Oliko sulla lapsena parempi elintaso kuin nyt?

Ei todellakaan ollut. Äitini aina ollut pienituloinen, sitten pienituloinen-yh. Isäni noussut palkkaluokassa ylös vasta silloin kun minä olin lähes aikuinen. Silloin kun olin lapsi, painoi kahta duunia että saatiin rahat riittämään. Miehellä on varallisuutta ja hyvä palkka, joten elämä on todella mukavaa verrattuna lapsuuteen. Lapsuus kulkee kuitenkin mukana ja olen edelleen hyvin tarkka rahan käyttäjä. Jää sitten paljon ylikin. Miehenkin varallisuus ainoastaan sukupolvien kuolleiden pihtailijoiden ansiota! Eli säästäväistä sakkia!

Nykyään elän leveämmin, kun nuoruudessa oli välillä oikeasti tosi tiukkaa ja vietiin pulloja kauppaan, että saatiin ostettua bussilippu äiteelle töihin. Ei multa oo koskaan mitään puuttunut, mutta nykyään matkustelen enemmän ja käyn enempi ulkona syömässä yms.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 22:04"]Oli. Vanhempani ovat varakkaita, enkä tule ikinä saavuttaman samaa elintasoa, vaikkei meilläkään mitenkään huonosti mene taloudellisesti. Olen vain valinnut väärän alan rikastumisen kannalta ;) Ehkä sitten perintönä tulee sijoitusasuntoa sun muuta, mutta tietenkin pitäisin mieluummin vanhempani mahdollisimman pitkään. Itselleni varakkuutta tärkeämpi on että saan tehdä työtä josta nautin, joten kunhan perustoimeentulo on kunnossa en niin jaksa rahasta niin paljon perustaa.

[/quote]

Huippu asenne!

Kyllä tuntuu aika kultaavan muistot. Näitä kirjoituksia kun lukee niin voisi saada käsityksen, että elintaso Suomessa olisi ollut huomattavasti nykyistä parempi 1970- ja 1980-luvuilla.

Huh huh! Faktat eivät oikein tue tätä näkemystä, eivätkä myöskään arkiset havainnot, joita eräs kirjoittaja ansiokkaasti luettelikin.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:17"]

Kyllä tuntuu aika kultaavan muistot. Näitä kirjoituksia kun lukee niin voisi saada käsityksen, että elintaso Suomessa olisi ollut huomattavasti nykyistä parempi 1970- ja 1980-luvuilla.

Huh huh! Faktat eivät oikein tue tätä näkemystä, eivätkä myöskään arkiset havainnot, joita eräs kirjoittaja ansiokkaasti luettelikin.

[/quote]

Tietysti niillä onnellisilla, joilla sattuu olemaan vakituinen työpaikka, on elintaso korkeampi kuin niillä jotka tekivät vastaavaa työtä 1970- ja 1980-luvuilla. Se kai on päivänselvää, onhan palkkataso noussut noista ajoista valtavasti.  Vastaavasti noina vuosikymmeninä Suomesta puuttui sellainen köyhälistö, jota edustaa nykypäivänä jo n. miljoona kansalaista. Töihin pääsi jokainen joka halusi. Kenenkään ei tarvinnut koskaan olla työtön. Vain työkyvyttömät joutuivat elelemään sosiaalitukien varassa, ja nuo tuetkin olivat silloin paljon paremmat kuin nykyisin. Nyt Suomessa voidaan puhua n. 700 000 työttömästä, jos kaikki piilotyöttömätkin lasketaan mukaan. Heitä tuskin kauheasti lohduttaa maamme kohonnut elintaso.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 00:17"]

Kyllä tuntuu aika kultaavan muistot. Näitä kirjoituksia kun lukee niin voisi saada käsityksen, että elintaso Suomessa olisi ollut huomattavasti nykyistä parempi 1970- ja 1980-luvuilla.

Huh huh! Faktat eivät oikein tue tätä näkemystä, eivätkä myöskään arkiset havainnot, joita eräs kirjoittaja ansiokkaasti luettelikin.

[/quote]

Tietysti niillä onnellisilla, joilla sattuu olemaan vakituinen työpaikka, on elintaso korkeampi kuin niillä jotka tekivät vastaavaa työtä 1970- ja 1980-luvuilla. Se kai on päivänselvää, onhan palkkataso noussut noista ajoista valtavasti.  Vastaavasti noina vuosikymmeninä Suomesta puuttui sellainen köyhälistö, jota edustaa nykypäivänä jo n. miljoona kansalaista. Töihin pääsi jokainen joka halusi. Kenenkään ei tarvinnut koskaan olla työtön. Vain työkyvyttömät joutuivat elelemään sosiaalitukien varassa, ja nuo tuetkin olivat silloin paljon paremmat kuin nykyisin. Nyt Suomessa voidaan puhua n. 700 000 työttömästä, jos kaikki piilotyöttömätkin lasketaan mukaan. Heitä tuskin kauheasti lohduttaa maamme kohonnut elintaso.

[/quote]

Väheksymättä työttömien ja muiden vaikeassa asemassa olevien tilannetta, väitän kuitenkin, että tämän päivän köyhien elintaso on paljon parempi kuin vaikkapa 1970-luvulla.

Muistan eräänkin TV-dokumentin, johon oli koetettu haeskella oikein kurjista kurjin perhe edustamaan lohdutonta köyhyyyttä nyky-Suomessa. Nämä köyhat asuivat uudehkossa kerrostaloasunnossa kaikkine mukavuuksineen ja heillä näytti olevan tavaraa nurkat väärällään, mm. taulu-TV, stereot, uudet kännykät, läppärit ym. ym.

Oli. Vanhemmat tulivat oikein hyvin toimeen ja meillä oli kaikkea. Nyt olen työtön opiskelija, ei ole varaa mihinkään.

Ruokaan ja muihin päivittäisiin tarpeisiin löytyy huomattavasti enemmän rahaa. Voin ostaa sitä kalliimpaa. Kaikki löytyy mitä tarvitsen, uudet hankinnat ovat yleensä kalliita harrastustuotteita. Mutta joistain asioista olen luopunut, en mökkeile tai matkustele. Asun yksin, asuntokaan ei ole halvimmasta päästä.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:12"]

Vai oliko lspsuudenperhe rikkaampi?

[/quote]

Ap:n sekavasta kysymyksestä huolimatta sanon: Mulla on nyt todella paljon parempi elintaso kuin koskaan lapsena tai nuorena. Ja toisaalta tuntuu anteeksi nyt, mutta hyvältä että täällä monelle on tapahtunut " oikeus", eli jos on ollut etuoikeutettu lapsena, ei sitä läpi elämänsä olekaan.

Mun vanhemmat osti typerään aikaan ylikalliin kämpän ja menetti kaiken 90-luvun lamassa, vain velkaa jäi vielä satoja tuhansia. Olivat sitten velkasaneerauksessa, ja nyttemmin kaikki heillä hyvin.

Mutta mulla ei ole elämässäni ollut yhtä huonoa palkkaa kuin täyden työuran tehneellä äidilläni. Hän jäi eläkkeelle osastonsihteerin hommista pari vuotta sitten ja oikeasti meinasin järkyttyä kun näin hänen palkkakuittejaan. Mun liksa on yli kaksinkertainen hänen palkkaansa nähden.

Mutta joo. Meilläkin on vielä aika paljon asuntolainaa, mutta ei kyllä ongelmia maksaa sitä, ja vuositulot on perheessämme reilut 100 000e. EI siis mitenkään valtavasti, mutta kyllä me toimeen tulemme :)

[/quote]

Pitäisitköhän vähemmän oikeudenmukaisena luokkapudokkaiden kohtaloa, jos vanhempasi eivät olisi selvinneet taloudellisin tappioin? Monella meni henki, ja vielä useammalla terveys. Seurauksia maksetaan jo kolmannessa polvessa.

En juuri sure lapsuuteni isoja taloja ja uima-altaita, ja toisten kateudesta pääseminen on ollut helpottavaa. Mutta maalle muuttaneiden ikuisten pätkätyöläisten elintaso on siinä pisteessä, että kämppä lahoaa niskaan eikä remonttivaroja ole. Pahinta on kuitenkin se henkinen painolasti, joka jälkipolville koituu mielenterveytensä kadottaneiden isovanhempien heitteillejäämistä seuratessa. Kaikki se voimattomuus koituu myös kolmannen polven taakaksi, kun keskimmäinen polvi kokee avuttomuutta.

Omat vanhempani ovat nähneet lapsena nälkää. Mitä iloitsemista on siinä, että heidän unelmansa romuttuivat ja lapset päätyivät köyhyyteen? Samaan aikaan ne kadonneet omaisuudet ovat menneet vielä rikkaampien taskuun pilkkahintaan.

Nyt alkaa oikein suututtaa, kun kirjoitustasi oikein mietin. Et saa anteeksi. Ja minä en sitten ole sieltä anteeksiantamattomasta päästä ihmisiä. Jos vanhempasi tekivät virheitä, se ei ole minun syyni.

Kyllä on elintaso noussut. Ja olen sentään syntynyt 80-luvulla... Asuimme vuokralla, ulkomailla ei tosiaan käyty eikä uusia autoja tai edes kulutuselektroniikkaa laiteltu, rahaakin kerättiin hillasoilta. Varmaan vanhemmillani oli ollut toisenlaiset suunnitelmat elämälle, mutta tuli sairautta, työttömyyttä jne. He pystyivät hankkimaan oman asunnon vasta siinä vaiheessa kun olin muuttanut jo pois kotoa.

Hankin hyvän koulutuksen ("hyvän" siis siinä mielessä että työllistymisprosentti on ihan hyvä ja palkkataso myös). Itse asiassa tämänhetkisessä työpaikassani palkkani jää jonkin verran alani normia alemmaksi, mutta silti olen siihen tyytyväinen. Tämä johtuu taloudellisesti varsin vaatimattomasta taustastani. Tuntuu ylipäänsä hienolta saada kunnon palkkaa. Samoin omistusasunnon laittaminen alle kolmikymppisenä tuntui omalla kohdalla huimalta. Ja mahdollisuus matkustella!

Muutamaan kertaan olen mietiskellyt että 60-luvun lopulla Oulun pohjoispuolella syntynyt mieheni on elänyt lapsuutensa hyvin samanlaisissa oloissa / elintasoslla kuin 40-luvulla syntynyt äitini etelä-Suomessa (karjalan evakoita).

-10-

Todellakin oli. Ei mulla itselläni tule ikinä olemaan moiseen varaa.

Vanhemmat keskituloisia, vakityössä, halvalla paikkakunnalla. Itse alle keskituloinen yh, eikä mulla tässä kaupungissa olisi varaa ikinä omakotitaloon (lapsuuden asuinpaikkakunnalta sitten taas en saisi edes näitä pätkätöitä mitä täältä).

Ei ole. Sinänsä omakotitalo mullakin eikä reissata mitä ei tehty kotonakaan. Koti oli kaupungin liepeillä 10km keskustasta, me asutaan 50km päässä. Nuukasti elettiin ja elän nytkin, iso raha menee vaan ruokaan, meidän vanhemmat säästi aika summia

Lapsuuteni elintaso oli aivan eri planeetalta verrattuna nykyiseen kurjuuteeni. Synninyin 1970-luvun alussa rikkaaseen perheeseen ja sain elää yltäkylläisen lapsuuden 1980-luvun hyvinvointi-Suoimessa. Asuin isossa talossa ja vanhemmillani oli hieno auto, kesämökki, purjevene, jne. Myös ulkomaanmatkailu oli minulle lapsena itsestäänselvyys. Kaikki vanhempieni tuttavatkin olivat rikkaita.

Nyt akuisena kuulun alimpaan mahdolliseen sosiaaliluokkaan. Saan työmarkkinatukea käteen 523 e/kk. Kaiken lisäksi kurjaan tilanteeseeni ei ole luvassa mitään parannusta enää koskaan. Olen syrjäytynyt työmarkkinoilta pysyvästi. Kaikki se mikä oli edelliselle sukupolvelle itsestäänselvää on minulle niin kaukainen haave, että tuo kaikki olisi voinut yhtä hyvin tapahtua toisessa elämässä tai toisessa todellisuudessa. Nykyinen Suomi tuntuu minusta lähes kehitysmaalta verrattuna siihen maahan johon synnyin.

Ei ollut. Jouduimme köyhäilemään aika tavalla, kun olin lapsi. En silloin osannut kaivatakaan mitään ulkomaanlomia, ravintolassa syömisiä tai kalliita harrastuksia. Mutta sen muistan vieläkin, miten harmitti, kun parhaat kaverini menivät yhdessä kielikurssille Englantiin ja minä en päässyt, kun ei ollut rahaa.

Miehen lapsuudenkoti oli rikas, heillä oli oma uima-allas, he matkailivat ulkomailla useita kertoja joka vuosi jne. Mies haikailee koko ajan entisen elintasonsa perään ja on tyytymätön nykytilanteeseen, kun taas minä olen hyvin tyytyväinen :)

Ei todellakaan ollut.

Ei ollut, lukuunottamatta sitä, että asuimme omakotitalossa. Meillä ei ole nyt sellaiseen "varaa", tai olisi, jos mies ei olisi sitä tyyppiä, että heti on ostamassa jotain, melko tarpeetonta tavaraa, jos on rahaa. Ok, jos ostaa omillaan, mutta käyttää säästöt tappiin jos tietää, että mulla on hätävararahastoa tarpeeksi. 

Ehkä olemme 'köyhempiä' mutta meillä on sisävessa ja suihku. Olen ison maalaistalon lapsi.

Puitteet lapsena paljon paremmat koska asuin isossa talossa, iso pihapiiri, järvi lähellä . Nyt kerrostalossa mutta viihdyn ihan hyvin.

Ei ollut. Ei silloin 70- luvullakaan mitään puuttunut, mutta äiti joutui ostoksia miettimään ja niiden ajoittamista. Ei kenenkään lapsella ollut silloin kuin 1 Reiman talvihaalari, mun lapsella oli "parhaana" vuonna kolmet.

Kdskiluokkaisesta öerveestä kotoisin ja keskiluokkainen olen itsekin. Työelämää aloitelessani insinöörin palkkani oli sama kuin äitini opettajan palkka ikälisineen.