Umpikujassa parisuhteessa

Mies halusi suhteen alussa kodin ulkopuolista elämää, sinä poistit sen häneltä ja nyt sinä haluat kodin ulkopuolista elämää. Sillälailla.

Jaaha, eli mies ei halua kuksia pitkin huushollia enää nykyisessä kodissanne? Hänen mielestään tällä nykyisellä tavalla mennään niin kauan kunnes kuolema teidät erottaa? Onko elämänne sitten siinä, ei mitää muuta ihmeempää? Ei tuossa nyt mielestäni niin kamala iso ongelma ole, arki vain astui teidänkin suhteeseen. Ratkaisuna voisi olla puhuminen, harrastus, joku juttu mitä odottaa tai sitten elätte sitä tavallisen tallaajan arkea. Tai sitten lopetatte yhteiselon elämisen.

Minusta on väärin ajatella ettei elämässä olisi ala -ja ylämäkiä. Juuri tuossa vaiheessa kun ollaan oltu muutama vuosi yhdessä niin ei tartte enää pitää kulisseja toiselle ja feikata. Samoin se "rakastunut huuma" alkaa laantumaan ja saatetaan jopa kieltäytyä ekoja kertoja toistuvasti seksistä.

Minusta kannattaa nyt ottaa puheeksi ihan siis ajallaan, et odota sänkyyn saakka sitä hetkeä kun pitäis panna. Ja kertoa miltä itsestä tuntuu.

Joskus ei haluttomuuteen oikein ole edes syitä ja voihan muutto uuteen paikkaan yms tuntua sinusta jännältä ja miehen jatkuva kuteminen on liikaa sinusta?

Mutta puhukaa teidän elämästä, tuntemuksista, tulevaisuudesta yms siihen varaamalla aikaa. Äläkä puhu syyttäen toista vaan kerro mitä sinä kaipaat tai mikä tuntuu sinusta nyt huonommalta jutulta.

Olen itse ollut pian 20 vuotta mieheni kanssa ja haluja on ollut ja joskus taas odoteltu niitä. Joskus pervompaa ja joskus melko siveellistä ja naurettu jälkikäteen sitä kerran viikossa lauantaina saunan jälkeen peiton alla- aikaa. Muttei se naurata kun tilanne on ns. päällä.

Miten kihlat kuuluu tähän? Ajattelen että miten paljon tahdot kihloja ja naimisiin? Onko siihen sitten mikä miehellä vastaan? Muutitte juuri ok-taloon ja nyt tahdot naimisiin niin ehkä siinä on nyt hetkeksi miehestä riittävästi mutta sinä tunnet taas itsesi torjutuksi kenties?

Entä jos menisitte kihloihin? Mitä seuraavaksi? Naimisiin? Lapsia?

Entä miehen ajattelu tästä? Olette olleet kolme vuotta yhdessä niin ehkä kaiken saaminen olisi hänestä kiirehtimistä? Vai onko siihen kaikkeen rahaa?

Vai jos menette kihloihin nyt niin olisitko sittenkin pian käärmeissäsi jos ette menekkään naimisiin? Vai ajatteleeko mies että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta ja kihloissa ei vuosia olla. Oma mies ajattelee näin. Siksi kun me mentiin kihloihin niin alettiin heti suunnitella häitä, varattiin kirkko etc.

Kannattaa puhua sen miehensä kanssa ja koittaa muistaa että teillä on ihana yhteinen talo ja hyvä parisuhde. Älä nouse kiitoradalle tahtomaan kaikkea jos mies on tyytyväinen tähän hetkiseen elämään.

Jätä