harrastus, josta saa paljon mitaleja tms?
Meillä on onglema. Lapsi pelaa jalkapalloa, jossa saa paljon diplomeja, mitaleja, tsemppareita ja vihreitä kortteja. Sisarus ei kestä sitä, kun toinen aina saa jotain, usein vielä jotain, mikä kertoo sen, että on ollut hyvä (vihreät kortit ja tsempparit). Hänellä on haasteita huonommuuden tunteen kanssa muutenkin (hänellä on diagnoosi, mutta siihen ei tarvitse pureutua).
Onko olemassa muuta harrastusta, josta saisi myös aika usein jotain? Saako muissa joukkuepeleissä yhtä paljon? Muuta kuin joukkuepelejä? Saako esim. yleisurheilussa vain kolme parasta vai kaikki osallistujat? (kun tietty ei usko olevansa kolmen parhaan joukossa koskaan...)
Jotain pitäisi keksiä tälle tytölle. Sanallisia kehuja hänen on hyvin vaikea ottaa vastaan, konkreettinen jonkin saaminen olisi se juttu -eikä se toimi jos äiti tai isä kehittää jotain...
Kommentit (15)
No toi on kyllä ihan totta, monasti näkee, että ne on ne isukit ja äipät, jotka niistä mitaleista eniten kohkaa, penskat lähinnä vaan hakee hyväksyntää. Ja jos ne isoveikan midalit sit onkin koko suvun ylpeyden aihe viikkotolkulla, niin kyllä se kuopuskin sitten alkaa miettiä, että mistä niitä sais että kelpaa.
Jos olette koiraihmisiä tai joku tuttu on niin junior handler -kisailussa on komeat palkinnot.
Voimistelun alimmalla "kilpailutasolla" eli asemalla kaikki saa mitalin ja aseman suoritukset on enemmän esityksiä. Asemilla on kaikki voimistelun lajit edustettuina ja siellä on ammattiarvit kehumassa lasta suorituksen jälkeen :) Voimisteluseuroja löytyy joka niemennotkosta.
Siitä voi sitten jatkaa ylöspäin jos intoa riittää.
Voi hyvää päivää! Jos vanhemmat on tällä tasolla, en ihmettele yhtään että lapsellakin on haasteita. Keskittykää nyt oikeisiin asioihin ja unohtakaa ne pystit ja palkinnot.
No ei ainakaan kilpauinti. Taso kova ja meidän poika kova uimaan, mutta varmaan ei koskaan tule saamaan mitalia. Kerran oli neljäs.
Voisiko joku paralympialaisten laji tulla kyseeseen? Näissähän hänellä olisi selvä etu muihin kilpailijoihin ja luulisi mitaleja helposti saavan, mutta näitä on tietysti hankala esitellä muille sitten.
Koiranäyttelytoiminta. Juniorhandlerina kerää äkkiä ruusuketta, nauhaa ja pokaaleja riesaksi asti. Siis jos vaan koira on.
Eiks se halua pelata sitä jalkapalloa?
Heh. Joku laji, jossa on vähän osallistujia. Mitalien saanti on varma, jos sarjassa on alle kolme osanottajaa. Itse keräilin komean kasan mitaleita tyttöpainissa, jossa sarjoissa oli usein alle kolme osanottajaa. Sittemmin painin suosio kasvoi tyttöjen keskuudessa ja mitalin saanti ei ollutkaan niin varmaa.
Ei, se inhoaa jalkapalloa, koska kokee olevansa niin huono siinä (eikä ole sen tyyppinen mitenkään). Tanssii balettia, mutta siitä ei saa mitaleja tai ylipäänsä mitään ja aloittaa ratsastuksen ja sitä saa vissiin tehdä aika kauan ennen kuin saa mennä kisoihin.
Yleisurheilussa usein alle 9-vuotiaista palkitaan kaikki tai 6 parasta, joskus vain kolme. Tuosta eteenpäin yleensä kolme parasta. Riippuu paljon kisoista, joskus kaikki lapset saa mitalin, ja parhaat lisäksi isomman palkinnon. Meillä on kaikki lapset harrastanu yleisurheilua 7 v. -> ja komeat palkintokaapit kaikilla. Tosin hiihdosta saa omalla saudullamme tosi hienoja pokaaleja, siinäkin palkintojen saaminen riippuu menestyksestä.
Sanoisin kuitenkin, että esimerkiksi yleisurheilu monipuolinen ja opettavainen harrastus. Se on siitä hyvä laji, että tulokset mitataan sekunteina ja sentteinä, jolloin koko kisan viimeiseksi sijoittunutkin saattaa tehdä omalla tasollaan hyvän tuloksen. Kehittymistä voi seurata myös edellisvuosien tuloksiin vertaamalla jne. Jokainen voi urheilla omalla tasollaan ilman että tarvitsee pelätä vaihtopelaajaksi joutumista tms.
Jos palkinnot ovat pääasia, yleisurheilussa voi halutessaan osallistua "matalampitasoisiin" kisoihin. Kisoja ei nimetä erikseen "matalan tason kisoiksi", vaan voit katsoa kilpailukalenteri.fi-sivustolta kisoihin ilmoittautuneet ja näiden ennätykset/kauden parhaat, ja päätellä niiden perusteella sen, missä kisoissa kannaattaa käydä.
Joo ehkä kantsii mennä johki heikkolahjasten kisoihin jos taidot ei riitä mutta palkintoja on silti saatava. Tai sit johki juttelemaan, jos itsetunto on lapsella noin huono.
Lapsi käy jo "jossain juttelemassa" ihan ammattilaisten kanssa, joten nyt metsästetään ainoastaan niitä palkintoja :-)
Lapsen ikä on aika oleellinen tässä. Toisaalta kannattaa myös vanhempien se mitalien kiilto unohtaa. Ei niillä mitaleilla mitään itseisarvoa lapselle ole, huomiota ja arvostusta se lapsi todennäköisesti ennen kaikkea haluaa, mitalit nyt ovat vain sellainen konkreettinen menestyksen merkki, jota helposti myös aikuiset liikaa arvostaa. Tuntuuhan se lapsesta kurjalta, jos sisaruksen mitalit vie sukujuhlissa kaiken huomion. En mahdan sille mitään, että AP'n viestistä tulee vähän sellainen olo, että ehkä siellä ne aikuisetkin laittaa niille mitaleille vähän turhan paljon painoarvoa, jos ensimmäiseksi mietitään, että miten toisellekin lapselle saadaan joku harrastus mistä mitaleita ropisee yhtä paljon..
Vanhempien tehtävä on ruokkia lapsen terveen itsetunnon kehitystä sitten muilla tavoin, osoittaa, että vaikka kaikesta ei saakaan pokaalia, niin yhtä arvokkaita taitoja nekin on. Voidaan esitellä pokaaleita ja toisaalta sitten vaikka pyytää se perheen tuleva Chopin samoissa juhlissa soittamaan jotain. Pääasia että molemmat mukulat näkee, että heidän erityistaitojaan arvostetaan.