ja päättää siksi lähteä kalppimaan. Huuma on laimentunut ja siksi lapset eivät ansaitse ehjää kotia. Vetää kyllä hiljaiseksi tämän äidin.

[/quote]

Samoin. Ihan kuin minun exäni. 6v yhdessä. Lähti kun poika oli 2v. Kaunis nainen, jolta oli tunteet himmenneet ja lähti hakemaan parempaa miestä, koska sillä ulkonäöllä (naisen markkina-arvolla) sen voi saada. Poika (asuu kanssani) nyt 5v ja kyselee aina milloin äiti tulee kotiin... ja jos äiti tulee hakemaan poikaa luotani niin poika aina ehdottaa että 'isi ja äiti, pussatkaa'...  lapselle rankka paikka.    

Nyt olen päättänyt kertoa miehelle. En korosta rakastumistani, mutta kerron, että minulla on ollut toinen. Hänen ei tarvitse vielä tietää, kuka on kyseessä. Vielä pitäisi keksiä, minne vien lapset hoitoon ja mikä päivä. Mielestäni on parempi näin, mielummin osatotuus kuin kaikki päin näköä.

Ensirakkauteni ei ole hormoonien aiheuttama aistiharha. Enkä minä jätä miestäni vain siksi, että kyllästyttää. En ole kokenut pitkään aikaan intohimoa hänen kanssaan. Jos minä en ole onnellinen, eivät ole mies eivätkä lapsetkaan. Mutta tätä minun ei tarvitse teille selitellä. Tiedän, mitä olen tekemässä.

Aloittaja

Onko miehesi ja tämä ensirakkaus tuttuja ennestään? sama koulu, samoista piireistä?  ilmeisesti miehesi tuntee hänet... kun et viitsi vielä kertoa?   

herkkä ja tunteellinen miehesi tulee kyllä hajoamaan täysin. varsinkin kun toistuu hänen kohdallaan.  

t. mies   

Hyvä, että päätit kertoa ja myös sen, että sinulla on toinen. Miehesi ei ainakaan tarvitse pohtia eron syytä.   

-13-

Eivät tunne toisiaan, mutta toki mieheni tietää tämän ihmisen olemassaolosta. Eivät ole koskaan kuitenkaan tavanneet.

Tämä tulee varmasti olemaan miehelleni kova pala, valtava pettymys ja suru. Mutta toisaata, en varmasti saa valehtelemalla parempaakaan jälkeä aikaan.

Annan itselleni ja miehelleni aikaa vielä ensi viikkoon. Sitten pystyn jättämään miehen myös omaan rauhaansa, jos hän sitä tarvitsee (lähdemme lasten kanssa vanhemmilleni.)

Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:51"]

Pari kertaa kävimme kahvilla, mutta olemme myös viettäneet muutaman yön yhdessä hänen asunnollaan.

[/quote]

eikö miehesi ole sanonut mitään yöllisistä poissaoloistasi? 

No, nyt voitte kivittää sitten lisää.

Olen totta kai valehdellut silloin olevani muualla yötä. Näitä en aio nyt erikseen miehelleni mainita, mutta jos tunnustan salasuhteen, eiköhän hän tajua myös tämän.

Aloittaja

Ap ja nuoruudenrakkautensa = kaksi totaalisen halveksuttavaa ihmistä. Ansaitsette toisenne.

Varaudu ap. siihen, että kaikki yhteiset ystävänne, miehen perhe ym. hylkäävät sinut. Ja pitävät varmasti täytenä paskiaisena. Onneksi lapsenne ovat pieniä muuten hekin kääntyisivät sinua vastaan. Noh kai te sitten ensirakkautesi kanssa pidätte toisilenne seuraa, ei varmana näy muita lähellä. :)

Kerro se todellinen syy.

Ei se kolmas osapuoli hyvään parisuhteeseen vahingossa pääse. Mitkä syyt siis johtivat teidän suhteen huononemiseen?

Toi "mulla on toinen" on hillitön karhunpalvelus molemmille eroajille, kumpikaan ei mene sinne peilin eteen ja mieti mitä tapahtui eikä mitään kasvua tapahdu.

Miehenäkin allekirjoitan sen että seksuaalinen vetovoima pitää olla olemassa tai suhde ei toimi.  Jos on ikävä kyllä käynyt niin että alunperinkään ei ole ollut sellaista molemminpuolista intohimoa niin se on resepti tälle lopputulemalle.  jos kuitenkin teillä on ollu alunperin molemminpuolista intohimoa niin suhdetta ei kannattaisi laittaa poikki, koska olette vain siirtymässä ensirakkaudesta kiintymykseen.  

Sami  

Mitä hittoa. Oliko teidän suhde karilla jo ennen tän ensirakkauden saapumista? Mitä sä olet sen asian hyväks yrittänyt tehdä? Nostanut kädet pystyyn?

Minkä ikäsiä ne lapset on? Eli onko vuoroasuminen ees mahdollista vai saako lapset tavata isäänsä sitten vaan viikonloppusin? Vai jätätkö sä ne sinne ja muutat uuden rakkauden luokse. Ei se lasten kannalta kuulosta mun mielestä mitenkään edulliselta, että ovat vielä pieniä. Tää on niin kauheeta luettavaa että ihan itkettää.

Mutta onhan se kaikkien etu, että sun ei tartte nähdä vaivaa valitsemasi suhteen eteen vaan saat elää rakastumisen huumassa! Mene nyt oikeesti peilin eteen ja mieti mitä oot tekemässä.

Mitä hittoa. Oliko teidän suhde karilla jo ennen tän ensirakkauden saapumista? Mitä sä olet sen asian hyväks yrittänyt tehdä? Nostanut kädet pystyyn?

Minkä ikäsiä ne lapset on? Eli onko vuoroasuminen ees mahdollista vai saako lapset tavata isäänsä sitten vaan viikonloppusin? Vai jätätkö sä ne sinne ja muutat uuden rakkauden luokse. Ei se lasten kannalta kuulosta mun mielestä mitenkään edulliselta, että ovat vielä pieniä. Tää on niin kauheeta luettavaa että ihan itkettää.

Mutta onhan se kaikkien etu, että sun ei tartte nähdä vaivaa valitsemasi suhteen eteen vaan saat elää rakastumisen huumassa! Mene nyt oikeesti peilin eteen ja mieti mitä oot tekemässä.

Suoraan sanottuna vaikutat aika kevytkenkäiseltä ihmiseltä. Kirjoitat, että rakastat miestäsi, mutta et enää samalla tavalla kuin ennen, ja että et ole enää onnellinen, koska et ole pitkään aikaan kokenut hänen kanssaan intohimoa. 

Jos tarkastelee kenen tahansa kultahääpäiväänsä juhlivan vanhan pariskunnan yhteistä elämää, niin varmasti näiden mummojen ja papparaisten yhteiseloon on mahtunut myös vähemmän intohimoisia ajanjaksoja. Vuosikymmenten mittaiseen kumppanuuteen mahtuu vaikka minkälaisia tunteita, ja se vaatii aina paljon työtä ja tahtoa. Varmasti jokainen pitkässä liitossa elävä on ollut myös muihin ihastunutkin. Ihmettelen kuitenkin, miten voisitkaan enää tuntea miestäsi kohtaan intohimoa, jos sen sijaan, että yrittäisit korjata asiat hänen kanssaan, annat itsellesi luvan ajautua vanhan heilan syliin?

Maailmassa on aina joku, joka on omaa kumppania viehättävämpi, älykkäämpi, hauskempi, mukavampi ja sinun kanssasi samanhenkisempi. Ei rakkaus ole kuitenkaan sitä, että valikoidaan se ominaisuuksiltaan paras kumppaniehdokas, joka omilla "resursseilla" on mahdollista saavuttaa. Rakkaus on yhdessä kasvamista, kokemista ja elämän rakentamista. Yhdessä koettu ja suhteeseen kerrytetty henkinen ja tunteellinen pääoma on sitä, mitä pitkässä liitossa varjellaan, ja mikä estää osapuolia lähtemästä ns. ominaisuuksiltaan "parempien" ehdokkaiden matkaan. Muiden yhteisten kokemuksien ohella yhteiset lapset ovat yksi tällainen pariskuntaa yhteen kietova tekijä. Oletko nyt aivan varma, ettei tätä teidän pääomaanne kannattaisi vielä varjella, ja koittaa korjata asioita? Oletko varma, etteivät nykyiset yhteiset muistonne ja kokemuksenne ole niin arvokkaita? Oletko varma, ettei tältä pohjalta voisi asioiden korjaannuttua rakentaa vielä elämänmittaista, tyydyttävää kumppanuutta, tai että tältä pohjalta ei olisi hyvä kokea yhdessä vanhemmuutta ja ehkä joskus isovanhemmuutta? Haluaisitko edes olla onnellinen nykyisen miehesi kanssa?

Teet nyt tosi suuria päätöksiä. Arki se tulee uuden miehesikin kanssa. Et tule vuosien kuluttua rakastamaan häntä samalla tavalla kuin tänään, rakkaus muuttaa muotoaan ja elää ajan myötä. Et tule aina kokemaan intohimoa häntä kohtaan, vuosikymmeniin mahtuu monenlaisia kausia. Toisaalta ajattelen, että miehesi ei ansaitse tuollaista pettäjää vaimokseen.

Ymmärrän aloittajaa hyvin vaikka en olekaan ihan samanlaisessa tilanteessa. Kuinkakohan monta miestä ja naista on tehnyt samoin jo av:lla olevista? Tässä ei ole kyseessä edes mikään baarituttavuus, vaan vanha ystävyys, ystävyys, jonka historia voi olla jopa parikymmentä vuotta pitemmältä kuin ap:n ja hänen miehensä. Avioliitot väljähtyvät ja vaikka tekisi mitä, ei niitä välttämättä saa kuntoon ja väljähtyneessä liitossa on erittäin kurja olla. Kun toisen kanssa ei ole mukavaa, kotiin ei tee yhtään mieli mennä, toisen kaikki tekemiset ja tekemättä jättämiset alkavat ärsyttää, on mukavampaa olla vain lasten kanssa kun mies ei ole kotona jne. niin siitä suosta on paha enää nousta ja jatkaa onnellista perhe-elämää.

 Kuinkakohan moni on tällaisessa tilanteessa ollut? Täällä nousee käsi ainakin. En ole edes katsellut muita tai tehnyt sen eteen elettäkään, mutta jos tähän saumaan nyt tulisi joku oikean tuntuinen ihminen, niin olisin henkisesti aika valmis miettimään avioeroa. Yksi elämä meillä täällä on ja lapsillekin on terveempää katsoa onnellista äitiä kuin lasten isään kyllästynyttä äitiä. Lapset saavat siitä vaan tunteen, että äiti ja isä ovat yhdessä vain heidän takiaan. Ehkä tästä uudesta suhteesta ei tule mitään, mutta voi olla myös, että tulee. Näitäkin tarinoita on maailma pullollaan. Mitä sitä etukäteen sitä suremaan, vaan hoitaa mielummin nykyisen liiton suremisen hyvin.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 08:08"]

Yksi elämä meillä täällä on ja lapsillekin on terveempää katsoa onnellista äitiä kuin lasten isään kyllästynyttä äitiä. Lapset saavat siitä vaan tunteen, että äiti ja isä ovat yhdessä vain heidän takiaan

[/quote]

Enemmän kuin totta!

Olen itse perheestä, missä isä ja äiti pysyivät yhdessä vain meidän lasten takia. Ei ne riidelleet, ei ollut mitään pahaa missään, ketään ei lyöty, ketään ei alistettu, yhteen hiileen puhallettiin ja kaikki oli muka hienosti. Ulkopuolisen silmin ja paperilla näin varmasti olikin. Ja meistä kaikista viidestä lapsesta kasvoi tunnevammaisia, koska saimme aivan vääristyneen kuvan parisuhteesta kotoa ja niitä vammoja nyt sitten parannellaan.

En ole tätä vanhemmilleni sanonut, koska tiedän heidän yrittäneen parhaansa ja tiedän heidän luulevan, että tekivät kaikkien kannalta parhaan ratkaisun. Tunnen vain monta kaltaistani ja nyt kun itse olen aikuinen, nousee niskavillat heti pystyyn, kun joku on jatkamassa lasten takia.

Omat vanhempani erosivat minun ollessa ylä-asteella, siskoni taisi olla 7-vuotias. Ei tullut ero yllätyksenä, vaikkakin eron yhtenä syynä äidin uusi mies. Mutta vanhempani olivat vuosia yhdessä vain lasten takia, ei minkäänlaisia hellyyden osoituksia toisilleen ainakaan lasten nähden ja riitelyäkin oli. Itse nyt parisuhteessa ollessani en halua että mieheni halaa/pussaa kun ollaan minun vanhempien/sukulaisten luona, tulee todella vaivaantunut ja hankala olo. Mietin että jos menemme joskus naimisiin ja pitäisi kirkossa pussata kaikkien nähden niin sekin tuntuu vaikealta ajatukselta. :D että kyllähän vanhemmat aina jonkunlaisen parisuhdemallin lapsilleen antaa...

Oot tekemässä todella typerää temppua ap. Sääli.