Oliko sulla lapsena parempi elintaso kuin nyt?

Mun käsittääkseni aloituksen molemmat kysymykset tarkoittavat samaa asiaa. Vastaus on ei.

Minä olen nyt suurituloisempi ja varakkaampi kuin 60-vuotiaat vanhempani tällä hetkellä, olen 33v. Vanhemmat olivat lapsuudessani ylempää keskiluokkaa ja minusta tuntuu, ettei meillä ole varaa koskaan mihinkään. Syytän keskituloisten verotusta, alentunutta ostovoimaa ja elintason kallistumista.

Eihän tässä ole mitään järkeä.

Paremmin oli. Asuttiin uudessa oktalossa ja harraastettiin kaikkea hienoa. Omille lapsille pystyn tarjoamaan lapsuuden kämäisessä vuokratalossa. :/

Oli parempi elintaso, olimme varakkaita. Olisinpa tajunnut säästää kaiken sen rahat jota vanhemmilta sain!

oltiin varakkaampia.Asuttiin pienessä kaupungissa omakotitalossa, oli vene pihassa ja ulkomaanmatkoja 2 kertaa vuodessa. Sain aina mitä halusin, rahaa,vaatteita jne. Auto suht uusi. 

Nyt asutaan keskisuuressa kaupungissa omakotitalossa. Ei matkusteta. Lapset ei saa kaikkea mitä haluaa. Autoja on kyllä 2 mutta vanhoja ja huonoja. Ei ole veneeseen varaa. 

Elintasoni oli lapsena huomattavasti parempi kuin nyt. Asuin omakotitalossa Helsingissä, jollaiseen minulla ei tule koskaan olemaan itselläni varaa. Hyvä jos jonkun kerrostaloluukun saan joskus ostettua. Olen työtön, ja koko työurastani näyttää tukevan rikkonainen. Vanhemmillani oli vakituiset työt, ja äitini taisi käydä elämänsä aikana vain kaksi kertaa työhaastattelussa.

Tällä hetkellä joo, koska olen opiskelija. En kyllä tiedä voinko saavuttaa samaa elintasoa tai haluanko. 

Ei ollut vaikka olin etuoikeutettu. Olen syntynyt 60-luvulla ja harvalla oli fillarit ja kaunoluistimet ennen kouluikää, nykyään ne ovat itsestäänselvyyksiä kuten myös auto ja ulkomaan lennot. Vaatteita ja muita varusteita ei tarvitse paikata eikä lahjoittaa köyhille. Suomi on harpannut aimo askeleen niistä ajoista.

Lapsuuteni elintaso oli nykyistä parempi.  Vanhemmat olivat molemmat töissä ja ihan hyvin toimeen tulevia, työtilanne taisi kavereiden vanhemmillakin olla hyvä. Itse teen kyllä koko ajan töitä, mutta määräaikaisuuksia, kuten moni lähipiirissä. Elämä ei ole varmaa.

Isäni on varakas, mutta ei se näkynyt meidän lasten elämässä. Kuvaavaa on se, että kun lähdin 17v ulkomaille kesätöihin, maksoin itse kaikki kulut. Nyt elän taloudellisestikin paljon parempaa elämää. Lapsuudessa olin vanhemmilleni lähinnä loinen joka tuhlasi vanhempansa rahat ostamalla kerran vuodessa uudet farkut. Ulkomaille päästiin me lapset kerran Ruotsiin ja kerran Saksaan kun isä ja äiti kierteli Kuubaa myöten ympäri maailmaa. V****u jouluiksikin jouduin sukulaisten hoiviin että pääsivät reissuun.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:12"]

Vai oliko lspsuudenperhe rikkaampi?

[/quote]

Ap:n sekavasta kysymyksestä huolimatta sanon: Mulla on nyt todella paljon parempi elintaso kuin koskaan lapsena tai nuorena. Ja toisaalta tuntuu anteeksi nyt, mutta hyvältä että täällä monelle on tapahtunut " oikeus", eli jos on ollut etuoikeutettu lapsena, ei sitä läpi elämänsä olekaan.

Mun vanhemmat osti typerään aikaan ylikalliin kämpän ja menetti kaiken 90-luvun lamassa, vain velkaa jäi vielä satoja tuhansia. Olivat sitten velkasaneerauksessa, ja nyttemmin kaikki heillä hyvin.

Mutta mulla ei ole elämässäni ollut yhtä huonoa palkkaa kuin täyden työuran tehneellä äidilläni. Hän jäi eläkkeelle osastonsihteerin hommista pari vuotta sitten ja oikeasti meinasin järkyttyä kun näin hänen palkkakuittejaan. Mun liksa on yli kaksinkertainen hänen palkkaansa nähden.

Mutta joo. Meilläkin on vielä aika paljon asuntolainaa, mutta ei kyllä ongelmia maksaa sitä, ja vuositulot on perheessämme reilut 100 000e. EI siis mitenkään valtavasti, mutta kyllä me toimeen tulemme :)

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 21:46"]

oltiin varakkaampia.Asuttiin pienessä kaupungissa omakotitalossa, oli vene pihassa ja ulkomaanmatkoja 2 kertaa vuodessa. Sain aina mitä halusin, rahaa,vaatteita jne. Auto suht uusi. 

Nyt asutaan keskisuuressa kaupungissa omakotitalossa. Ei matkusteta. Lapset ei saa kaikkea mitä haluaa. Autoja on kyllä 2 mutta vanhoja ja huonoja. Ei ole veneeseen varaa. 

[/quote]

Miksi se vene oli pihassa eikä vesillä?

Ollaan nyt varakkaampia kuin lapsena. Ja akateemisesti koulutettuja. Minä tulen duunariperheestä ja mies ylemmän keskiluokan perheestä.

Mullakin oli hyvin toimeentulevat ellei varakkaat vanhemmat, ison maatilan tytär. Mutta kyllä meidän perheen elintaso on silti aivan eri luokkaa kuin 1970-luvulla. Esimerkiksi kodinkoneiden määrä, vaatteiden määrä, ruoan laatu ja monipuolisuus, ulkomaan matkojen määrä ja kohteet jne.

Mä olen syntynyt 1973 ja mun vanhemmilla oli astianpesukone ja väritelkkari, jotka siihen oli aikaan vähän poikkeuksellista. Mä olen käynyt risteilyillä ja matkoilla lapsesta asti.

Mutta jos vertaa tähän päivään, niin kyllä tänä päivänä meiltä löytyy telkkaria, tietokonetta, iPadia sun muuta aivan eri määrin. Ja siis ei tietenkään ollut iPadia 70-luvulla, mutta jos olis ollut, niin kyllä ne määrät on silti ihan erilaisia. Meillä taitaa olla pari läppäriä, yksi tietokone, iPadeja pari, varmaan löytyy 4-5 älypuhelinta. Ei nämä ole edes kaikki käytössä. Eikä tämä nyt ole mitenkään poikkeuksellista, taatusti monesta perheestä löytyy valtavat arsenaalia kulutuselektroniikkaa.

Ihan jos keittiötä ajattelee, niin meillä on yleiskone, käsivatkain, sauvasekoitin, pirtelökone ja varmaan vielä joku muukin sekoitusvehje. Kun olin lapsi, niin meillä oli yleiskone. Noita muita alkoi tulla sitten pikkuhiljaa.

Me käytiin lapsena muutaman kerran etelässä, nyt reissataan kyllä joka vuosi johonkin, yleensä useampi.

Toki on niinkin, että nyt on paljon enemmän vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Ei silloinollut kylpylöitä, hoploppeja ja muita maksullisia elämyskeitaita läheskään näin paljon. Ei ihmisillä ollut varaa käydä niissä. Päätellen kuinka täynnä noi paikat on, niin nykyään on paljon perheitä, joissa on varaa maksaa lasten riehumisesta.

Kyllähän leluissakin on ihan valtava tavaramäärälisäys. Me oltiin mun siskon kanssa ainoat keillä oli kaksi barbia. Muilla oli yksi jos sitäkään. Nyt perustenavalta löytyy kyllä tosi herkästi aika liuta barbeja/monstehigh/winxclubeja ja mitä niitä onkaan. Helposti jollain lapsella on vaikka 30 petshoppua. Tai 15 Lego hero factorya.

Oli. Vanhempani ovat varakkaita, enkä tule ikinä saavuttaman samaa elintasoa, vaikkei meilläkään mitenkään huonosti mene taloudellisesti. Olen vain valinnut väärän alan rikastumisen kannalta ;) Ehkä sitten perintönä tulee sijoitusasuntoa sun muuta, mutta tietenkin pitäisin mieluummin vanhempani mahdollisimman pitkään. Itselleni varakkuutta tärkeämpi on että saan tehdä työtä josta nautin, joten kunhan perustoimeentulo on kunnossa en niin jaksa rahasta niin paljon perustaa.

Olen samaa sosiaaliluokkaa kuin vanhempani, ja varmastikin tulotasoni on samansuuntainen kuin heidän oli aikanaan kun sen suhteuttaa keskiarvoon. Helsingin kiinteistöhintataso on kuitenkin niin täysin toisella tasolla kuin se aikanaan oli, että vanhempani elivat jo parikymppisinä huomattavasti päheämmin kuin minä edes nyt nelikymppisenä.

He kyllä sittemmin menettivätkin koko omaisuutensa 90-luvun lamassa, joten nykyisellään elintasomme on samankaltainen.

Omassa lapsuudessani minulta ei puuttunut mitään tarpeellista, tosin mitään merkkivaatteita ei käytetty, eikä ruokapöydässä ollut mitään ihmeellisiä. Koti oli pienessä kunnassa rivarinpätkässä, jossa oli paljon kavereita lähellä. Matkalla käytiin pari kertaa ruotsissa kyläilemässä äidin nuoruuden aikaisilla ystävillä. Kun isä muutti pois, oltiin tosi tiukoilla monta vuotta, mutta silloin pystyin jo itse ansaitsemaan iltatöillä.

Nykyään asun perheeni kanssa sopivan kokoisessa omakotitalossa keskikokoisen kaupungin keskustan läheisyydessä. Mies tienaa hyvin ja minä vähemmän. Lapselta ei puutu mitään ja matkustamme ulkomaille melkein joka vuosi ja kotimaassa vähän useammin.

Molemmissa kodeissa kuitenkin maallisesta mammonasta riippumatta on ollut hyvä olla ja elää.

Elintaso on nyt hieman parempi kuin lapsuudessa. Kysymys alkup. aiheen vierestä: Miten määritellään ylempi keskiluokka?

Ei ollut parempi. Olen kai aika keskituloisesta perhetaustasta, vanhemmat tyypillisiä suurten ikäluokkien edustajia. Oli omakotitalo haja-asutusalueella, kaksi autoa, vuosittaiset kesälomareissut Ruotsiin tai Norjaan. Kodin elektroniikkaan satsattiin mm. hankittiin aivan 1990-luvun alussa salkun kokoinen nmt-puhelin leasing-sopimuksella. Molemmat vanhempani joutuivat ennen aikojaan työkyvyttömyyseläkkeelle ja erosivat. Velkaa oli molemmilla, äidilläni edelleenkin.

Olen vanhemmiten tajunnut sen, että suuri osa lapsuudenperheeni elintasosta oli velkarahalla hankittua. Vanhemmillani on edelleen se mentaliteetti että jos jotain haluaa niin sitten lompsitaan pankkiin hakemaan lainaa.

Itseäni ajatus velkarahalla elämisestä ahdistaa enkä haluaisi toistaa tässä suhteessa vanhempieni virheitä. Asuntolaina on, mutta se on mitoitettu niin että tulojen tippuessakin on vielä rahaa muuhun elämiseen. Autoa ei ole kun asutaan kaupungissa. Rahaa on kaikkeen normaaliin kuluttamiseen ja velaksi ei isompiakaan ostoksia yleensä tarvitse ostaa, joskus käytetään Visaa. Matkustellaan ja harrastetaan kohtalaisen paljon. Työkyky on toistaiseksi hyvä mutta omaa uraani leimaa ainakin toistaiseksi pätkätyöläisyys. Olen kuitenkin optimistinen työn suhteen.

Elintason vertaileminen on oikeastaan aika hankalaa. Toiset ovat valmiita toteuttamaan unelmiaan velkarahalla ja elämään riskin kanssa. Toiset taas eivät halua velkaantua.