Onko kukaan muuttanut lasten kanssa omakotitalosta kerrostaloon?

Me ollaan, luojan kiitos vain väliaikaisesti kunnes uusi ok-talo valmistuu. Lapset sopeutuneet muuttoon ihan hyvin, minä en niinkään. Kaipaan omaa pihaa, varsinkin näin kesällä. Edes parvekkeelle ei voi mennä silloin kun vettä sataa (ei ole kattoa). Ei ole hissiäkään, kyllä kyrsii raahata kauppakasseja ja kuopusta 3. kerrokseen. Kuopus etenkin tykkää huudella rappukäytävässä kurkku suorana kun niin kivasti kaikuu... Mutta kuten sanottu, tämän kestää kun tietää että parempaa on luvassa.

Olemme joo. Ei viihdytty "maalla", joten palasimme keskustaan, josta alunperin lasten kanssa muutettiin. Meillä on jo isommat lapset ja he rakastavat kaupungissa asumista! Me tosiaan asuttiin aika "keskellä ei mitään" ja täällä on kaikki harrastukset, hyvät koulut, leffat, kaupat ja tekemiset kävelymatkan päässä. Luovuttiin toisesta autostakin, kun kaikkialle pääsee julkisilla, kävellen tai fillarilla. Mökin takia enää autoa pidetään. 

Tottakai aluksi otti aikansa löytää kaveripiirit ja sopetua asumaan hieman ahtaammin. Meillä oli onneksi hyvä tilanne, kun saatiin tähän asuntoonkiin iso lasitettu terassi ja kaikille lapsille omat makuuhuoneet. Talossamme on lisäksi yleinen sauna, hissi, pyörävarasto, vaunuvarasto, pesutupa ja kuivaushuone, askarteluhuone ja meillä on vieläpä oma autotalli ja varasto, jotka helpottavat arkea. Nautin siitä, että voin soittaa huoltomiehelle, jos pesutuvan mankeli ei toimi. Lumitöitä ei ole ollut ikävä myöskään :-).

Meillä on kiva talo ja naapurit, yhteisöllinen meininki joten viihdytään nyt hyvin, kun lapsilla on kaverit ja koulut tässä lähellä. Paljosta tavarasta luovuimme muutossa kun kodin neliöt vähenivät ja pianosta luovuimme myöskin. Ostimme tilalle digitaalisen "pianon", kun ei kukaan meillä mikään mootsartti ole :-).