Onko joku oppinut vieraan kielen erinomaisesti oleskelematta ko. maassa?

Vastaan päinvastaisesti: Osaan kolmea vierasta kieltä hyvin, ja jokaiseen on vaadittu sekä paljon opiskelua Suomessa että pitkiä oleskeluja paikan päällä. Ihailtavaa, jos joku onnistuu ilman "pitkää kaavaa", mutta omalla kohdallani oleskelut ovat auttaneet ymmärtämään myös kielenkäyttäjien mentaliteettia ja kulttuuria, jolloin kyseisten kielten pragmaattiset aspektit ja syvät nyanssit ovat tulleet tutuiksi. Ja bonuksena tietysti on saanut mahtavia kokemuksia näissä maissa...

Itse olen täysin suomenkielisenä ja ikäni suomenkielisessä ympäristössä asuneena oppinut ruotsin kielen ainakin omasta mielestäni erinomaisesti. Vaatinut harrastuneisuutta (ruotsinkieliset kirjat ja elokuvat) ja tietysti motivaatiota. Mitään erityisempää tarvetta tälle kielitaidolle ei itselläni ole, mutta on mukava seurata naapurimaan tiedotusvälineitä - uutispainotukset ja -kirjo siellä hiukan toisia kuin meillä. Samoin mielenkiintoisia nettikeskusteluja joihin silloin tällöin osallistun.

En erityisemmin kannata koulusysteemin pakkoruotsia - itse olisin varmaan valinnut sen vapaaehtoisenakin.

Varmaan monetkin 80- ja 90-luvuilla syntyneistä ovat oppineet erinomaista englantia ihan Suomessa asuessaan. Tästä on muistaakseni kirjoitettu viime aikoina monessa paikassa, ja esim. lukion englanti on monelle nuorelle jo liian helppoa (esim. http://yle.fi/uutiset/kouluenglanti_jo_liian_helppoa_nuorille/5089068). Harrastuneisuutta oppiminen toki vaatii eli käytännössä kieltä on pakko käyttää jollakin tavalla (lukeminen, puhuminen, kuunteleminen) koulun ulkopuolella jatkuvasti ja päivittäin. Itse opin kielen lähinnä lehtiä ja kirjoja lukemalla, mutta esim. tietokonepelejä pelanneet ikäiseni miehet ovat usein todella hyviä kielessä, sanavarasto voi olla todella huikea. Itse olen nyt käyttänyt englantia noin 15 vuotta päivittäin, joten harvoin tulee vastaan mitään sellaista tekstiä tai keskustelua, josta jäisi olennaisia asioita ymmärtämättä. Puhetaidon oppiminen oli vaikeinta, mutta sen sain hallintaan yliopistossa viettäessäni aikaa vaihto-opiskelijoiden kanssa, ja nykyisin kieli tulee jo ns. selkärangasta.

Minä minä! English. Olen syntynyt v. -85. Koulussa opetus oli ihan p:stä, lukaisin aina syksyllä kirjan läpi tuliko uusia sanoja. Huvikseni opiskelin myös saksaa, latinaa, espanjaa ja pakkoruotsia. Kotona pelasin enkuksi, katsoin leffoja ilman subtitlejä ja kuuntelin musaa.

Aina jos tapaan ulkomaalaisen yritän puhua mahd. paljon hänen kanssaan. Minua luullaan todella usein ulkomailla asuneeksi/kaksikieliseksi. Totuus on se, etten ole koskaan käynyt edes Virossa. Mieheni kävi yliopiston enkunkielisen linjan, vietti paljon aikaa mamujen kanssa. On työssään luennoinut enkuksi yms. Silti joudun päivittäin opettamaan hänelle uusia sanoja kun hän ei ymmärrä esim. ismejä. Koulutuksen taso kielissä on vitsi!!! Nyt opiskelen huvikseni ruotsia (asun P-Suomessa, täällä ei kuule sitä yhtään) ja ihmetyksekseni ymmärrän jo ruåtsinkieliset lastenohjelmat. Italiaa tekee mieli opiskella vielä joskus.

Olen, englannin. Opintoja ensin koulussa, sitten tutkinto yliopistossa. Lisäksi tietysti paljon "harrastamista" eli lukemista, elokuvia/sarjoja, kirjoittamista, natiivien kanssa jutustelua jne. Tärkeimmät opit tulivat kuitenkin yliopistosta, sen myönnän.

Täälläkin yksi, joka oppi englannin. Aloitin englannin kolmannella vuonna 2003. Kävin Englannissa ensimmäisen kerran 2012 kielikurssilla 3 viikkoa. Mun hostmom kysyi onko mun toinen kotikieli englanti ja mitä ihmettä teen kielikurssilla ja kurssilla mut sijoitettiin vaikeimman tasoiseen ryhmään.

Tehtiin siellä myös kokeet suullisesta ja kirjallisesta englannista ja saatiin viralliset todistukset englannin tasosta (käyvät todistuksena kielitaidosta ympäri maailmaa, jos se jossain vaaditaan todistamaan). Sain kummassakin kokeessa korkeimman mahdollisen arvosanan. Uutena opin Cambridgessa ehkä muutaman foneettisen aakkosen.

Mä oon vaan opiskellut himona, lukenut, kuunnellut musiikkia, katsonut leffoja ja hankkinut netin kautta ulkomaalaisia kavereita joille olen puhunut englantia.

Luen englanninkielisiä lehtiä ja kirjoja sekä katson telkkarista uutiset englanniksi. Käyn myös päivittäin englanninkielisillä nettisivuilla.

Tällaiselle vanhalle kääkälle (yo 1983) oli todellinen yllätys kun osasin chatata englanniksi nettikaupan työntekijän kanssa. Myös Lontoossa käydessäni kaikki ymmärsivät mitä sanoin ja ihmiset halusivat keskustella kanssani. Ikäpolveni englantia kun luonnehditaan sellaiseksi rallienglanniksi.

Olen. Vietin lukioaikoina vuoden vaihtarina Brasiliassa, jonka aikana opin sujuvan portugalin kielen ja kirjoitinkin sen palattuani yo-kirjoituksissa :) lähes sanaakaan en lähtiessäni vielä osannut, mutta äkkiä se uusi kieli tarttui. Edelleen monta vuotta myöhemmin osaan ko.kielen loistavasti.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 17:35"]

Olen. Vietin lukioaikoina vuoden vaihtarina Brasiliassa, jonka aikana opin sujuvan portugalin kielen ja kirjoitinkin sen palattuani yo-kirjoituksissa :) lähes sanaakaan en lähtiessäni vielä osannut, mutta äkkiä se uusi kieli tarttui. Edelleen monta vuotta myöhemmin osaan ko.kielen loistavasti.

[/quote]

Mutta suomen kielen ymmärtämistä et sitten oppinut? Ketjun kysymys on:

"Onko joku oppinut vieraan kielen erinomaisesti oleskelematta ko. maassa?"

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 16:02"]Minä minä! English. Olen syntynyt v. -85. Koulussa opetus oli ihan p:stä, lukaisin aina syksyllä kirjan läpi tuliko uusia sanoja. Huvikseni opiskelin myös saksaa, latinaa, espanjaa ja pakkoruotsia. Kotona pelasin enkuksi, katsoin leffoja ilman subtitlejä ja kuuntelin musaa.

Aina jos tapaan ulkomaalaisen yritän puhua mahd. paljon hänen kanssaan. Minua luullaan todella usein ulkomailla asuneeksi/kaksikieliseksi. Totuus on se, etten ole koskaan käynyt edes Virossa. Mieheni kävi yliopiston enkunkielisen linjan, vietti paljon aikaa mamujen kanssa. On työssään luennoinut enkuksi yms. Silti joudun päivittäin opettamaan hänelle uusia sanoja kun hän ei ymmärrä esim. ismejä. Koulutuksen taso kielissä on vitsi!!! Nyt opiskelen huvikseni ruotsia (asun P-Suomessa, täällä ei kuule sitä yhtään) ja ihmetyksekseni ymmärrän jo ruåtsinkieliset lastenohjelmat. Italiaa tekee mieli opiskella vielä joskus.

[/quote]Antaisitko esimerkkejä noista ismeistä?

Kyllä, yksi ystäväni oppi englannin (niin kirjallisen kuin suullisen) niin hyvin, että vetäisi yo-kokeestakin täydet pisteet. Ko. vuonna täydet pisteet sai joku vähän päälle 10 kokelasta. Että aika hyvin, etenkin kun kirjottaneita oli lähemmäs 40 000. (Tämä tapahtui siis aikana ennen kokeen hajauttamista).

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 18:33"]

Kyllä, yksi ystäväni oppi englannin (niin kirjallisen kuin suullisen) niin hyvin, että vetäisi yo-kokeestakin täydet pisteet. Ko. vuonna täydet pisteet sai joku vähän päälle 10 kokelasta. Että aika hyvin, etenkin kun kirjottaneita oli lähemmäs 40 000. (Tämä tapahtui siis aikana ennen kokeen hajauttamista).

[/quote]

Niin ja en tiedä miten käytönnössä hankki kielitaitonsa, kukaan perheenjäsen eikä sukulainen osannut englantia tavallista kaduntallaajaa enempää. Sen vaan muistan, että ala-asteella hänen lempilukemistaan oli englanti-suomi sanakirja :D