Voiko jättämisen syyn jättää kertomatta?

Ap kerro totuus miehellesi. Toivon koko sydämmedtäni että tämä uus mies jättää sut siinä vaiheessa kun exälläsi on jo uusi eli toivottavasti vuoden sisällä. Mitä helvettiä sä ämmä kelaat? Miestä loukattu edellisissä suhteissa ja nyt teet saman? Voin kuvitella teijän suhteen alun: "en ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään mä vakuutan sen sulle" ja kuinka kävi. Olisit ollu edes rehti ja jättänyt miehesi ennen ku uutta alat ettiä. Vai ootko niin luuseri että pitää ettiä eka uus ennen ku voi jättää ettei vaan jää yksin? Voi helvetti sanon minä.

Nuorimies24

P.s en ikinä hauku ketää näin pahasti mut sä oot sen ansainnu

Ei kukaan voi pakottaa kertomatta, mutta jos olet ikinä kyseisestä ihmisestä välittänyt, niin EHDOTTOMASTI kerrot. Lastesi isä todellakin ansaitsee tietää.

Mikä kiire oli alkaa pukata lapsia miehen kanssa, jota ei rakasta? Tai edes ottaa koko miestä?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:46"]

Ensirakkauteni palasi kuitenkin elämääni yllättävän mutkan kautta ja on muuttunut paljon paremmaksi ihmiseksi. Rakastuin häneen heti uudestaan.

[/quote]

Voi herra jeesus että uskot oikeasti tuollaista paskaa. Ei ihmiset muutu niin paljoa, elät jotain unelmaa ja luulet että kaikki muuttuu paremmaksi. Menee 1-2v ja tuo mehiläinen jatkaa seuraavaan kukkaan. Ensirakkautesi on perheen rikkoja ja varattuun naiseen sotkeutuja, jos hän olisi oikeasti muuttunut paremmaksi hän ei sotkeutuisi varattuun naiseen missään tapauksessa. 

Juuri tällaisten temppujen takia miehillä voi olla melko suuri epäluulo naisten älykkyyden puolesta. Täysin tunteiden vietävissä.   

T. Mies   

Syytä ei voi jättää kertomatta koska se paljastuu joka tapauksessa erittäin nopeasti.   

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:46"]Ehkä avaan tässä vähän taustoja, niin tajuatte paremmin.

Kolmas osapuoli on ensirakkauteni, mutta valitsin aikoinaan järkisyistä avomieheni. Toki sitten rakastuin ja kiinnyin häneen, enkä voisi kuvitella lapsilleni parempaa isää.

Ensirakkauteni palasi kuitenkin elämääni yllättävän mutkan kautta ja on muuttunut paljon paremmaksi ihmiseksi. Rakastuin häneen heti uudestaan.

Lapset ovat vielä pieniä ja me niin nuoria, että ero tulee olemaan helpoin nyt. En enää pysty jatkamaan tässä suhteessa. En jaksa leikkiä onnellista kotiäitiä, kun en voi olla sellainen tässä perheessä.

Mutta tuntuu kamalalta tunnustaa, että on rakastanut toiseen. Minua itseäni ei ainakaan voisi loukata yhtään pahemmin. Itse olisin mielummin tietämättä koko asiaa, ehkä siksi vaikeilen tämän kanssa.

Aloittaja.

[/quote]

Siis pelkästään järkisyistä olette olleet yhdessä?? Täytyy sanoa, etten itse pystyisi... Ehkäpä olet vihdoin löytänyt ihmisen johon olet rakastunut. En osaa sanoa pitääkö kertoa oikea syy vai ei, varmaan itse parhaiten tiedät.

En enää tiedä, mitä vastata näihin viesteihin... Olette varmasti suurin osa oikeassa.

Ensirakkauteni ei ole "paha poika", mutta hän oli parikymppisenä kovin menevä, eikä suhteemme ollut missään vaiheessa vakava. Heiluimme molemmat menemään tahoillamme, kunnes löysin nykyisen avomieheni ja päätin asettua alas. En valinnut häntä mitenkään kylmästi, fiksuna vaihtoehtona, vaan tajusin heti ensikohtaamisen myötä, että hänestä tulee ihana mies ja loistava isä. Perustimme perheen todella nopeasti ja tunteet olivatkin syvimmillään esikoista odottaessani. Nyt kaikki on vain laimentunut.

Olemme molemmat, minä ja ensirakkauteni kasvaneet ihmisinä niin paljon. Ei ole enää tarvetta sekoilla ja kokeilla, vaan voimme vihdoinkin olla tasapainoisesti ja -vertaisesti yhdessä.

Mutta koska tämän keskustelun pointtina ei ollut hehkuttaa ensirakkautteni, jätetään se aihe nyt kokonaan pois tästä.

Luettuani näitä viestejä, olen kyllä kallistumassa jo kertomisen puolelle. Rehellisyys voi satuttaa pahasti, mutta parempi se kai on niin, kuin vuosien valehtelu. En vain tiedä miten, milloin ja missä kertoa? En osaa olla tälläinen ihminen, mikä tässä tilanteessa nyt olen.

Aloittaja

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:09"]

Mies on todella herkkä ihminen. Sekin on yksi niitä asioita, mitä en ole enää jaksanut... 

[/quote]

Miehessä on aina jotain vikaa... jos ei ole se keksitään :)  

Välillä miehet ovat sikoja koska eivät osaa näyttää tunteita... sitten ne ovat liian tunteellisia... miehet eivät koskaan voi miellyttää naisia koska tähtäävät aina liikkuvaan maaliin.   

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:16"]

En enää tiedä, mitä vastata näihin viesteihin... Olette varmasti suurin osa oikeassa.

Ensirakkauteni ei ole "paha poika", mutta hän oli parikymppisenä kovin menevä, eikä suhteemme ollut missään vaiheessa vakava. Heiluimme molemmat menemään tahoillamme, kunnes löysin nykyisen avomieheni ja päätin asettua alas. En valinnut häntä mitenkään kylmästi, fiksuna vaihtoehtona, vaan tajusin heti ensikohtaamisen myötä, että hänestä tulee ihana mies ja loistava isä. Perustimme perheen todella nopeasti ja tunteet olivatkin syvimmillään esikoista odottaessani. Nyt kaikki on vain laimentunut.

Olemme molemmat, minä ja ensirakkauteni kasvaneet ihmisinä niin paljon. Ei ole enää tarvetta sekoilla ja kokeilla, vaan voimme vihdoinkin olla tasapainoisesti ja -vertaisesti yhdessä.

Mutta koska tämän keskustelun pointtina ei ollut hehkuttaa ensirakkautteni, jätetään se aihe nyt kokonaan pois tästä.

Luettuani näitä viestejä, olen kyllä kallistumassa jo kertomisen puolelle. Rehellisyys voi satuttaa pahasti, mutta parempi se kai on niin, kuin vuosien valehtelu. En vain tiedä miten, milloin ja missä kertoa? En osaa olla tälläinen ihminen, mikä tässä tilanteessa nyt olen.

Aloittaja

[/quote]

Tärkeä idea! lue... 

Katso oikeasti tämä lyhyt 11min video..  

http://areena.yle.fi/tv/1979783

Oikeasti on tutkittu miten rakastumisvaihe ja kiintymysvaihe eroavat toisistaan ja miten niissä vaikuttavat eri hormonit aivoissa. 

Kaikissa suhteissa (vanhoissa ja tulevissa) ihana alkuihastuminen ja rakastuminen kestää noin max 5 vuotta... jonka jälkeen alkavat vaikuttaa kiintymystä lisäävät hormonit. 

Elät nyt miehesi kanssa tuota vaihetta missä rakastumisen hormonit ovat loppumassa ja uuden suhteesi kanssa tuota rakastumisen ihanaa ensivaihetta.  

Teitpä mitä tahansa niin tee palvelus itsellesi ja miehellesi... niin ymmärrät mitä päässäsi tapahtuu.  

Ja tee päätöksesi sen jälkeen.

T. Sami  

Jos vaikka kertoisit nyt.

Nuorimies24

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:16"]En enää tiedä, mitä vastata näihin viesteihin... Olette varmasti suurin osa oikeassa.

Ensirakkauteni ei ole "paha poika", mutta hän oli parikymppisenä kovin menevä, eikä suhteemme ollut missään vaiheessa vakava. Heiluimme molemmat menemään tahoillamme, kunnes löysin nykyisen avomieheni ja päätin asettua alas. En valinnut häntä mitenkään kylmästi, fiksuna vaihtoehtona, vaan tajusin heti ensikohtaamisen myötä, että hänestä tulee ihana mies ja loistava isä. Perustimme perheen todella nopeasti ja tunteet olivatkin syvimmillään esikoista odottaessani. Nyt kaikki on vain laimentunut.

Olemme molemmat, minä ja ensirakkauteni kasvaneet ihmisinä niin paljon. Ei ole enää tarvetta sekoilla ja kokeilla, vaan voimme vihdoinkin olla tasapainoisesti ja -vertaisesti yhdessä.

Mutta koska tämän keskustelun pointtina ei ollut hehkuttaa ensirakkautteni, jätetään se aihe nyt kokonaan pois tästä.

Luettuani näitä viestejä, olen kyllä kallistumassa jo kertomisen puolelle. Rehellisyys voi satuttaa pahasti, mutta parempi se kai on niin, kuin vuosien valehtelu. En vain tiedä miten, milloin ja missä kertoa? En osaa olla tälläinen ihminen, mikä tässä tilanteessa nyt olen.

Aloittaja

[/quote]

Entäs jos ns. ensirakkauden kanssa ei nytkään homma kuitenkaan pidemmän päälle toimi? Eikö kannattaisi unohtaa, se nyt vaan on saanu sun pään sekasin. Jatkaisit turvallista perhe-elämääsi, niinkuin tähänkin asti.

Mitä jos arki ensirakkautesi kanssa ei olekkaan sitä mitä luulet? Eikö pienet lapset ole etusijalla, sinulla on hyvä mies ja perhe. Oletko valmis rikkomaan kaiken? Mieti tarkkaan mitä teet. Se joka kuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa. Miten uusi miehesi suhtautuu lapsiisi kun arki tulee?

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:05"]

Ap kerro totuus miehellesi. Toivon koko sydämmedtäni että tämä uus mies jättää sut siinä vaiheessa kun exälläsi on jo uusi eli toivottavasti vuoden sisällä. Mitä helvettiä sä ämmä kelaat? Miestä loukattu edellisissä suhteissa ja nyt teet saman? Voin kuvitella teijän suhteen alun: "en ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään mä vakuutan sen sulle" ja kuinka kävi. Olisit ollu edes rehti ja jättänyt miehesi ennen ku uutta alat ettiä. Vai ootko niin luuseri että pitää ettiä eka uus ennen ku voi jättää ettei vaan jää yksin? Voi helvetti sanon minä.

Nuorimies24

P.s en ikinä hauku ketää näin pahasti mut sä oot sen ansainnu

[/quote]

Naiset menevät ikävä kyllä niin tunteiden pohjalta ettei siinä auta mikään.  

T. mies 

Ala valmistelemaan taustalla asumistasi ja muita asioita valmiiksi. Siinä se miten ja koska kerrot asian miehellesi alkaa vähitellen hahmottumaan. Sitten laitat lapset jonnekin yön yli hoitoon ja kerrot asian kiertelemättä ja suoraan. Tottakai siitä tulee kohtaus, mutta turha sitä on pelätä etukäteen jos kerran olet asiasta varma. Valmistaudu olemaan myös suvun sylkykuppi ja että saat pettäjän maineen kymmeniksi vuosiksi. Tee ero siis mahdollisimman asiallisesti, älä hätiköi, älä muuta uuden luokse heti, älä syyttele.

Ällöttävää selän takana vehkeilyä ap:lla.

Jätä se sika! Tee siitä lastensuojeluilmoitus, vie lapset ja puolita omaisuus ja hanki massiiviset elarit.   

Miten jos kertoisit tulevana viikonloppuna? Ei tuo pitkittämälläkään parane. Sitten kannattaa alkaa järjestämään uutta asuntoa. Ellet ajatellut salasuhteesi luo muuttaa. Toivottavasti hän on ymmärtänyt, että suhde kanssasi tarkoittaa lasten tulevan kaupan päälle.

Voitko AP sen verran valasta tätä hommaa ja vähän tarkentaa että minkälainen suhde sulla ja tolla toisella miehellä nyt on ollut? Ootteko te naineet, vai vaan puhuneet yhteenpaluusta vai ootko omassa pikku päässäs vaan keksinyt, että teillä ois joku tulevaisuus? Kun tässä ei nyt oikein tuu selväksi se, että mitä sun pitäis sille miehelles tunnustaa jättämisen yhteydessä? Salasuhde vai salaiset tunteet? 

Onko erohalujesi syy tosiaan uusi mies? Haluaisitko jättää miehesi, jos sinulla ei olisi uutta odottamassa? Selvitä itsellesi, miksi oikeasti haluat erota - oletko oikeasti palavan rakastunut toiseen, vai onko perimmäinen syy sinun ja nykyisen miehesi välisessä liitossa, jonka ongelmat ovat oireilleet pettämisenä?

Kerro miehellesi rehellisesti, että olet pettänyt häntä. Luultavasti hän jättää sinut itse saatuaan tietää.

Siis tämä ensirakkaus sattui muuttamaan keväällä naapurustoon. Törmäsimme kadulla. Hän tuli minun ja lapsien seuraksi leikkipuistoon ja siitä se sitten taas lähtikin.

Pari kertaa kävimme kahvilla, mutta olemme myös viettäneet muutaman yön yhdessä hänen asunnollaan.

Olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta paljon. Hän hyväksyy lapseni osaksi elämäänsä.

Kyseessä ei ole mikään hetken huuma. Olen aina rakastanut tätä ihmistä, mutta olemme olleet olosuhteiden uhreja. Nyt, vaikka tilanne ei ole paras mahdollinen, emme voi enää antaa asian olla. Uskon tekeväni oikean ratkaisun ja seison 100% sen takana.

En rikkoisi perhettäni tyhjän takia.

Aloittaja