Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostuuko ihminen parisuhdemielessä jo alitajuisesti "samantasoisesta"?
03.07.2014 |
Samantasoisesta siis ulkoisesti?
Miten muuten vähemmän kauniit/komeat koskaan löytäisivät kumppania?
Itse olen pitänyt aina viehättävänä tietyn näköisiä miehiä.
Tämä menee vähän ohi, mutta väitän, että näin miehestäni heti, ennen kuin olin puhunutukaan hänen kanssaan sanaakaan, että hän on samanlainen kuin minä.
Kommentit (7)
"alitajuisesti samantasoisesta" tarkoittaa siis, että tiedostamatta pitää kiinnostavana tässä mielessä henkilöä, joka on ulkoisesti ns.samaa tasoa.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla ei ainakaan päde tuo tai sitten en vain ollut tajunnut tasoani. Pidin miestäni aivan liian komeana, ajattelin ettei mitään tsänssejä, en edes yrittänyt lähestyä. Ajattelin että häntä kiinnostaisi jotkut missityypit. Mutta niin vaan iski silmänsä minuun ja tässä sitä nyt ollaan, oltu vuosikymmen yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 00:35"]
Mun kohdalla ei ainakaan päde tuo tai sitten en vain ollut tajunnut tasoani. Pidin miestäni aivan liian komeana, ajattelin ettei mitään tsänssejä, en edes yrittänyt lähestyä. Ajattelin että häntä kiinnostaisi jotkut missityypit. Mutta niin vaan iski silmänsä minuun ja tässä sitä nyt ollaan, oltu vuosikymmen yhdessä.
[/quote]
Mutta alitajuisesti ehkä tajusit tai mies tajusi sinun tasosi? Kuitenkin päädyitte yhteen.
Kyllä luulen niin, jos ulkonäköä ajatellaan laveammin, eli puhutaan pikemminkin ensivaikutelmasta, äly käytös ulkonäkö tyyli.
Minäkin kiinnostun aina tietyntyyppisistä, ja toisaalta olen huomannut tietyntyyppisten kiinnostuvan minusta.
En minä ainakaan. Miesystäväni ja nyt aviomieheni ovat aina olleet minua huomattavasti ulkoisesti paremman näköisiä. Olen itse poikkeuksellisen ruma, lyhyt ja pyöreä. Miehinä minulla on aina ollut pitkiä ja komeita.
"Mutta alitajuisesti ehkä tajusit tai mies tajusi sinun tasosi? Kuitenkin päädyitte yhteen."
No eihän se ulkonäkö nyt aikuisilla ihmisillä järin tärkeä asia ole, jos pitkäaikaisempaa parisuhdetta mietitään eikä jotain pokausta baarista. Minuun ainakin on ihastuttu miesten sanojen mukaan älykkyyden ja huumorintajun takia, ei ulkonäön. Aina mennyt jutut niin että ensin on tutustuttu ilman aikeita muusta kuin kaveruudesta, mutta siitä on sitten lopulta tullut parisuhdekin. Eikä siinä vaiheessa enää ulkonäkö ole kovin merkittävää, kun jo tuntee toisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä itsenne peilikuvia oikein etsitte. Pelkurit.
Uskon näin. Ainakin itse, täytenä taviksena, en osaa edes haaveilla mistään Calvin Klein -mainosten pusuhuulisista, kasvojen luustoltaan ja vartaloltaan täydellisistä miehistä. Sellaiste ovat niin out of my world, että jos satun näkemään niin katson ihaillen, mutta en tuollaisiin kyllä ihastu. Osin, koska tiedän ettei mulla olisi ikinä mitään mahdollisuutta ja olisimme täysin epäsuhtainen pari. Tuollaiset jumalaiset miehet on varattu kauniille mallitytöille.
En kiinnostu myöskään miehistä, jotka ovat selkeästi rumia tai esim. valtavan lihavia tai hoitamattomia. En edes halua tutustua tuollaisiin miehiin. Koska itse olen tavis niin hengailen pääasiassa toisten tavisten kanssa, ja mies myös kumppanini on tavis. Ulkonäöltään minua koreampi, mutta vastaavasti vahempi, eli muodostamme kliseisen parin, jossa mies vaihtanut nuorempaan, mutta oman rupsahduksensa vuoksi tietysti joutunut tyytymään heikomman näköiseen kuin minkä olisi valinnut silloin kun oli itsekin nuori. Ja minä taas olen päässyt kiinni omaa tasoani komeampaan mieheen hyväksymällä kurtut ja harvenevat ja harmaantuvat hiukset.