En tule koskaan löytämään rakkautta
Olen aika lannistunut asian suhteen. Olen 20 vuotta asunut yksin. Olen kaunis 38-vuotias nainen, jolla vientiä riittää. Ikävä kyllä en vaan löydä noistä viejistä ketään vähääkään sen oloista, ett voisi seurustelemaan alkaa. Jostain syystä vedän puoleeni lähinnä friikkejä.
Olen pikkuhiljaa alkanut hyväksymään, ettei mulle ole rakkautta tässä maailmassa ja että elän loppuelämäni yksin. Olen jo tietoisesti alkanut suunnittelemaan tätä yksinäistä tulevaisuuttani niiun, että elämäni on mahdollisimman mielekästä yksin ja olen kokonaan lupunut toivosta rakkauden löytymisen suhteen.
Onko ketään samassa tilassa?
Kommentit (3)
Mulla olisi vakavaraiseen kulissisuhteeseen madollisuus, mutten tiedä kannattaako sellaiseen lähteä... -ap
Opetelkaa ensin rakastamaan itseänne ja vasta sitten joku voi rakastaa teitä.
Nuorempana olin tuossa tilanteessa, mutta valitsin järkiliiton. Tässä on ollut hyviä ja huonoja puolia, kuten kai kaikessa elämässä.
Lopputulemana on aina se, etten ole milloinkaan riittävän tyytyväinen ja onnellinen, teinpä mitä tahansa. Jos olisin yksin, häpeäisin sitä. Nyt kun en ole yksin, harmittaa perheen sitovuus ja se, etten rakasta miestäni, vaikka hän on hyvä mies ja mukava.
Teinpä niin tai näin, aina se on ihan paskaa. Ja onni on jossain muualla. Kuten miehessä, johon rakastuin viime syksynä, mutta jota en saa miljoonastakaan syystä.