Lue keskustelun säännöt.
miten olette kertoneet lapselle erosta?
07.02.2006 |
Olisi ero edessä, ja erilleen muutto vanhemmilla jo kevään aikana. Lapsi tulisi asumaan vuoroitellen isänsä ja minu luona. Miten tästä oikein voisi lapselle kertoa? Hän on 5-vuotias, ja tuntuu että jo aavisteleekin jotain. Mutta miten tällaisista lapselle kerrotaan?
Kiitos avusta.
Kommentit (6)
Kysyit tuosta " pompottelusta" ..olimme ajatelleet että lapsi olisi viikon kerrallaan isällä ja äidillä. Aiomme asua lähekkkäin ja tässä nykyisen kotimme tienoilla, eli päiväkoti ei muuttuisi jne. Lapsi tulee minulle kirjoille, mutta viettäisi siis isällään joka toisen viikon. Hänellä olisi kummassakin paikassa oma huone ja omat lelut (joita tosiaan riittää kahteenkin paikkaan). Onkohan tuo sitten kuitenkin kovin raskasta lapselle, kaiken muun lisäksi? Olimme ajatelleet, että lapsella on yhtälainen oikeus isäänsä ja äitiinsä, siitä tämä vuoroviikotteluidea lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus tuntuu että tuo vuoroviikko lähtee siitä että isällä ja äidillä on kummallakin oikeus lapseen:( ei lapsen edusta. Minä en ainakaan haluaisi raahata reissukassia joka viikko eri paikkaan.
Jos aiotte asua lähekkäin, voihan isä väliin hakea lapsen tarhasta, voi viettää illan lapsen kanssa ja tuoda sitten kotiin äidin luo.. Ja sitten viikonloppuja lapsi voi myös viettää isän kanssa..
Sitä ei kysytty, että miten asuminen järjestetään vaan miten kerrotaan lapsille. Kaikki onnelliset perheenäidit voi nyt olla IHAN hiljaa tässä asiassa.
AP:tä suosittelen menemään www.eroperhe.net, siellä on keskustelupalsta, jossa voi jutella noista asumisista ja lapsista, eikä tarvii kuunnnella normiperheiden " minä kyllä en noin tekisi" -jutuista.
Vierailija:
Sitä ei kysytty, että miten asuminen järjestetään vaan miten kerrotaan lapsille. Kaikki onnelliset perheenäidit voi nyt olla IHAN hiljaa tässä asiassa.AP:tä suosittelen menemään www.eroperhe.net, siellä on keskustelupalsta, jossa voi jutella noista asumisista ja lapsista, eikä tarvii kuunnnella normiperheiden " minä kyllä en noin tekisi" -jutuista.
Valitettavan usein lapsi on todella erotilanteissa se heittopussi, jolta ei kysytä mitään... :/
Kahden kodin lapsuus voi onnistua erittäin hyvin, mikäli vanhemmat pystyvät keskenään sopimaan tärkeimmät asiat ilman riitoja ja niin, että molempien luona on suht. samankaltaiset säännöt esim. nukkumaanmenoaika, ruokailuajat jne.
Netistä löytyy paljon tutkimuksia, joissa on haastateltu usean vuoden samoja " kahden kodin lapsia" ja yhtä paljon löytyy menestystarinoita kuin niitä epäonnistuneitakin kertomuksia...
Tällaisen otteen löysin netistä:
" YKSI VAI KAKSI KOTIA
Nykyisin on lähes sääntö, että vanhemmat jatkavat eron jälkeen lapsen yhteishuoltajina. Tasapainottelu kahden kodin välillä voi kuitenkin olla vaikeaa. Asiantuntijat varoittelevat, että lapsen pallottelu kahden kodin välillä on repivää ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa lapsen psyykkiseen hajoamiseen.
Ritala-Koskinen ei usko, että kaksi kotia on ongelma, jos ne ovat riittävän lähellä toisiaan. Tällöin lapsi pystyy elämään yhtä elämää: tapaamaan ystäviään, käymään kitkatta koulua ja huolehtimaan tavaroistaan. Ja vaikka lapsi käytännössä asuisi enemmän toisen luona, hän voi kokea, että toinenkin koti on paikka, jonne hän on aina tervetullut. Mutta aikuisenkin on hyvä miettiä, kuinka kauan jaksaisi, jos elämä on kokonaan kahdessa eri paikassa."
Lisää voi lukea täältä:
http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/kuvalehti.htm
http://www.jaettuvanhemmuus.net
Edelleen toivon ap kaikkea hyvää elämässä eteenpäin...
Ja todella se kannattaa muistaa, että lapsi voi oireilla erosta vielä vuosienkin jälkeen...
-Kakkonen-
Ensiksi: pahoittelut erostanne, vaikka toisinaan ero on kyllä helpotus kaikkien kannalta.
Toiseksi: oletteko ihan varmoja siitä, että haluatte pallotella lasta isältä äidille ja päinvastoin? Kuinka pitkiä aikoja lapsi tulisi asumaan esim. sinun luonasi ennen muuttoa isänsä luo, viikon-kaksi? Mietin vain, onkohan lapsen kannalta ihan paras ratkaisu...? Jos minun pitäisi muuttaa viikon-kahden välein aina jonnekin viikoksi-kahdeksi, niin väittäisinpä etten kauaa jaksaisi, varsinkin jos takana olisi vielä jotain noin dramaattista kuin vanhempien ero... :/
Miten kertoa lapselle? Varmaan samaan tyyliin kuin olette jutelleet muistakin asioista eli lapsen kehitystasolle sopivalla tyylillä ja vielä niin, että kerrotte asian miehesi kanssa yhdessä. Kumpikaan ei saa syytellä toista lapsen kuullen, tärkeintä on saada lapsi vakuuttuneeksi siitä että syy ei ole hänessä ja että te molemmat rakastatte häntä vaikka ette enään saman katon alla kaikki asukaan... Antakaa myös lapselle tilaa puhua tunteistaan, toisinaan se saattaa olla kiukuttelua ja epätavallista käyttäytymistä, antakaa lapselle aikaa sopeutua ajatukseen...
Kaikkea hyvää teille!