Miksi pettäminen on pahempaa kuin jättäminen?

Täsmennetään vielä, että itseni ja itsekunnioitukseni tähden olen iloinen siitä, etten ole pettänyt ketään. T. 7.

Jos pettää ja tunnustaa, se on reilumpi peli kuin että suoraan jättää eikä kerro syytä. Mutta jos pettää eikä tunnusta, se on pahempaa kuin jättäminen, koska silloin huijaa toisen tuhlaamaan elämäänsä suhteeseen jossa hän ei välttämättä haluaisi olla jos tietäisi sen todellisen laidan. Niitä vuosia ei toinen saa koskaan takaisin.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 19:35"]

Jos pettää ja tunnustaa, se on reilumpi peli kuin että suoraan jättää eikä kerro syytä. Mutta jos pettää eikä tunnusta, se on pahempaa kuin jättäminen, koska silloin huijaa toisen tuhlaamaan elämäänsä suhteeseen jossa hän ei välttämättä haluaisi olla jos tietäisi sen todellisen laidan. Niitä vuosia ei toinen saa koskaan takaisin.

[/quote]

Mutta jos tietää, että puoliso haluaa joka tapauksessa olla yhdessä? Eikö silloin ole periaatteessa puolisoa kohtaan armeliasta olla kertomatta ja kantaa itse syyllisyys?

Itse ajattelen, että salaisuudet tuovat väistämättä etäisyyttä ihmisten välille. Siksi pitää kertoa.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:16"]

En ymmärrä tuota logiikkaa ollenkaan! Jos mies pettäisi vaikka laivamatkalla, olisi se tietysti kamalaa mutta uskoisin että siitä päästäisiin yli. Jos siis mies katuisi ja haluaisi korjata virheensä.

Entä se jättäminen? Mies vaan ilmottaisi, että tämä oli tässä, kiitos ja näkemiin. Miten ihmeessä se voisi olla vähemmän paha asia kuin pettäminen?

Ja ei, en ole pettänyt.

[/quote] Itse miehenä harrastan molempia. Haluan elämässäni ensisijaisesti olla onnellinen, ja saan onnea ainoastaan naisten loukkaamisesta. Miesten kanssa en pärjää.

No en tiedä kumpi on pahempi tai miten sitä huonoutta mitataan mutta ihmisillä on oikeus jättää kumppaninsa joten jättäjä ei tee mitään moraalisesti väärää. Pettäminen taas on petos ja siihen ei ole oikeutta.

Mitä olen muiden kertomuksista kuullut, niin se voi olla hyvin traumaattinen kokemus, jos tulee jätetyksi ihan yhtäkkiä ja ilman järkeenkäyvää selitystä. (Ulkopuolisen tietysti vaikeaa tietää, että olisiko kumppanin käytöksestä sitten jotenkin voinut aavistaa, että jotain on tapahtumassa.) Eli kaipa tuollainen shokkiero on pahinta.

Mitä sitten pettämiseen tulee, niin ei se nyt varmaan ole maailman pahin asia, silloin kun on kyse ihan inhimillisestä lipsumisesta tai työtapaturmasta (niitä voi sattua), mutta oma ymmärrykseni loppuisi siihen, jos ihminen ei edes olisi pahoillaan tapahtuneesta ja ehkä vielä muualla kehua retostelisi "seksiseikkailuillaan".

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 22:51"]

Mitä olen muiden kertomuksista kuullut, niin se voi olla hyvin traumaattinen kokemus, jos tulee jätetyksi ihan yhtäkkiä ja ilman järkeenkäyvää selitystä. (Ulkopuolisen tietysti vaikeaa tietää, että olisiko kumppanin käytöksestä sitten jotenkin voinut aavistaa, että jotain on tapahtumassa.) Eli kaipa tuollainen shokkiero on pahinta.

Mitä sitten pettämiseen tulee, niin ei se nyt varmaan ole maailman pahin asia, silloin kun on kyse ihan inhimillisestä lipsumisesta tai työtapaturmasta (niitä voi sattua), mutta oma ymmärrykseni loppuisi siihen, jos ihminen ei edes olisi pahoillaan tapahtuneesta ja ehkä vielä muualla kehua retostelisi "seksiseikkailuillaan".

[/quote]

Samoin minäkin ajattelisin. Shokkiero on vähän kuin puolison yllättävä kuolema.

Ainakin tällä hetkellä, kun elää onnellisessa liitossa ja lapsiakin on, puolison uskottomuuden ottaisi vain yhtenä (toki vakavana) vastoinkäymisenä, josta pitäisi päästä yhdessä yli. Paljon kamalampi olisi ajatus, että puoliso yksipuolisella päätöksellä lopettaisi kaiken. T. 7.

[/quote] Itse miehenä harrastan molempia. Haluan elämässäni ensisijaisesti olla onnellinen, ja saan onnea ainoastaan naisten loukkaamisesta. Miesten kanssa en pärjää.

[/quote]

Olet huonolla itsetunnolla varustettu mulkkuaan huoraava rääpäle. Jos äitisi ei rakastanut sinua pienenä, mene terapiaan äläkä levitä huoraista ja tautista lötkömunaasi viattomille.

Kuka noin väittää?

Jättäkää ensi kumppaninne ja nussikaa sitä uutta. Selän takana puuhastelu on vittumaista. Niskalaukaus teille.

Mitä vittua et tajua? Jos jätetään niin suhde ei toimi. Pettäminen taas loukkaavaa, joka johtaa jättämiseen.

Jos mies pettäis, ja saisin siitä tietää, siis niin ettei itse kertois, tuntuisi tosi pahalta, koska ei hän silloin minua arvostaisi. Mutta "paremmalta"  ja rehellisemmältä tuntuu, jos toinen lopettaa suhteen, kunhan sen asiallisesti tekee, ja syynkin kertoo. Ja syyhän voi juuri olla se, että haluaa olla muidenkin kanssa. Reilu peli. Näin silloin, kun ei ole lapsia.

kuka niin väittää. fiksua on että jos toinen kokee ettei suhde enää toimi niin jutellaan ja erotaan fiksusti. sitten saa harrastaa seksiä kenen kanssa HALUAA. minusta pettäminen kertoo ettei arvosta eikä usko eikä panosta enäåä suhteeseen aj eroonhan se yleensä aina johtaa..

Minä jätin, koska huomasin että mieleni teki pettää. Lapsia ei kuvioissa ollut, ja pyrin kaikin puolin rehellisyyteen. Entinen kumppani ja koko hänen sukunsa/ystäväpiirinsä kutsuvat nyt minua petturiksi, osa selän takana, osa päin naamaa.

Eli neuvoisin, että vastaavassa tilanteessa kannattaa pettää, jos siltä tuntuu.

Jos on pakko käydä panemassa vieraita niin sitten erotaan ensin! Miksi pitää tieten tahtoen aiheuttaa toiselle paha mieli, sydänsurut, myös itsetunto-ongelmat jne, vain sillä kun ei malttanut odottaa olevansa vapaa tekemään mitä haluaa?

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:53"]

Jos on pakko käydä panemassa vieraita niin sitten erotaan ensin! Miksi pitää tieten tahtoen aiheuttaa toiselle paha mieli, sydänsurut, myös itsetunto-ongelmat jne, vain sillä kun ei malttanut odottaa olevansa vapaa tekemään mitä haluaa?

[/quote]

Pahan mielen, sydänsurut ja itsetunto-ongelmat aiheuttaa ikävä kyllä silloinkin, jos eroaa ensin. T. 7.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:53"]

Jos on pakko käydä panemassa vieraita niin sitten erotaan ensin! Miksi pitää tieten tahtoen aiheuttaa toiselle paha mieli, sydänsurut, myös itsetunto-ongelmat jne, vain sillä kun ei malttanut odottaa olevansa vapaa tekemään mitä haluaa?

[/quote]

Pahan mielen, sydänsurut ja itsetunto-ongelmat aiheuttaa ikävä kyllä silloinkin, jos eroaa ensin. T. 7.

[/quote]

näinkin, mutta kumpi on pahempi " hei pirkko, tämä juttu ei oikein toimi, haluan vielä tehdä mitä haluan kun voin" vai, " pirkko, nussin toista naista viime yönä ku en jaksanu oottaa että erotaan kun oon vähän kyllästyny meihin."

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:53"]

Jos on pakko käydä panemassa vieraita niin sitten erotaan ensin! Miksi pitää tieten tahtoen aiheuttaa toiselle paha mieli, sydänsurut, myös itsetunto-ongelmat jne, vain sillä kun ei malttanut odottaa olevansa vapaa tekemään mitä haluaa?

[/quote]

Pahan mielen, sydänsurut ja itsetunto-ongelmat aiheuttaa ikävä kyllä silloinkin, jos eroaa ensin. T. 7.

[/quote]

näinkin, mutta kumpi on pahempi " hei pirkko, tämä juttu ei oikein toimi, haluan vielä tehdä mitä haluan kun voin" vai, " pirkko, nussin toista naista viime yönä ku en jaksanu oottaa että erotaan kun oon vähän kyllästyny meihin."

[/quote]

Niin, äkkiä ajateltunahan se tuntuu, että olisi parempi juttu tulla "vain" jätetyksi. Nyt tarvittaisiin vastaamaan joku, joka on kokenut molemmat... Mutta näin jättäjän näkökulman kokeneena tuntuu, ettei asia ehkä olekaan niin yksinkertainen. Muistan miettineeni, että ehkä tilanne olisi ollut exälle helpompi, jos olisin ryöminyt katuvaisena pettäjänä hänen luokseen ja hän olisi saanut hoitaa jättämisen ja saanut vielä moraalisen ylemmyyden. Mutta sen sijaan olin ystävällinen ja taipumaton päätöksessäni, kaikki valta tilanteessa oli minulla. Sitä hän ehkä kosti mustamaalaamalla minua joka suuntaan. Hän halusi tehdä minusta pettäjän, mitä ehkä henkisesti olinkin, kun en halunnut enää panostaa suhteeseen.

Uskoisin, että eniten sattuu jätetyksi tuleminen silloin, kun itse haluaisi vielä yrittää. Nykyisessä suhteessani tulisin ehdottomasti mieluummin petetyksi kuin jätetyksi. T. 7.