Epäilen, että ystävälläni on skitsofrenia
Hän kyllä myöntää, että mielenterveysongelma on ja hän on eläkkeellä ja käy terapiassa ja on jollain lääkityksellä, mutta on jäänyt epäselväksi, mikä diagnoosi, kun ei suostu kertomaan.
Hän on hyvin harhainen, arvaamaton ja epäluuloinen. Näkee maailman vähän niin kuin ylösalaisin. Kärsii pelkotiloista, on täysin sulkeutunut omaan maailmaansa, harvoin uskaltaa poistua kodistaan. Hänen kanssan kun kesustelee, tulee tunne, että ikään kuin peilaisi itseään ja ympäröivää maailmaa täysin vääristävän peilin kautta, jos tajuatte mitä tarkoitan.
Hän on hyvin puolustuskannalla oleva, arvaamaton, uhkaileva ja aggressiivinen hyvin pienestäkin ärsytyksestä. Kaiken täytyy mennä täysin hänen mukaansa, tai hän kimmastuu kohtuuttomasti. Keräilee väkivaltaan käytettäviä välineitä ja on kertonut fantasioineensa väkivallanteoista. Vaikuttaa silti itse enemmän pelokkaalta kuin varsinaiseen väkivaltaan kykenevältä, varsinkaan jos on viattoman vahingoittaminen kyseessä.
Hänellä on ilmeisesti ollut säännöllisesti jotain ajatustenlukuharhoja, jotka hän on ihan pokkana kertonut totuutena.
En tiedä onko hän ollut psykoosissa koskaan, koska hän on jo vuosien ajan ollut samanlainen. Kuulostaako siis sktisofrenialta? Mitä erityisiä merkkejä minun pitäisi huomioda ja tarkkailla, jotta osaisin maallikkona arvioida, onko ystäväni sktisofreeninen?
Jos ei mielestäsi vaikuta skitsofrenialta, niin mikä tai mitkä muuta vakavat mielentervyesongelmat voivat oirehtia näillä tavoin?
Kommentit (12)
Miksi sinun pitäisi tietää ystäväsi diagnoosi?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:01"]
Miksi sinun pitäisi tietää ystäväsi diagnoosi?
[/quote]
Jotta opin ymmärtämään häntä paremmin ja jotta osaan "käsitellä" häntä ja ottaa sairaudestaan enemmän tietoa. Ja ihan vain mielenkiinnosta. Kun toinen on niin pahasti sairas, niin jo pelkkä yleissivistyksen halu ja uteliaisuus riittää siihen, että mietityttää mikä sairaus kyseisellä ihmisellä on.
Uteliaisuus ei ole yleissivistystä eikä toisinpäin. Sanoit ettei ystäväsi halua kertoa sinulle diagnoosiaan, mitäpä jos kunnioittaisit sitä ja keskittyisit olemaan hyvä ystävä ystävällesi. Kerroit että hänellä on lääkitys ja että hän käy terapiassa, joten hänen mahdollista sairautta ilmeisesti hoidetaan.
unohtui vielä tämä:
Eli hänen ajatteluaan leimaa voimakkaasti se, että hän ei jotenkin ollenkaan pysty näkemään kokonaisuuksia eikä pidemmältä ajalta asioita, vaan tämä hetki on totuus. Eli jos hän eilen rakastaa jotain näyttelijää, tänään näkee näyttelijän huono leffan tai suorituksen, on hän "aina vihannut" tuota näyttelijää, eikä enää näytä muistavan mitä mieltä vielä eilen oli, se on ikään kuin pois pyyhitty. Tämä pätee ihan kaikkeen hänen elämässään, ihan kaikkiin asioihin. Kokonaisuus unohtuu. Jos jokin asia on juuri tällä hetkellä hyvä tai huono, se on ollut sitä aina ja tulee aina olemaan, vaikka kohta ja mielipide saattaa muuttua. Hän ei myöskään suhtaudu mihinkään neutraalisti, vaan joko VIHAAAA intohimoisesta tai sitten rakastaa.
Hän ei ole tyhmä, häneltä vaan pyyhkiytyy ikään kuin kokonaisuus pois mielestä. Jos kaupan kassa on ollut 90% ajasta ollut ystävällinen ja sitten yhtäkkiä jonain päivänä on töykeämpi, niin hän unohtaa täysin että on aiemmin pitänyt tästä. Kaikki on aina todella mustavalkoisesti täysin hyvää tai täysin pahaa ja se kumpi valitaan, on aina sidoksissa kyseiseen hetkeen.
Hänen ajattelunsa on muutenkin huikean dramaattista ja mustavalkoista.
-ap
Kuulostaa psykoottiselta tai sen rajalla keikkuvalta. Persoonallisuuden piirteet liittyvät siihen. Varsinainen diagnoosi ei ole niin tärkeä, se voi muuttua ja jokainen tapaus on yksilö. Yritä ymmärtää ystävääsi, auttaa et häntä voi.
No älä tunkeile, jos toinen ei halua kertoa diagnoosia. Kuulostat mun mielestä kovin uteliaalta ja juorunkipeältä, vaikka ajattelisitkin ihan aidosti ystäväsi parasta. Voi myös olla, että kyseessä on ihan lieviä diagnooseja, esimerkiksi masennus -diagnoosia, mutta henkilö käyttäytyy muiden seurassa erikoisesti koska kärsii esim heikosta itsetunnosta, ja vielä ei esimerkiksi halua muiden huomaavan mitään outoa itsessään. Voi esimerkiksi korostuneesti kertoa omista tunteistaan tai mielipiteistään nyt kun opettelee uudenlaista elämäntapaa, mikä saattaa sinun silmään näyttää sairaalloiselta mustavalkoisuudelta -kun tiedät hänellä olevan ongelmia.
Jos ystävälläsi on lääkitys ja hän käy terapiassa, niin sen paremmin ei hoidollisesti voi asiat olla. Sinun tehtäväsi ei ole hänen henkilökohtainen sairaanhoitaja tai uskottu, vaan ihminen ihmiselle/ystävä ystävälle. Se hänen diagnoosi ei kuulu sinulle, ei vaikka olisit maailman tärkein ja läheisin ihminen hänelle. Mitäpä jos keskittyisit vaan olemaan hälle ystävä, etkä joku joka yrittää vängällä selvittää mikä toisessa on vikana? Ihan normaali ihminen hänkin on, joka ei kaipaa muuta kuin hyväksyntää, jutteluseuraa ja kuuntelijaa. Ei kukaan mt-ongelmista kärsivä kaipaa ystävää joka tekee itsekseen diagnooseja mistä lie mielenhäiriöistä ja sairauksista. Tuolla tavalla et edistä hänen paranemistaan -vaan päinvastoin.
Aloin lukemaan noista persoonallisuushäiriöistä ja suorastaan järkytyin miten tarkka kuva tästä ystävästäni tuli tässä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx
Luin vielä Wikipedia-sivun ja juttu vahvistui: aivan kuin tämä ystäväni!
tässä wikipediasta mitkä osu ja uppos:
"Epävakaa persoonallisuushäiriö saatetaan myös sekoittaa skitsofreniaan. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä esiintyy minäkäsityksessä epäjohdonmukaisuutta ja ailahtelevuutta. Skitsofreniaan liittyy ajatustoiminnan häiriöitä, mutta epävakaalla persoonalla ei näitä juuri ole. Tilasta kärsivällä saattaa esiintyä joskus lyhytaikaisia, psykoottisia oireita ja stressitilanteissa voi ilmetä epäluuloista, paranoidista reagointia."
"Ulospäin suuntautuneesti: henkilö hermostuu helposti; tiuskii tai alkaa itkeä; hänen kanssaan on vaikea keskustella tai hän saattaa huomautella pitkään vanhoista, muiden jo unohtamista ikävistä tilanteista. Hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen."
"Pettymysten sietokyky on alhainen. Käytännössä henkilön itsetunto on sairaalloisen alhainen, hän ei kestä konflikteja, kritiikkiä tai hän mahdollisesti kieltää itsensä täysin ja toivoo jatkuvasti olevansa joku muu. Tilaan liittyy myös psyykkisten hallintakeinojen vaillinaisuus ja yksilön toiminnan impulsiivisuus ja joustamattomuus. Normaalisti ihminen hallitsee tunteitaan siinä määrin, että pärjää arkielämässä. Kiintymyssuhteita sävyttää turvattomuus ja ihmissuhteita yleisemmin vihamielisyys"
Ja erityisesti tämä kohta: "tunne-elämää leimaa vuoristoratamaisuus sekä nk. splitting, jossa ajattelu on mustavalkoista ja suhteen toinen osapuoli on vaihtelevasti joko idealisoinnin tai demonisoinnin kohteena. Suhteiden epävakaaseen dynamiikan sisältyy siten jatkuva rakastan sinua/vihaan sinua, tule tänne/häivy täältä -tyypinen emotionaalinen luotaantyöntäminen ja takaisinvetäminen.[11] Vähäpätöisetkin negatiivisia mielleyhtymiä herättävät vihjeet koetaan uhkaavina, todellisina ja suhteettoman voimakkaina, jolloin syvä pettymys saattaa vallata minuuteissa pitkään jatkuneen positiivisen tunneilmaston. Vuorovaikutusta epävakaan persoonallisuuden kanssa verrataankin munankuorilla kävelemiseen, sillä kielteisten tunnereaktioiden välttäminen edellyttää äärimmäistä varovaisuutta. Konfliktitilanteissa epävakaa persoonallisuus kokee helposti tulleensa loukatuksi ja saattaa katkaista välinsä vain palatakseen myöhemmin ilman sovittelua konfliktia edeltäneeseen tilanteeseen, aivan kuin mitään huolestuttavaa ei olisi edes tapahtunut (nk. splicing)."
ja tämä: "Henkilöllä on taipumusta arvioida toisia kielteisesti ja tulkita muun muassa neutraaleja kasvon ilmeitä vihamielisiksi"
Joo, ei tuossa sun kannalta varmaankaan ole diagnoosilla väliä, kun hän kaiketi saa jo asianmukaista hoitoakin. Niinkuin joku tuossa edellä sanoikin, niin ei sun ole tarkoitus olla hänelle mikään hoitaja vaan ystävä, ihan vaan ihminen. Esim. skitsofreenikoitakin löytyy moneen junaan, että se diagnoosi ei välttämättä edes paljon kerro. Eri asia toki, jos hän itse haluaa diagnooseistaan avautaua. Onhan se toki ymmärrettävää, että haluaa löytää selityksen sille että joku käyttäytyy omituisesti. Mutta ihmiset on niin paljon muutakin kuin pelkkiä diagnooseja.
Meillä on töissä tuollainen. Tiedän, että HR ja työterveys tekevät hartiavoimin duunia saadakseen tyypin pois, mutta se on tisi vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:42"]
Joo, ei tuossa sun kannalta varmaankaan ole diagnoosilla väliä, kun hän kaiketi saa jo asianmukaista hoitoakin. Niinkuin joku tuossa edellä sanoikin, niin ei sun ole tarkoitus olla hänelle mikään hoitaja vaan ystävä, ihan vaan ihminen. Esim. skitsofreenikoitakin löytyy moneen junaan, että se diagnoosi ei välttämättä edes paljon kerro. Eri asia toki, jos hän itse haluaa diagnooseistaan avautaua. Onhan se toki ymmärrettävää, että haluaa löytää selityksen sille että joku käyttäytyy omituisesti. Mutta ihmiset on niin paljon muutakin kuin pelkkiä diagnooseja.
[/quote]
Ihme moralisointia kun yritön ottaa mielenterveysongelma selvää! En ole hoitajaksi ryhtymässäkään, haluan vaan oppia ymmärtämään ja käsittelemään kyseistä ihmistä. Joskus kanssakäyminen on itselle raskasta ja on helpompaa, kun kunnolla ymmärtää käytöksen johtuvan sairaudesta. En mä ystäväni vuoksi tätä "kotidiagnoosia" hänelle tee, vaan itseni vuoksi. Tää on mulle tärkeä asia, vaikka mitä paheksuisitte täällä ja that's it.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:50"]
... ja käsittelemään kyseistä ihmistä...
[/quote]
"Käsitteletkö" useinkin ystäviäsi?
Skitsoidinen persoonallisuushäiriö. Myös huono itsetunto ja epävarmuus saavat olemaan puolustuskannalla - tai vain seura joka on koko ajan ylimielinen ja tietää paremmin. Et varmaan ole sellainen kuitenkaan.