Väkivaltainen suhde ja siitä kertominen
Voinko luottamuksellisesti kertoa terveydenhoitajalle/psykologille/parisuhdeterapeutille mieheni minuun kohdistamasta (fyysisestä) väkivallasta? Ilman että ko. henkilö tekisi rikosilmoituksen miehestäni?
Meillä ei ole lapsia eikä väkivallanteko ole ollut törkeää pahoinpitelyä eikä siitä ole todisteita.
Kommentit (51)
Ap, ehdotapa miehellesi, ettei hän ottaisi alkoholia vaikkapa vuoteen. Jos hän suostuu ehdotukseen, niin sitten voisitte hankkia hänelle muutakin apua ja teille molemmille terapiaa. Jos hän ei suostu, vaan valitsee jo etukäteen sen, että joutuu riskitilanteisiin, niin voi olla aika vaikea käsitellä väkivaltaisuuttakaan. Humalassa ihminen nimittäin ei noudata sääntöjä ja sopimuksia.
Jos ap ei usko, että rikosilmoitus ja sen mahdolliset seuraukset auttaisivat, niin tavallaan hän myöntää mielessään, ettei mies haluakaan muuttua. Ns. normaali ihminen nimittäin kyllä pelästyy, jos asiat menevät niin vakaviksi, että ne on puitava oikeussalissa. Erikseen ovat ne, jotka saavat jatkuvasti tuomioita esim. rattijuopumuksista tai pahoinpitelyistä, mutta jatkavat tekojaan ja vähät välittävät, kuinka läheiset kärsivät jo pelkästään ylimielisestä asenteesta.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 17:50"]
En hyväksy väkivaltaa, ja tekisin kyllä rikosilmoituksen, jos esim. tietäisin tuttuni kokeman väkivallan olevan toistuvaa pahoinpitelyä, eikä tuttuni tekisi asialle mitään.
Ap
[/quote]
Aivan viisaita sanoja. Menepä nyt peilin eteen ja sano ääneen nuo sanat tuttavallesi, jonka tiedät kärsivän toistuvista pahoinpitelyistä ja joka ei tee asialle mitään todellista.
Vai uskotko sinä todella, että saat miehesi mukaan johonkin terapiaan, tai edes pysymään selvin päin? Uskotko Joulupukkiin, Jeesukseen vai molempiin?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 12:16"]
Voinko luottamuksellisesti kertoa terveydenhoitajalle/psykologille/parisuhdeterapeutille mieheni minuun kohdistamasta (fyysisestä) väkivallasta? Ilman että ko. henkilö tekisi rikosilmoituksen miehestäni?
Meillä ei ole lapsia eikä väkivallanteko ole ollut törkeää pahoinpitelyä eikä siitä ole todisteita.
[/quote]
Rippisalaisuus on sellainen jota ei saa kertoa.
Kyllä tosiaan jos katsot että teidän elämänne on yksityistä, parempi ettet kerro ammattilaisille etkä kellekään. Kun et enää kestä, lähde pois vähin äänin.
Miehen pitäisi hävetä tekojaan, mutta näyttää kuin ap häpeäisi, jos ne tulevat julki. Poliisille, syyttäjälle ja tuomareille nuo jutut ovat kuitenkin aivan arkista työtä eikä heitä kannata pelätä. Vastaavanlaisia tapauksia on tuhansia ja parasta olisi, jos asioihin puututtaisiin alkuvaiheessa eikä sitten vasta kun on ehkä henkikin jo mennyt. Aloittaja on jo itsekin käyttänyt väkivaltaa eli ihan alkuvaiheessa ei varmaan edes olla, kun on pitänyt puolustautua ja ryhtyä itse poliisin hommiin.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 14:45"]
1. Miksi haluat puhua tilanteesta, jos se ei kerran ole vakavaa?
2. Miksi ihmeessä jatkat suhteessa, jossa on väkivaltaa?
[/quote]
1. Olipa typerä kysymys. Koska emme halua, että tilanne menee vakavammaksi. Oman kokemukseni ja lukemani perusteella väkivallan kierrettä ei ole helppo katkaista ilman ulkopuolista apua.
2. Koska rakastan häntä. Hä on hyvä ja rakastava mies, mutta riitatilanteissa käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikka ei oikeasti haluaisi satuttaa mua. En ole hengenvaarassa, joten miksi en yrittäisi tukea häntä, kun hän yrittää päästä ongelmakäyttäytymisestään eroon ja selvittää sen syitä esim. ammattiauttajan avulla?
Ap
[/quote]
Minä en pysty ymmärtämään miksi kukaan haluaa jatkaa tuollaisessa suhteessa.
Olen joskus vuosia sitten alaikäisenä soittanut poliisit kotiin, kun isäpuoli hakkasi äitäni. Sakot sai virkavallanvastustamisesta mutta muusta kukaan ei nostanut syytettä, koska äitini sillä hetkellä ei halunnut. Myöhemmin kun äitini tuli järkiinsä ja päätti nostaa rikossyytteen jouduin kuulusteluissa todistajaksi.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 22:19"]
Olen joskus vuosia sitten alaikäisenä soittanut poliisit kotiin, kun isäpuoli hakkasi äitäni. Sakot sai virkavallanvastustamisesta mutta muusta kukaan ei nostanut syytettä, koska äitini sillä hetkellä ei halunnut. Myöhemmin kun äitini tuli järkiinsä ja päätti nostaa rikossyytteen jouduin kuulusteluissa todistajaksi.
[/quote]
Laki muuttui vasta muutama vuosi sitten. Nykyään kaikki perheväkivalta kuuluu yleiselle syyttäjälle eli pahoinpitelyn kohteen ei tarvitse vaatia seuraamuksia tekijälle.
Kaipailisin vielä selvyyttä tähän asiaan. Tai kokemuksia esim. tuosta Lyömättömästä linjasta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:07"]
Ei voi, Suomessa ei voi tehdä rikosilmoitusta jollet itse sitä halua, toisen aikuisen puolesta ei voi valitettavasti tehdä ilmoitusta.
[/quote]
Kyllä voi.
Myös täysin ulkopuolinen henkilö voi ilmoittaa poliisille havaitsemansa pahoinpitelyn.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 13:07"]
Ei voi, Suomessa ei voi tehdä rikosilmoitusta jollet itse sitä halua, toisen aikuisen puolesta ei voi valitettavasti tehdä ilmoitusta.
[/quote]
Pyh. Pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos. Minä en esimerkiksi halunnut minua pahoinpidelleeni miesystävälle mitään seuraamuksia, mutta minulta ei tätä kysytty.
[/quote]
Itse kävin lääkärissä erään kerran, kun ex oli vaihteeksi pahoinpidellyt. Vammat arvioitiin ja kuvattiin, kerroin alusta pitäen rehellisesti mistä vammat olivat syntyneet.
Kukaan ei alkanut soittelemaan poliisille, vaan homma jätettiin minun haltuuni. Valokuvat ja lausunnot pidettiin lääkärissä tallesssa, jos niitä myöhemmin tarvitsisin oikeutta varten. Ja tarvitsinhan minä, kun vuoden päästä oli oikeastaan pakko viedä tyypin tekoset käräjille.
Mutta lääkärissä tosiaan ei painostettu mihinkään, eikä kukaan lähtenyt toimimaan selkäni takana.
Kannattaa lukea tämä: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50319/Borgstrom_Krista.pdf?sequence=1
Ap, miehesi ei voi "saada apua" ennen kuin hän myöntää tosiasiat ja ottaa niistä vastuun. Jos hän ei kanna juridista vastuuta teoistaan, hänelle jää aina takaportti: "käytän väkivaltaa, koska siitä ei kuitenkaan seuraa mitään". Väkivalta on se varsinainen ongelma, eivät ne mahdolliset "ongelmat", joita seuraa, kun viranomaiset tutkivat tapahtuneet asiat.
Jos omaa lastasi tai vanhempaasi pahoinpideltäisiin, ymmärtäisit varmasti oitis, että ensin tekijän on otettava vastuu teoistaan. Ilman sitä kaikki olisi hyvin epämääräistä ja uhrin oikeudet sivuutettaisiin.
Löysin nyt viimein vastauksen siitä, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Ja itse pitäisi tätä pahoinpitelyä lievänä. Mutta missäköhän se pahoinpitelyn ja lievän pahoinpitelyn raja menee - voiko joku vaikka olla sitä mieltä, ettei väkivalta ole ollut lievää, vaan ihan pahoinpitelyä, ja tehdä ilmoituksen?
Ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 14:45"]
1. Miksi haluat puhua tilanteesta, jos se ei kerran ole vakavaa?
2. Miksi ihmeessä jatkat suhteessa, jossa on väkivaltaa?
[/quote]
1. Olipa typerä kysymys. Koska emme halua, että tilanne menee vakavammaksi. Oman kokemukseni ja lukemani perusteella väkivallan kierrettä ei ole helppo katkaista ilman ulkopuolista apua.
2. Koska rakastan häntä. Hä on hyvä ja rakastava mies, mutta riitatilanteissa käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikka ei oikeasti haluaisi satuttaa mua. En ole hengenvaarassa, joten miksi en yrittäisi tukea häntä, kun hän yrittää päästä ongelmakäyttäytymisestään eroon ja selvittää sen syitä esim. ammattiauttajan avulla?
Ap
[/quote]
Jos miehesi olisi myymälävaras tai lastenahdistelija, menisittekö pelkästään terapiaan hakemaan apua ongelmakäyttäytymiseen? Entäpä jos hän silti jatkaisi tekojaan? Sinä olisit silloin osavastuullinen miehesi teoista.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että perheterapiassa meille sanottiin, että miehen väkivaltaisista teoista on ilmoitettava poliisille. Piste. Olen katunut vuosia, että luulin auttavani, kun en silti ilmoittanut. Mies (ex siis) esiintyy nyt omalla alallaan jonain väkivallan vastustajana eikä kukaan arvaa, mitä hän on tehnyt. En voi mitään, kun rikos on jo vanhentunut.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:49"]
Löysin nyt viimein vastauksen siitä, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Ja itse pitäisi tätä pahoinpitelyä lievänä. Mutta missäköhän se pahoinpitelyn ja lievän pahoinpitelyn raja menee - voiko joku vaikka olla sitä mieltä, ettei väkivalta ole ollut lievää, vaan ihan pahoinpitelyä, ja tehdä ilmoituksen?
Ap
[/quote]
Parisuhdeväkivalta ei ole KOSKAAN asianomistajarikos.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:46"]
Kannattaa lukea tämä: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/50319/Borgstrom_Krista.pdf?sequence=1
Ap, miehesi ei voi "saada apua" ennen kuin hän myöntää tosiasiat ja ottaa niistä vastuun. Jos hän ei kanna juridista vastuuta teoistaan, hänelle jää aina takaportti: "käytän väkivaltaa, koska siitä ei kuitenkaan seuraa mitään". Väkivalta on se varsinainen ongelma, eivät ne mahdolliset "ongelmat", joita seuraa, kun viranomaiset tutkivat tapahtuneet asiat.
Jos omaa lastasi tai vanhempaasi pahoinpideltäisiin, ymmärtäisit varmasti oitis, että ensin tekijän on otettava vastuu teoistaan. Ilman sitä kaikki olisi hyvin epämääräistä ja uhrin oikeudet sivuutettaisiin.
[/quote]
Kiitos linkistä, katson sitä kohta tarkemmin.
Niin, väkivaltahan on se ongelma, ja sen ongelman haluamme poistaa elämästämme. En ymmärrä, miten se auttaisi mua, jos mies saisi syytteen pahoinpitelystä - tai miten se edes muuttaisi mieheni käytöstä? Silläkö väkivalta loppuu, kun saa sakkoja?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:49"]
Löysin nyt viimein vastauksen siitä, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Ja itse pitäisi tätä pahoinpitelyä lievänä. Mutta missäköhän se pahoinpitelyn ja lievän pahoinpitelyn raja menee - voiko joku vaikka olla sitä mieltä, ettei väkivalta ole ollut lievää, vaan ihan pahoinpitelyä, ja tehdä ilmoituksen?
Ap
[/quote]
Parisuhdeväkivalta ei ole KOSKAAN asianomistajarikos.
[/quote]
Missä niin lukee, saisiko linkkiä?
Ap
En usko, että kukaan terapeutti alkaa tässä tilanteessa tekemään rikosilmoitusta, kun kerran haluatte nimenomaan työstää asiaa.
Eri asia jos menisit vastaanotolle silmät mustina.
Ehdottomasti kannattaa mennä juttelemaan. Minä ainakin uskon, että ihminen voi muuttua. Oma isänikin oli nuorempana kovin väkivaltainen, mutta nyt ei tekisi pahaa kärpäsellekään.
tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 16:49"]
Löysin nyt viimein vastauksen siitä, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos. Ja itse pitäisi tätä pahoinpitelyä lievänä. Mutta missäköhän se pahoinpitelyn ja lievän pahoinpitelyn raja menee - voiko joku vaikka olla sitä mieltä, ettei väkivalta ole ollut lievää, vaan ihan pahoinpitelyä, ja tehdä ilmoituksen?
Ap
[/quote]
Ainakin itse käsitin niin, että lievä pahoinpitely on tosiaan lievää. Eli tyyliä pieni läpsäisy, josta ei jää mitään jälkeä.
Väkivallan uhrina sitä vaan herkästi vähättelee vammojaan. Itselläni se oli sitä, että pää täynnä kuhmuja, silmä mustana, suusta valui verta kun mies potkaisi minua leukaan ja hampaani kalahtivat kieleen, tukehduttamisyritykset (pidettiin kiinni nenästä ja suusta, kun yritin hädissäni avata suuta, niin mies repi kynsillään ikeniäni ja edelleen on muutama kolo siellä täällä suuta), otettiin hiuksista kiinni ja revittiin niin, että jäi tuppoja. Niin ja iskettiin päätä seinään. Plus estettiin poispääsy tilanteesta, kun yritin päästä rappukäytävään pakoon. Itse luulin tätä kaikkea lieväksi pahoinpitelyksi.
Onko mies siis riittävän hyvä ja rakastava, jos vaimo ei ole hengenvaarassa?
Mielestäni kannattaisi tehdä se rikosilmoitus heti. Paljon surkeampaa se sitten on, kun joutuu kertomaan ulkopuolisille, että suostui olemaan vuosia väkivallan kohteena. Onko silloin enää jäljellä itsekunnioitustakaan?