Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa ikäisteni "kriiseily"
01.07.2014 |
Olen päälle 20 -vuotias ja ottaa hermoon ikäisteni sähläys, täytyy jahdata miehiä "eih, entä jos se ei pidä musta?" , urasta ja opiskelusta itkeminen, kaverisuhteiden kanssa sähläys. Epävarmuus, juhlinta, sähläys ja katumus -kombinaatio. Onko muita samanlaisia?
Kommentit (12)
Miten tässä sitten pitäisi olla? Minusta nuo asiat on normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, vaikka olen vasta 17-v. Kaikilla kauhea kriisi päällä, et voi ei.
Olin samanlainen kuin sinä, katsoin muiden nuoruuskriisiä vähän jopa nenänvartta pitkin. Löysin mieheni 20-vuotiaana ja 26-vuotiaana olin valmis maisteri, vakipaikan sain melkein heti, tosin siihen aikaan helpompaa ja lapset syntyi siihen kohta perään. Elimme perheonnea hiukan päälle 40-vuotiaiksi saakka, jolloin miehelle iski valtavin ikäkriisi mitä olen kenelläkään tutuistani nähnyt. Sen seurauksena meille tuli avioero ja mies palasi takaisin yliopistoon vaihtamaan alaa uusien opintojen myötä.
Hän löysi opiskelijatytön, jonka kanssa on perustanut nyt uuden perheen ja aloittanut kaiken alusta. Viimeksi kun tapasimme, niin hän sanoi että on tehnyt elämänsä virheen, että olisi pitänyt sählätä nuorena, eikä keski-ikäisenä.
Hän on väsynyt pienen lapsen isä. Mä oon samaa mieltä, olen nyt kriisissä itsekin, kohta ikää 50, vaihdevuodet menossa mutta olen vauvapalstalla ja muilla nuorten naisten palstoilla, samaistuen ja haaveillen nuoruudesta. Onneksi yhteiset lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä joudu seuraamaan tätä sivusta.
Ehkä sä ap olet vain vakiintunut liian aikaisin. Jää nuoruuden villit vuodet kokonaan kokematta.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:16"]Olin samanlainen kuin sinä, katsoin muiden nuoruuskriisiä vähän jopa nenänvartta pitkin. Löysin mieheni 20-vuotiaana ja 26-vuotiaana olin valmis maisteri, vakipaikan sain melkein heti, tosin siihen aikaan helpompaa ja lapset syntyi siihen kohta perään. Elimme perheonnea hiukan päälle 40-vuotiaiksi saakka, jolloin miehelle iski valtavin ikäkriisi mitä olen kenelläkään tutuistani nähnyt. Sen seurauksena meille tuli avioero ja mies palasi takaisin yliopistoon vaihtamaan alaa uusien opintojen myötä.
Hän löysi opiskelijatytön, jonka kanssa on perustanut nyt uuden perheen ja aloittanut kaiken alusta. Viimeksi kun tapasimme, niin hän sanoi että on tehnyt elämänsä virheen, että olisi pitänyt sählätä nuorena, eikä keski-ikäisenä.
Hän on väsynyt pienen lapsen isä. Mä oon samaa mieltä, olen nyt kriisissä itsekin, kohta ikää 50, vaihdevuodet menossa mutta olen vauvapalstalla ja muilla nuorten naisten palstoilla, samaistuen ja haaveillen nuoruudesta. Onneksi yhteiset lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä joudu seuraamaan tätä sivusta.
[/quote]
Siis meinaatko että tuo homma johtui siitä että ilmeisesti etenitte ihan normaalitahdissa elämässä muttette bilettäneet kakskymppisinä, vai onko miehes vaan vähän yksinkertainen ollut ja panikoitunut tajuttuaan että elämä onkin hänellekin rajallinen? Vaikka nelikymppisellä kenties vielä puolet elämästä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:18"]Ehkä sä ap olet vain vakiintunut liian aikaisin. Jää nuoruuden villit vuodet kokonaan kokematta.
[/quote]
Määrittele "villit"? Mitä on jäänyt välistä? Ihan mielenkiinnolla kysyn, koska itsellä on tässä aikaa vielä pari vuotta.
t. teini
Täh? Eikai tuo mikään kriisi ole? Tavallista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekoile mieluummin nuorena kuin vanhana. Ei sen sekoilun tarvii olla kännäämistä tai yhden illan juttuja, mutta matkusta kavereiden kanssa, mene vaihtoon, kokeile eri harrastuksia, tutustu uusiin ihmisiin ja deittaile. Nauti nuoruuden kauneudesta ja pidä hyvää huolta itsestäsi!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:16"]Olin samanlainen kuin sinä, katsoin muiden nuoruuskriisiä vähän jopa nenänvartta pitkin. Löysin mieheni 20-vuotiaana ja 26-vuotiaana olin valmis maisteri, vakipaikan sain melkein heti, tosin siihen aikaan helpompaa ja lapset syntyi siihen kohta perään. Elimme perheonnea hiukan päälle 40-vuotiaiksi saakka, jolloin miehelle iski valtavin ikäkriisi mitä olen kenelläkään tutuistani nähnyt. Sen seurauksena meille tuli avioero ja mies palasi takaisin yliopistoon vaihtamaan alaa uusien opintojen myötä.
Hän löysi opiskelijatytön, jonka kanssa on perustanut nyt uuden perheen ja aloittanut kaiken alusta. Viimeksi kun tapasimme, niin hän sanoi että on tehnyt elämänsä virheen, että olisi pitänyt sählätä nuorena, eikä keski-ikäisenä.
Hän on väsynyt pienen lapsen isä. Mä oon samaa mieltä, olen nyt kriisissä itsekin, kohta ikää 50, vaihdevuodet menossa mutta olen vauvapalstalla ja muilla nuorten naisten palstoilla, samaistuen ja haaveillen nuoruudesta. Onneksi yhteiset lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä joudu seuraamaan tätä sivusta.
[/quote]
Siis meinaatko että tuo homma johtui siitä että ilmeisesti etenitte ihan normaalitahdissa elämässä muttette bilettäneet kakskymppisinä, vai onko miehes vaan vähän yksinkertainen ollut ja panikoitunut tajuttuaan että elämä onkin hänellekin rajallinen? Vaikka nelikymppisellä kenties vielä puolet elämästä edessä.
[/quote]
Keski-iän kriisiä ei osaa kaksikymppisenä vielä kuvitella.
On kurjaa jos tuntee keski-ikäisenä että nuoruus jäi elämättä ja kokematta, kun oli kiire siirtyä heti siihen maailmaan jota elävät keski-ikäiset keskiluokkaiset aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivostuttaa ikäisteni pikkuvanhuus.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 22:16"]Olin samanlainen kuin sinä, katsoin muiden nuoruuskriisiä vähän jopa nenänvartta pitkin. Löysin mieheni 20-vuotiaana ja 26-vuotiaana olin valmis maisteri, vakipaikan sain melkein heti, tosin siihen aikaan helpompaa ja lapset syntyi siihen kohta perään. Elimme perheonnea hiukan päälle 40-vuotiaiksi saakka, jolloin miehelle iski valtavin ikäkriisi mitä olen kenelläkään tutuistani nähnyt. Sen seurauksena meille tuli avioero ja mies palasi takaisin yliopistoon vaihtamaan alaa uusien opintojen myötä.
Hän löysi opiskelijatytön, jonka kanssa on perustanut nyt uuden perheen ja aloittanut kaiken alusta. Viimeksi kun tapasimme, niin hän sanoi että on tehnyt elämänsä virheen, että olisi pitänyt sählätä nuorena, eikä keski-ikäisenä.
Hän on väsynyt pienen lapsen isä. Mä oon samaa mieltä, olen nyt kriisissä itsekin, kohta ikää 50, vaihdevuodet menossa mutta olen vauvapalstalla ja muilla nuorten naisten palstoilla, samaistuen ja haaveillen nuoruudesta. Onneksi yhteiset lapsemme ovat jo aikuisia, eivätkä joudu seuraamaan tätä sivusta.
[/quote]
Siis meinaatko että tuo homma johtui siitä että ilmeisesti etenitte ihan normaalitahdissa elämässä muttette bilettäneet kakskymppisinä, vai onko miehes vaan vähän yksinkertainen ollut ja panikoitunut tajuttuaan että elämä onkin hänellekin rajallinen? Vaikka nelikymppisellä kenties vielä puolet elämästä edessä.
[/quote]
Keski-iän kriisiä ei osaa kaksikymppisenä vielä kuvitella.
On kurjaa jos tuntee keski-ikäisenä että nuoruus jäi elämättä ja kokematta, kun oli kiire siirtyä heti siihen maailmaan jota elävät keski-ikäiset keskiluokkaiset aikuiset.
[/quote]
Itsekeskeistä haihattelua, kurjaa joo mutta elämä on. Nuoruus ei ole jäänyt kokematta jos ei ole ollut sitä aikaa koomassa, ei varsinkaan jos on opiskellut ja elänyt ihan tavallista elämää nuorena ihmisenä. Jos miesseikkailut tai mitä kukakin sillä nuoruuden elämisellä tarkoittaa ei ole kiinnostaneet silloin, niin mitä h#lvettiä sitä itkemään keski-ikäisenä. Itketäänkö samalla tavalla, että voi kun en lapsena ollut kiinnostunut koripallosta tai kirjeenvaihtokavereista, jäi lapsuus kokematta...? Jos aikuisiällä kiinnostaa joku asia joka ei ennen ole kiinnostanut, niin siitä vaan kokeilemaan. Nuoruuden menetystä itketään koska nuoruus on tärkein asia ihmisen elämässä ja sitä pitää tavoitella kaikin keinoin. Ei sen perään itkeminen keski-ikäisenä muuta ole. Sulla oli joku syy tehdä elämässäsi sellaisia valintoja kuin teit, mistä tiedät että olisit elänyt onnellisemman nuoruuden tai että olisit nyt yhtään onnellisempi, vaikka jotenkin voisit matkustaa ajassa ja tehdä nuorena asioita joita silloin et halunnut tehdä etkä oikeastaan nytkään 20 vuotta myöhemmin halua tehdä, vaan haluaisit että olisit silloin tehnyt.
Ura ja opiskelut on aika merkittävä asia loppuelämää ajatellen. Ihastumiset miehiin ja juhliminen kuuluvat nuoruuteen, hyviä kaverisuhteita ei kannata pilata. Minua ärsyttää vähän se, että opiskelupaikkaa vaihdetaan kolme kertaa tai useammin, harrastetaan seksiä ympäriinsä eikä käytetä ehkäisyä ja muu harkitsemattomuus.