Rintasyöpä ja hoidosta kieltäytyminen??!!

Muuttiko ystäväsi mielensä ja otti hoidot vastaan?

Jokainen saa valita ihan itse ottaako hoidot vastaan vai ei.

Et voi tehdä mitään. Minulta meni ystävä joka luotti luontaishoitoihin. Häneltä jäivät alakoululaiset lapset ja mies.

Hyväksy tämän ihmisen ratkaisu. Aikuisella ihmisellä on täysi oikeus päättää antaa luonnon tehdä tehtävänsä ja kuolla, jos hän niin haluaa. Tässä tapauksessa häneltä ei jää edes lapsia tai puolisoa suremaan, joten ihan täysin ok on tehdä tuo ratkaisu.

Itselläni on muuten sama päätös, että en ota hoitoa jos minulle tulee vakava sairaus, vaan olen ihan valmis täältä lähtemään. Minullakaan ei ole lapsia eikä läheisiä, joten en tee väärin ketään kohtaan.

Hän päättää itse hoidostaan, et voi asialle mitään. Minultakin meni ystävä, hän taas ei suostunut edes kokeilemaan luontaishoitoja, joita suosittelin. Hän turvautui pelkästään lääketieteeseen ja on nyt kuollut kovien kärsimysten jälkeen. Ihmisellä on vapaa tahto.

Minäkin jätän Herran huomaan, eletään mitä eletään, ennalta määrättyä.

Vaikea tilanne. Miksi ystäväsi valitsee noin? Onko elämäntilanne niin raskas, että kuolema tuntuu hyvältä ratkaisulta? Tietysti ihminen itse päättää, haluaako hoitoja vai ei, mutta toisaalta voi olla, että häntä voisi tukea elämässä monella tavalla, jotta elämä tuntuisi taas elämisen arvoiselta. Elämä on joka tapauksessa ainutlaatuinen. 

Ymmärrän ap:n reaktion. Jos kyse olisi minun ystävästäni, olisin jo bussissa matkalla hänen luokseen. Keskustelisin asiasta niin pitkään, että voisin olla varma siitä, että ystävä tietää todella mitä on tekemässä. Masennukseenkin on olemassa hoitoja, ja on turhaa jättää hoitamatta syöpää sen vuoksi että on masentunut eikä tunne jaksavansa elää.

Mene hänen luokseen ja viettäkää mukavaa kahden keskistä aikaa. Älä pakota häntä hoitoihin, saarnaa tai muutakaan. Muistelkaa menneitä ja nauttikaa. Ehkä hän muuttaa mieltänsä, kun huomaa, että ehkä elämä onkin elämisen arvoista ja haluaa mennä hoitoihin. Nyt hän yksin murheineen uutisen kanssa ja valmis luovuttamaan heti, kun ei usko, että elämässä ois vielä iloa.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 16:34"]

Vaikea tilanne. Miksi ystäväsi valitsee noin? Onko elämäntilanne niin raskas, että kuolema tuntuu hyvältä ratkaisulta? Tietysti ihminen itse päättää, haluaako hoitoja vai ei, mutta toisaalta voi olla, että häntä voisi tukea elämässä monella tavalla, jotta elämä tuntuisi taas elämisen arvoiselta. Elämä on joka tapauksessa ainutlaatuinen. 

[/quote]

Keskustella toki voi, ja kysellä perusteluja. Mutta sellaiseen ei pidä ryhtyä, että syöttää omaa näkemystään puoliväkisin ja väittää esim. automaattisesti tyypin olevan masentunut siksi ettei halua jatkaa elämää pidempään kuin se luonnollisesti jatkuu.

Itse esimerkiski en ole ollenkaan masentunut, enkä vihaa elämääni, mutta silti olen valmis lähtemään sitten kun luonto niin määrää. Ihmisiä on tällä planeetalla liikaa muutenkin, en oikein omalla kohdallani hyväksyisi ratkaisua pitkittää omaa elämääni keinotekoisesti.

Mä taas joka yö haaveilen ja odotan, että tulisi tauti ja tappaisi tai nukahtaisin ja en enää heräisi. Oikein haluan jonkun syövän tai muun ettei tarvitsisi täällä maan päällä enää kituuttaa ja yrittää jaksaa olla. Mutta ei kai sellainen "onni" mua potkaise...

Ei tarvitse olla masentunut, osa meistä hyväksyy kuolemansa, sitä ei voi välttää.

Jotenkin ymmärtäisin hoidosta kieltäytymisen jos kyseessä olisi melko varmasti kuolemaan, hoidoista huolimatta, johtava sairaus, mutta jos 9/10 rintasyöpäpotilaista on hengissä 5v kuluttua niin lähinnä tuollainen kieltäytyminen tuntuu itsemurhalta.

Minulla on 5 aika läheistä naista, jotka ovat viimeisen 6v aikana sairastaneet rintasyövän ja kaikki ovat nyt terveitä.