Lue keskustelun säännöt.
Lapsi näki pahaa unta isistä
12.06.2014 |
Eskari ponkaisi yöllä pystyyn ja tuli mun kainaloon itkahdellen, sanoi nähneen pahaa unta. Kysyin millasta niin huoneen ovella kuivuva lakana oli vihainen isi. Aamulla juttelin asiasta, kysyin onko isi usein vihainen sun mielestä. Sanoi että "on ja puhuu rumasti, sen takia tykkään susta enemmän". Asutaan ydinperheenä ihan, pienempi lapsi ollut isin perään aina tätä isompaa herkkää tyttöä enemmän. Mutta samaa mieltä ja usein puhunut miehelle kun kärttyinen ja äksy, mikään kiinnostaisi jne. Jotain ideoita keksitään niin miestä huvittaisi osallistua, kun sanon että kai sinäkin lastesi kans haluat tehdä niin tokaisee "leikkipuistoon vaan, kipi kipi, sinne marssitaan ja se riittää lystinpidoksi" tuollanen töykeä tyyli. Toisaalta antaa hyvääkin lapsille, kehuu ja halailee. Mutra mitä tehdä ja miten tulisi reagoida? Mieshän ei muutu miksikään, ankeaammaksi vaan iän myötä.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:05"]
Se että lapsi näkee tuollaista unta, onko erityisen huolestuttavaa?
[/quote]
Unille ei pitäisi antaa liikaa arvoa ylipäätään. Ei unet kerro meillä aikuisillakaan paljon mitään.
On toki harmi jos miehesi on niin negatiivinen, mutta jos kuitenkin muuten on hyvä ja turvallinen isä niin en usko että se on sen isompi haitta.
itselläni oli myös samankuuloinen isä, läheisiä emme ole vieläkään eikä isä osaa näyttää tunteitaan mutta läsnä silti oli ja tiedän hänenkin rakastavan lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies osaa tavallaan näyttää tunteensa: kun kiukuttaa niin on äksy ja tyly, kun on hyvällä mielellä niin halailee ja suukottelee ja sanoo lapsille että rakastaa. Minun silmin hän on kypsymätön tietyllä lailla, vähän kuin lapsi näyttää tunteensa. Hyvässä ja pahassa siis. Ja tuollainen perustyytymätön tapaus. ap
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:16"]
Mies osaa tavallaan näyttää tunteensa: kun kiukuttaa niin on äksy ja tyly, kun on hyvällä mielellä niin halailee ja suukottelee ja sanoo lapsille että rakastaa. Minun silmin hän on kypsymätön tietyllä lailla, vähän kuin lapsi näyttää tunteensa. Hyvässä ja pahassa siis. Ja tuollainen perustyytymätön tapaus. ap
[/quote]
Mies tuskin on yhtäkkiä muuttunut perusnegatiiviseksi? Kai sen tiesit jo alkuvaiheessa?
Pelkän perusnegatiivisen luonteen vuoksi en itse henkilökohtaisesti rikkoisi perhettä. Kertoisin miehelle rehellisesti tästä lapsen unesta ja että mitä hän sinulle siitä sanoi ja että olisi siinä vähän mietinnän aihetta.
Jatkuvat painajaiset varmaan ovat huolestuttavia, mutta yksi painajainen voi olla juuri jonkun yksittäisen tapahtuman purkua.
Itse näin äidistäni painajaisia lapsena ja hän olikin hirvittävä.
Että onko tuollainen "normaalia" vai huolestuttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minullekin lapsena äiti oli paljon tärkeämpi ja läheisempi kuin isä, vaikka ydinperheenä elettiin. Isä oli epäystävällinen ja puuhaili omiaan, äiti huolehti meistä ja teki meidän kanssa asioita.
mä en tiedä... olin kanssa yhdessä tuollaisen äkäpussin kanssa ja lopulta erosin että voisin itse olla edes joskus onnellinen. Nykyäänkin kuulen kuitenkin miehen puheista tuota äkäisyyttä ja tylyyttä. Hänellä kuitenkin onneksi uusi nainen ja naiselle lapsia joten tuskin lapsi joutuu isän äkäisyyttä koko ajan kuulemaan... toiset ovat vain luonteeltaan tuollaisia, mutta kyllä minunkin mielestä tuo pitäisi saada katkeamaan ja mies pitäisi saada nauttimaan lapsistaan....
toivon sydämestä että keksitte jonkun keinon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eroaisin. Ei se perusluonne siitä muutu enkä itse haluaisi elää sellaisen miehen kanssa. Enkä toivoisi sellaista ilmapiiriä lapsilleni. Meillä on todella paljon sairautta perheessä, enkä todella kaipaisi siihen enää ärjyntää ja piilovittuilua arkeen. Haluan iloa ja kiintymystä, aitoa läsnäoloa perheelleni.
Kyllä minunkin mies välillä ärisee niin että herkkä poikamme pelästyy, mutta osaa pyytää aina kaikilta anteeksi ja juttelee pojan kanssa, miksi isillä on ehkä vähän huono päivä. Näitä ei satu kovin usein ja minäkin aina näpäytän tällaisesta käytöksestä. Joka päivä kuitenkin puäitää lapsia hyvänä, hellii ja paijaa enemmän kuin minä. 12 tunnin työpäivän jälkeen pelailee ja lukee lasten kanssa ja kyselee ipanoitten kuulumisia.
Meillä mies on perusnegatiivinen ja olo paljon kevyempi kun mies pois. Toisaalta tosiaan on hyvääkin, ja mietin ettei liian pienestä pidä erotakaan kun siitäkin seuraa omat surunsa lapsille. Mistä arvioida, mikä paras. Ap
Se että lapsi näkee tuollaista unta, onko erityisen huolestuttavaa?