Lue keskustelun säännöt.
Loukkaannunko turhasta, kun mieheni ei oo tippaakaan minusta mustis...
11.06.2014 |
Niin...kysyin yks päivä, että onko se minusta yhtään mustasukkanen. Ei kuulema ole. Ja mua loukkasi. Onko tää epäloogista? Hän ei rakasta mua aidosti, täysillä? Meillä ollut isoja ongelmia ja luottamuspulaa mol.puolin. Vihdoin taas kimpas puolen vuoden asumuseron jälkee. Mä olen vähän ite mustis, mut terveesti. Mies ei siis kuulemma yhtään. Loukkaannunko turhasta/naurettavasta?
Kommentit (22)
Kyllä. Minä suuttuisin jos mieheni olisi mustasukkainen - sehän kertoisi ettei hän luottaisi minuun ja rakkauteeni ja luotettavuuteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisit tyytyväinen että ainakin toispuoleisesti teillä luottamus kunnossa. Eikai kukaan turhaan halua että oma rakas olisi mustasukkainen?
Mä menetin luottamuksen aiemmin, mut kerroin kaiken rehellisesti miehelleni. Sitten mies jäi kiinni, mut kiisti kaiken, VAIKKA selviä todisteita oli. Liekkö siksi nyt se, että mä oon mustis (ku en luota, sitäkö se on vai mitä pohjimmiltaan??) mut mies ei ole?? Vai onko mulla huonompi itsetunto? Ap.
ET ilmeisesti ikinä ole ollut parisuhteessa todella mustasukkaisen tyypin kanssa? Se on todella AHDISTAVAA,jatkuvaa raortointia ja soittelua. Ei ikinä enää. Nyt olen ihmisen joka on sinut itsensä kanssa ja luottaa minuun ja itseensä. Usko pois ap kitiset turhasta,mieluummin tuo vaihtoehto kuin kontrolloiva vaihtoehto.
ET ilmeisesti ikinä ole ollut parisuhteessa todella mustasukkaisen tyypin kanssa? Se on todella AHDISTAVAA,jatkuvaa raortointia ja soittelua. Ei ikinä enää. Nyt olen ihmisen joka on sinut itsensä kanssa ja luottaa minuun ja itseensä. Usko pois ap kitiset turhasta,mieluummin tuo vaihtoehto kuin kontrolloiva vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuudellahan rakennetaan välimatkaa suhteessa kumppaniin. Eihän mustasukkaisuudella saada aikaan läheisyyttä vaan karkoitetaan kauemmas epäilevällä käytöksellä. Se on pelkoa ja yksinäisyyden tunnetta, jne.
Meillä ei olla mustasukkaisia. Suhteemme perustuu luottamukseen, läheisyyteen, hyvään seksuaaliseen intimiyyteen, rakkauteen, jne.
Kiitos vastauksista. Mies on ilmaissut, ettei luota täysin, eikä ole siis myöskään mustis. Kuitenkin sanoo että välittää ja haluaa asiat kuntoon. Miksi ajattelen niin että edes pieni mustasukkasuus minusta tuntuis hyvältä? Onko MINUSSA joku "pielessä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:00"]Kiitos vastauksista. Mies on ilmaissut, ettei luota täysin, eikä ole siis myöskään mustis. Kuitenkin sanoo että välittää ja haluaa asiat kuntoon. Miksi ajattelen niin että edes pieni mustasukkasuus minusta tuntuis hyvältä? Onko MINUSSA joku "pielessä"?
[/quote]
Tää siis ap.
Ymmärrän sua kyllä, ap. Oma mieheni kuuluu myös tähän porukkaan, jolle ei tuota mitään ongelmaa että minä menisin vaikka miespuolisten kavereiden luokse yöksi. Hän on aina ollut tuollainen...suhteen alkuaikoina petin kokeeksi, mutta mies ei muuttanut suhtautumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:00"]Kiitos vastauksista. Mies on ilmaissut, ettei luota täysin, eikä ole siis myöskään mustis. Kuitenkin sanoo että välittää ja haluaa asiat kuntoon. Miksi ajattelen niin että edes pieni mustasukkasuus minusta tuntuis hyvältä? Onko MINUSSA joku "pielessä"?
[/quote]
Tää siis ap.
[/quote]
Tämä on epäkypsää ja turhamaista, joskin ihan yleistä. Teini-iästä parikymppiseksi samanlainen. Siitä kasvaa ja kypsyy eikä tarvitse enää epäterveitä rakkauden osoituksia. Tulet olemaan onnellinen siitä, että miehesi luottaa sinuun eikä revi hiuksiaan päästään koska pelkää sinun satuttavan.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 12:00"]Kiitos vastauksista. Mies on ilmaissut, ettei luota täysin, eikä ole siis myöskään mustis. Kuitenkin sanoo että välittää ja haluaa asiat kuntoon. Miksi ajattelen niin että edes pieni mustasukkasuus minusta tuntuis hyvältä? Onko MINUSSA joku "pielessä"?
[/quote]
Tää siis ap.
[/quote]
Tämä on epäkypsää ja turhamaista, joskin ihan yleistä. Teini-iästä parikymppiseksi samanlainen. Siitä kasvaa ja kypsyy eikä tarvitse enää epäterveitä rakkauden osoituksia. Tulet olemaan onnellinen siitä, että miehesi luottaa sinuun eikä revi hiuksiaan päästään koska pelkää sinun satuttavan.
[/quote]
Mut onko se luottamus todella aitoa rakkautta, vai sitä, että on yks hailee missä toinen menee? Kumpaa se oikeasti on, ettei välitä, vaan että luottaa... Näin ei ole minun puolelta, olen meillä se joka on herkemmin mustasukkainen. Välitän miehestä, mutta opettelen luottamaan. Argh...nää on niin monimutkasia kuvioita. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä ei kumpikaan ole mustiksia, ei mies enkä minä. Ja syynä ehkä on että luotamme toisiimme ja tunnemme toisemme hyvin. Ja jos mies joskus pettäisi, voi olla että antaisin anteeksi. Mutta kun koskaan ei ole niin tietääkseni käynyt, en voi olla varma miten tulisin reagoimaan, muuttuisinko mustasukkaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:09"]
Meistä ei kumpikaan ole mustiksia, ei mies enkä minä. Ja syynä ehkä on että luotamme toisiimme ja tunnemme toisemme hyvin. Ja jos mies joskus pettäisi, voi olla että antaisin anteeksi. Mutta kun koskaan ei ole niin tietääkseni käynyt, en voi olla varma miten tulisin reagoimaan, muuttuisinko mustasukkaiseksi.
[/quote]
Sun on ehkä aika turhaa tulla tähän ketjuun sanomaan mitään, ei millään pahalla... Meilläkin meni todella hyvin, kunnes ongelmat alkoivat. MIKÄÄN ei oo enää itsestäänselvyys eikä entisellään. Omasta kokemuksesta tiedän, että te joilla menee hyvin, ei tiedä tällaisesta arjesta yhtään mitään...en minäkään tiennyt silloin, kun kaikki oli hyvin. Sorry edelleen, ei millään pahalla. Näistä jutuista vaan tietää ne, joilla ollut samantyyppisiä ongelmia... Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:02"]
Mut onko se luottamus todella aitoa rakkautta, vai sitä, että on yks hailee missä toinen menee? Kumpaa se oikeasti on, ettei välitä, vaan että luottaa... Näin ei ole minun puolelta, olen meillä se joka on herkemmin mustasukkainen. Välitän miehestä, mutta opettelen luottamaan. Argh...nää on niin monimutkasia kuvioita. Ap.
[/quote]
Ainakin minun oli aikanaan vaikea tunnistaa kummasta on kyse. Tuntuuko mies rakastavan sinua muuten? Ehkä siitä voisi päätellä jotain.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 13:02"]
Mut onko se luottamus todella aitoa rakkautta, vai sitä, että on yks hailee missä toinen menee? Kumpaa se oikeasti on, ettei välitä, vaan että luottaa... Näin ei ole minun puolelta, olen meillä se joka on herkemmin mustasukkainen. Välitän miehestä, mutta opettelen luottamaan. Argh...nää on niin monimutkasia kuvioita. Ap.
[/quote]
Ainakin minun oli aikanaan vaikea tunnistaa kummasta on kyse. Tuntuuko mies rakastavan sinua muuten? Ehkä siitä voisi päätellä jotain.
[/quote]
Vaikka on paljon ongelmia, niin kyllä se haluaa kulkea pariterapiassa mun kanssa, ja samoin kertoo kyllä teoin ja sanoin että välittää minusta. Ja viimeksi tänään sanoi, että puhutaan enemmän seuraavalla kerralla tästä mustasukkaisuusongelmasta siellä pariterapiassa. Hän on kyllä valmis yrittää löytää kompromisseja näissäkin asioissa mun kanssa. Ap.
Toi on hyvä merkki mieheltä että haluaa työstää suhteen ongelmia. Mä kyllä ymmärrän ap:ta, välinpitämättömyyden ja luottamuksen raja on mustakin vähän epäselvä. Tosin mulla on kokemusta vain oikeasti välinpitämättömän miehen kanssa seurustelusta. Tai no, oon 99% varma siitä..
Minun mieheni ei ole myöskään mustasukkainen ja itsekkin kauan epäilin hänen tunteidensa laatua. Tuo epävarmuus teki minusta aika konstikkaan ihmisen, oli masennusta ja raivokohtauksia. Ja nyt viiden vuoden päästä totean, että tuossa se vielä on ja pysyy. Kaikesta sietokyvyn venyttelystäni huolimatta, yhtä lempeänä ja kaikki loukkaukset ja vaikeudet taakse jättäneenä. Ei edes muistele sanomisiani tai epäilemisiäni. Ja tuo oivallus on saanut mulle sen varmuuden että suhde olisi jo aikoja sitten kuollut jos rakkautta ei olis ollut. Eli mun epäilevän aatun tuli käydä ajan kanssa läpi pitkä prosessi. Ihan kuin lapsi testaa rajoja niin sama se oli mulla. Mua on lapsuudessani kasvatettu ehkä liian vapaasti joka on tuonut sisäsyntyistä turvattomuutta. Kun mua on haluttu lapsena koulia eli rangaista, on mm. Tuupattu pohjoisen matkalla ulos autosta koiran kusitolpaksi ja jätetty yksin sinne lakeuteen vartiksi. Mä en pysty oikein luottamaan ihmiseen ettei se hylkää ilman rankkoja testejä...
Miksi toivot suhteeseenne negatiivisia tunteita ap? Kuulostaa tosi tyhmältä.
Minusta kyllä loukkaannut turhasta. Ei kaikki luonteet vaan ole mustasukkaisia, vaikka rakastaisivatkin.
Esim. itse en ole miehestäni yhtään mustasukkainen. Näin siksi, että ajattelen että hän on aidosti täysin vapaa ihminen, en minä voi häntä kontrolloida jos hän päättää vaikka lähteä toisen mukaan. Se olisi surullista jos niin kävisi, mutta elämä jatkuisi. En siis mitenkään pelkää sitä mahdollisuutta että jos niin kävisi, ja siksi minussa ei synny mitään mustasukkaisuuttakaan. Mies, kuten minäkin, on vapaa jäämään ja vapaa lähtemään.