9-vuotias yksin kotona
Mä jäin vanhempien eron seurauksena yksin 9-vuotiaana. Äiti teki 3-vuorotyötä ja useimmiten olin illat yksin. Tein läksyt, laitoin ruoan ja menin nukkumaan. Äitiä näin yleensä aamuisin ennen kouluun lähtöä. Isä asui kilometrin päässä, mutta ei ollut halukas näkemään.
Koin ainakin hylätyksi, mutta pärjäsin ihan hyvin yksin. Muistan pelänneeni paljon, itkeneeni itseni uneen ja tarkistaneeni kaapit moneen otteeseen, ettei siellä ole mörköjä. Näistä ajoista on nyt muutamia vuosia aikaa ja mietin, onko nämä vuodet vaikuttaneet jollakin tapaa minuun. Miten?
Kommentit (4)
Kyllä varmasti tiesinkin tuon ikäisenä, ettei mörköjä ole olemassa, mutta jostain nekin pelot kumpusi ja oli pakko tarkistaa paikkoja. Muistan, että pidin myös valoja päällä joka huoneessa ja nukuin yölampun palaessa, koska pelkäsin pimeää. Äiti aina valitti tästä, koska vie sähköä.
Kyllä varmasti tiesinkin tuon ikäisenä, ettei mörköjä ole olemassa, mutta jostain nekin pelot kumpusi ja oli pakko tarkistaa paikkoja. Muistan, että pidin myös valoja päällä joka huoneessa ja nukuin yölampun palaessa, koska pelkäsin pimeää. Äiti aina valitti tästä, koska vie sähköä.
Tiedät, ettei kaapeissa ole mörköjä.