Lue keskustelun säännöt.
Tavaroiden karsinta meneillään, 4 jätesäkillistä
01.06.2014 |
jo poistettavaa, eikö olekin hyvin? Olen ihan innoissani, yritän karsia rohkeasti, sillä yleensä aina jarruttelen ja koen luopumisen tuskaa. Eilen sain luovuttua mm. 15 vuotta vanhasta toppatakista, heh! On kylläkin vaikeaa löytää järkevä määrä esim. lasten piirustuksia, askarteluja, koulumuistoja, jotka säilyttää, tuntuu että ovat innoissaan kaikesta, eikä kaikkea tietenkään voi säästää....huh, kyllä tätä urakkaa tässä vielä riittää!
Kommentit (36)
Mä laitan kyllä tarpeettomat tavarat surutta roskiin. En tosiaankaan ala autottomana maksamaan niiden kuljettamisesta. Taloyhtiö tilaa ajoittain roskalavan takapihalle, ja sinne ne menevät. Jotakin täytyy dyykkareillekin jättää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole raivaamista, että luvatta heitetään toisen kamoja pois.
34, meillä käy paljon dyykkaajia ja ollaan myös laitettu naapureiden kesken ota tästä -laatikko. Toimii!
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:18"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 17:49"]
Meillä mies tekee tuota ajoittain. Olen menettänyt useamman lakanan (narulla kuivumassa, miehen mielestä ei enää käytössä), kaikki lasten muistitikulla olleet valokuvat, monta paitaa ja puseroa (ylähyllyllä odottamassa kesää => kiertoon), vanhat koulukirjani (säästin niitä tasan 4 kpl, hyvästi Aapinen ja ekan luokan laskukirja), isältä perimäni kiikarin (ihan kunnollinen, miehen mielestä vanha), kaksi laatikollista verhoja (menossa siskon kesämökille, uusia, olin ommellut ylä- ja alakäänteet ja pakannut valmiiksi => miehen mielestä roskia, koska laatikossa ja laatikot vaatehuoneen lattialla) ja lasten tuliterät talvihaalarit (muovikassissa odottamassa nimikointia, miehen mielestä meillä ei kukaan ollut kokoa 96 tai 110 => kiertoon).
Meillä on kaapeissa runsaasti tilaa, koska siivouspuuskat saavat paljon tyhjää aikaan. Kalliiksikin se tulee, koska mies ei suinkaan jätä mitään eteiseen odottamaan poisvientiä vaan kärrää tavarat samantien joko kierrätyskeskukseen tai UFF:n laatikkoon.
[/quote]
Miten suostut tuohon? Minä nostaisin ensimmäisestä kerrasta sellaisen metelin ettei mies taatusti tekisi toista kertaa. Huh kun ärsyttää puolestasi millainen miehesi on
[/quote]
Suostun mihin? Mies siivoaa, kun olen töissä tai opiskelemassa. Ei siinä huudot auta, kun vaatteet on viety kierrätyskeskukseen ja hyvässä lykyssä jo lajiteltukin. Anoppi on ihan samanlainen: siivoaa tehokkaasti kenen tahansa tavarat pois käytöstä. Miehellä ei ole tallessa mitään lapsuuteensa tai nuoruuteensa liittyvää, ei edes valokuvia.
[/quote] Jumankauta mä listisin ukon omin käsin eikä kotiin olis ikinä mitään asiaa ellei olis hakenu kamoja takaisin.Se olis ero todellakin tollasen pässin kanssa.Sulla on todellakin lehmän hermot.Luojalle kiitos mieheni on sen siisti että älyllä varustettu,ikinä ei tekisi mitään noin tyhmää.
[/quote]
Suuri osa naisista toimii kuin tuo mies eli miehen tavarat on turhia, ne voi kiikuttaa pois. Jopa miehen hankkimat huonekalut voi antaa pois sillä verukkeella, että ne ei meille sovi. Miksi ei miehetkin voisi hävittää naisten tavaroita samalla tavalla, ei kai se mikään sukupuolijuttu ole?
Joku kysyi, mistä sitä tavaraa on kertynyt. Vastaan: siitä, kun muutin omakotitaloon.
Nuorempana vaihdoin majaa, kaupunkia ja maatakin säännöllisesti. Oli pakko "matkata kevyesti". Nyt olen asunut toistakymmentä vuotta samassa talossa, ja tavara on tehnyt tänne pesän.
Suuri osa kamasta ei ole itse hankkimaani, en ole shoppailijatyyppi. Mutta NIIN iso osa on itse ostamaani ja täysin tarpeetonta, että nyt on pakko tuulettaa - tai en löydä edes niitä tarpeellisia. Enkä itseäni!
Kuhan et kippaa niitä jätteisiin. Sinne kuuluu vain oikeat roskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pitäisi aloittaa sama projekti.
Minäkin vähensin vastikään kolme ikeakassillista tavaraa. Taidanpas karsia taas vähän lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa :)
Tsemppiä! Minullakin on ollut sama hanke käynnissä jo jonkin aikaa. On ihana tunne, kun pääsee turhasta tavarasta eroon ja kaapit avartuvat. Siivouskin on helpompaa, kun nurkissa ei pyöri ylimääräistä roinaa. Parhaillaan opettelen luopumaan turhista ostoksista, jotta koti ei täyty uudestaan tavarasta. Suosittelen lämpimästi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten piirrustusten säilömiseen hyvä vinkki: Kuvaa teokset ja teetä niistä kuvakirja. Säästä parhaat teokset ja laita kehyksiin seinälle. Loput surutta roskikseen. Kuvakirjassa muistot säilyvät. Tein tämän 27-vuotiaana omille kouluaikaisille kuvistöilleni, joita olin hartaudella säilönyt muutosta toiseen. Kyllä helpotti!
Hyvä, jatka samaan malliin! :) Tulee kyllä hyvä olo, kun saa ylimääräiset kamat kiertoon. Oon tehnyt joskus saman hävityksen, mut kai sitä olis vielä jotain säkitettävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee!
Sainkin taas puhtia käydä yksi vintin vaatelaatikko (aiemmin "ehkä-sittenkin-käyttöä" -karsittu...) nopsaan läpi - Ikean kassi vieressä!
Mulla on tämä hanke jatkuvassa vaiheessa. Mitä enemmän karsin, sen enemmän löydän uutta karsittavaa!
Mä oon niin kyllästynyt omaan tavaramäärääni, vaikka ei mulla varmaan keskimääräistä enempää tätä olekaan. Tuntuu vaan ällöttävältä, kun kaapit täynnä ja joka nurkassa laatikostoa ja hyllyä jossa vielä lisää sitä tavaraa. Sinkku kun olen, pärjäisin paljon vähemmälläkin, mutta nyt mulla on jotain hemmetin murokulhojakin 15 kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInäkin olen tänään karsinut tavaroita. Miehen vaatteet, vanhat sarjakuvat, epämääräiset laatikot täynnä papereita ja jotain koulumuistoja, lasten askartelut, piirustukset, iso osa pehmoleluista, miehen mummon virkkaama päiväpeite, anopin kutomia mattoja ... lista on loputon.
On aina ilo tuhota muiden tavaroita. Vaimona ja äitinä sitä omistaa kaikkien muidenkin roinat ja saa päättää, minkä karsii ja mitä ei. Lapsilla ei ole oikeutta omiin piirustuksiinsa tai mihinkään muuhun ja minä tiedän miestä paremmin, tarvitaanko meillä isoäitinsä valokuva-albumia vai ei (eli ei tarvita!).
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:37"]
Kuhan et kippaa niitä jätteisiin. Sinne kuuluu vain oikeat roskat.
[/quote]
Jos on kaksi vaihtoehtoa, niin parempi tavarat kaatopaikalla kuin oma koti kaatopaikkana.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:37"]
Kuhan et kippaa niitä jätteisiin. Sinne kuuluu vain oikeat roskat.
[/quote]
Jos on kaksi vaihtoehtoa, niin parempi tavarat kaatopaikalla kuin oma koti kaatopaikkana.
[/quote]
Tästä lauseesta taidan tehdä huoneentaulun! Kiitos!
Täälläkin karsintapäivät, ja kokoajan sormet syyhyää heivaamaan lisää!
Olemme ystäväni (samalla naapurini) kanssa kokeilleet seuraavaa: pyydämme toisiamme raivausapuun arvioimaan tavaroiden tarpeellisuutta. Ja se muuten toimii: toinen katsoo aina "rakkaita" kamojasi neutraalisti. Tulee heivattua helpommin pois, kun ystävä ihmettelee aionko TOSIAAN joskus vielä käyttää tätä ihanaa, 1980-luvulta kotoisin olevaa toppatakkia... (No en, eikä perikuntanikaan.)
Oma äitini oli tuollainen. Tulos: minulla on lehtien vuosikertoja jopa 13 vuoden ajalta tallella, kirjahyllyt pursuavat kirjoja, vitriinit valokuvia ja koriste-esineitä, meillä on paljon cd- ja dvd-levyjä. Ainut missä teen karsintaa on pieneksi jääneet vaatteet ja muuten rikkinäiseksi kuluneet. Että jatka vaan.
Raivaamisen perussääntöjä on, että omistaja tekee lopullisen päätöksen. Jos hävittää muiden kamoja, olisi parempi myös korvata tekosensa!
Raivaaminen auttaa oikeasti, mutta vain jos sen tekee itse. Kamaan takertuja takertuu kamppeisiinsa entistä pahemmin jos jonkun kerran joutuu pakolla luopumaan!