suomen yksinäisin nainen
Lienen tämän valtakunnan yksinäisin naimisissa oleva nainen.
Miestäni näen vain vilaukselta, aina on kiire johonkin muualle. Kun tulen kotiin kiirehtää muualle, tekemistä, asioita ja ihmisiä joita kohdata riittää.
Nytkin kirjoitan tänne, saadakseni mieleni vapaaksi näistä ajatuksista, teen unelle tilaa.
Loma alkaa ensi viikolla, en sitä suuremmin odota. Ainakaan mieheni kanssa viettääkseni, muut asiat ajavat edelle. Onneksi tiedön olevani arvokas ihmisenä, vaikkei sitä minulle osoiteta parisuhteessani.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:43"]Minä olen yksinäisempi. En ole arvokas ihmisenä, eikä minulla edes ole miestä.
[/quote]
Samassa veneessä ollaan ja eri puolella ulappaa. Minulla sama tilanne, ettei ole miestä tai lapsia. Vapaa-ajan kontaktit ovat välillä niin vähissä, että viikonlopun tai loman aikana huomaan puhuneeni vain kaupan kassalle.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:43"]Minä olen yksinäisempi. En ole arvokas ihmisenä, eikä minulla edes ole miestä.
[/quote]
Samassa veneessä ollaan ja eri puolella ulappaa. Minulla sama tilanne, ettei ole miestä tai lapsia. Vapaa-ajan kontaktit ovat välillä niin vähissä, että viikonlopun tai loman aikana huomaan puhuneeni vain kaupan kassalle.
[/quote]Minulla menee usein kuukausia niin etten puhu muille ääneen kuin myyjälle kerran viikossa.
16, taidat johtaa tätä ketjua! Käytkö töissä? Itselläni työkaverit ovat tavallaan "maksettuja kavereita". Ainakin saattoi käydä lounaalla toisten seurassa. Muu aika menee sielläkin tietokoneen ruutua tuijottaessa.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 00:51"]
16, taidat johtaa tätä ketjua! Käytkö töissä? Itselläni työkaverit ovat tavallaan "maksettuja kavereita". Ainakin saattoi käydä lounaalla toisten seurassa. Muu aika menee sielläkin tietokoneen ruutua tuijottaessa.
[/quote]En tosiaan käy töissä. Seuran puutteessa tapaan joskus miesystävää (lähinnä kesäisin) joka on oikeastaan entinen, eikä aina ole oikein hyvää seuraa edes yksinäiselle.
Minä olen yksinäisempi. En ole arvokas ihmisenä, eikä minulla edes ole miestä.
Kuulostaa aika surulliselta. Oletko puhunut miehellesi tästä? Vai onko miehelläsi joku toinen, ja se on tavallaan "julkinen salaisuus"? Vai onko miehesi niin korkeassa asemassa että hän ei ole koskaan kotona, mutta rahaa virtaa?
Entä miten sitten kun miehesi on kotona, onko hän edes silloin "läsnä"?
Aika hömelö otsikko, jos kerran mies löytyy kuitenkin.
Odotan että lapset kasvavat..nuorin 16, lähden samalla kun lapsetkin.
Olen sanonut asiasta, ei tartu asiaan.
Ei ole korkeassa asemassa, en siipeile. Tienaan enemmän kuin mieheni.
Vaikea uskoa että olisi toinen nainen, toisaalta mikään ei ole mahdotonta.
Aloittaja
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:49"]
Odotan että lapset kasvavat..nuorin 16, lähden samalla kun lapsetkin.
Olen sanonut asiasta, ei tartu asiaan.
[/quote]
No mutta eihän sulla sitten oikeastaan ole hätää, valo tunnelin päässä on enää muutaman hassun vuoden päässä. Keksi sillä välin itsellesi joku harrastus jolla saat ajan kulumaan, ole lasten kanssa, sitten voit mennä miten haluat. Ja siinä samalla rakenna itsellesi pikkuhiljaa jo elämä valmiiksi, jos saat jonnekin tungettua pesämunaa "piiloon" niin aina parempi, ei tarvitse niitä jakaa sitten miehen kanssa erossa.
Älä masennu, elämää ilmeisesti on vielä jäljellä, don't worry. Elämä ei ole aina reilua ja haaveiden mukaista, mutta aina se hopeareunakin löytyy jostain. Mistä et sitä osannut koskaan edes odottaa.
Miksi jäät suhteeseen ns. lasten takia? Oma äitini otti asian samalla tavalla kuin sinä ap, hän lensi pesästä heti kun lapset olivat lähteneet. Viimeiset 5-10 vuotta meillä lapsilla oli yhtä helvettiä. Ja meitä ei pahoinpidelty tms. Tunnelma kotona vain oli karmiva. Koko ajan odoteltiin, että milloin tämä kulissi romahtaa.
Et todellakaan ole yksinäisin, jos on mies ja lapsiakin.
On naisia, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista parisuhdetta ja yksinäisyys on yhtä painajaista viimeistään keski-iässä.
Meillä kans vanhemmat oli yhdessä "lasten takia". Kotona riideltiin paljon, mutta eniten rassasi varmasti äidin väsymys, kun oli niin pettynyt isään. Me lapset tunsimme itsemme vain taakaksi sen lisäksi.
Kahdelle kolmesta lapsesta tuli vakava mielenterveysongelma. Ovat siis sairaseläkkeellä, vaikka ikää alle 30v.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 22:43"]
Minä olen yksinäisempi. En ole arvokas ihmisenä, eikä minulla edes ole miestä.
[/quote]
Sinulla on mahdollisuus kohdata sinulle sopiva mies vaikka huomenna. Et ole kiinni rahan tai lasten takia ihmisessä, joka ei välitä sinusta. Jos ja kun oikea ihminen kohdallesi sattuu, kaikki voi muuttua hetkessä!
Ei 16- vuotias ole enää mikään henkinen vauva, jolle pitää näytellä Pleasant Villeä ... AP on oman ahtaan mielensä vanki.
12: Mitä sitten? Niin kauan kun kumppania ja/tai lapsia ei ole, on nr. 2 yksinäisempi kuin ap.