Lue keskustelun säännöt.
Pikkulapsivuodet veivät pohjan minuudeltani.
26.06.2014 |
Nyt se on todistettu, etten ole hyvä edes äitiydessä. Huudan, raivoan, en jaksa, inhoan elämääni. Se oli viimeinen saarekkeeni elämässä, jos edes tässä onnistuisin, jos olisin omille lapsilleni hyvä. En ollut, nyt minulla ei ole jäljellä mitään. Ei mitään ole enää jäljellä. En osaa mitään, en ole hyvä missään, kaikki on merkityksetöntä. Jos olisin ollut viisas, en olisi tehnyt lapsia. Olisin saanut pitää illuusion siitä, että osaisin varmaankin olla hyvä äiti.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala olemaan viisas, ja tee jotain itsellesi merkityksellistä. Keksi vaikka sopiva harrastus. Ei kannata jäädä surkuttelemaan sitä, mikä on jo ollut, nyt on aika rakentaa uutta ja nähdä asiat uudesta näkövinkkelistä, myös epäonnistumiset. Korjaa asenneongelmasi!
Aikamoinen maestro saat olla, jos onnistut itsesi vinssaamaan johonkin kattoparruun. *Yrittää tai kuolla yrittäessään*
Ja mikähän estää muuttamaan asennettaan?
Samoja ajatuksia käynyt läpi viime aikoina. Kuopus menossa eskariin enkä ole enää täysin kiinni lapsissa. Heräsin siihen että olen kadottanut itseni, en tiedä oikeastaan mistä pidän elämässä tai mitä haluaisin tehdä lisääntyvällä vapaa-ajallani. Voisin alkaa harrastamaan jotakin mutta mikään ei oikein tunnu omalta.
Äitinä olen tehnyt virheitä mutta en enää koe olevani täysin läpimätä. Yritän olla äitinä rauhallisempi, iloisempi ja enemmän läsnä. Joinakin päivinä onnistunkin tässä. Suunta on ainakin oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty muuttamaan asennettani tahdonvoimalla. Olen kokenut tämän niin vaikeaksi, että olen tosi masentunut.
ap
Tiesitkö ap, että minuus rakentuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikivalittaja taas virittelee päivän veisua.
Mulla ihan sama. Kuopus vasta 2. Kaikki on menetetty, rakastan lapsiani, mutta en jaksa hoitaa heitä niinkuin haluaisin
Olen todella paljon yksin, mies on yrittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta! Itseltäni vaati rohkeutta alkaa harrastamaan, mutta siitä se lähti. Pikkuhiljaa aloin pitämään yhteyttä ennen niin läheisiin ihmisiin ja hankkimaan uusia tuttavuuksia. Työ/opiskelu auttaa myös. Käy vaikka kampaajalla/kosmetologilla, hanki uusia vaatteita. Soita kaverille lähtisikö elokuviin. Tee jotain!
Lapset kasvaa, niin se vain on että kohta eivät tarvitse sinua enää niin paljon. Vapaa-ajat juoksevat kavereiden kanssa. Hyväksy se että et yllä "äiti-ihanteeseen", teet parhaasi kuitenkin. Itseäni auttoi se kun ymmärsin että en ole parhaimmillani silloin kun lapset ovat hyvin pieniä, isompien kanssa pärjään paljon paremmin. Tämä johtuu persoonastani, ei lapsistani tai siitä että olisin muita huonompi.
Siis ettekö te voi mennä töihin niiden kotiäitivuosien jälkeen? Tietenkään ei tarvitse, jos talous antaa myöten ja mies/oma omaisuus riittää tulonlähteeksi. Mutta töistä ja opiskelusta mä saan niitä onnistumisen kokemuksia. Ei mulle pelkkä äitiys ja harrastukset riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten viisas ihminen on sanonut, riittää että on tarpeeksi hyvä äiti. Jokaiselle se oma äiti on kuitenkin ainoa. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, jokaisella on omat virheensä, ja sekä omat että toisten viat täytyy joskus vaan hyväksyä ja jatkaa elämistä niiden kanssa. Itseään voi pikkuhiljaa kehittää.
Sinulla ap taitaa kyllä olla masennus syynä, ja tietysti muut elämäntilanteeseen vaikuttavat tekijät jotka tekevät sinusta huonomman äidin kuin haluaisit. Minulla oli syynä ehkäisypillerit, kun lopetin niiden syömisen loppui raivokohtaukset lapselle, ja jokapäiväinen hysteerinen itkeminen iltaisin kun säälin itseäni kuinka kauhea elämä minulla oli.
No, tämä eläm on sitten taputeltu. Herra antoi, Herra otti,
tyydy siihen, hottentotti.