Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

puolisostani on tullut pullukka

Vierailija
10.06.2014 |

Olen eronnut 7-vuotta sitten, jonka jälkeen parin vuoden päästä aloin seurustelemaan ikäiseni naisen kanssa. Elämme avoliitossa ja molemmilla on lapsia, jotka tulevat keskenään hyvin toimeen. Muutenkin perheessämme on kaikki päällisin puolin hyvin, eli on tilava asunto, ei alkoholiongelmaa ja taloudellisesti kaikki on hyvin...

 

Minulla ja (vaimollani) on kuitenkin ongelma, johon toivoisin asiallisia kommentteja täältä, mitä tilanteessa voi / kannattaa tehdä. Varsinkin, jos joku on ollut samassa tilanteessa, niin olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia, eli tarinaan...

 

Kun aloimme seurustelemaan 5 vuotta sitten vaimoni oli hyvässä kunnossa ja seksuaalisesti aktiivinen. Nyt tilanne on kuitenkin täysin toisenlainen. Vaimolleni on kertynyt huomattavasti ylipainoa ja seksuaalisuuskin on eri leveleillä ja huomautuksena, että yhteisiä lapsia meille ei ole tänä aikana tullut. Vaimonikin myöntää, että seksuaalisuus on laskenut ylipainon myötä. Etsin silloin liikunnalista itsestään huoltapitävää naista, jonka luulinkin löytäneeni. Nyt todellisuus on kuitenkin ollut toista ja vaimoni ei käytännössä liiku lainkaan ja vapaa-aika kuluu pitkälti pelaillessa tablettipelejä. Asia ärsyttää minua suunnattomasti, koska itse pidän huolta itsestäni liikkumalla usean kerran viikossa ja syön terveellisesti.

 

Olen puhunut vaimolleni asiasta useamman kerran ja kertonut, että en ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, mutta aina tilanne päättyy riitaan ja hetken aikaa on viileämpää, kunnes tilanne taas palautuu "tasaiselle raiteelleen" ja mikään ei muutu. Olen sanonut vaimolleni, että mahdollistan hänen liikkumisen milloin tahansa ja muutenkin osallistun kotitöihin samalla panoksella, joten aikapulasta homma ei ole kiinni. Jos pelaamisesta käyttäisi murto-osan liikkumiseen, niin aika riittäisi mainiosti.

 

Olen miettinyt monelta kantilta, mitä asiassa pitäisi tehdä. Jos lapsia ei olisi, niin olen melko varma, että olisin jo luovuttanut ja eronnut. Nyt en kuitenkaan haluaisi aiheuttaa teini-ikäisille lapsillemme ylimääräisiä murheita, varsinkin kun mitään isompia jatkuvia riitoja ei ole. Elättelen toiveita, että kyllä se joku päivä muuttuu paremmaksi, vaikka usko siihen alkaa hiipumaan. Tiedän kyllä senkin, että itseään voi muuttaa, ei toista. Olen myös miettinyt, että rakastanko vaimoani vielä samalla tavalla kuin alussa ja olen tullut siihen tulokseen, että välitän kyllä paljon, mutta rakkaudesta en osaa varmasti sanoa. Mietin välillä myös, että olenko täysi sika kun ajattelen tällaisia ulkonäköasioita? Toisaalta olen ajatellut asiaa myös toisin päin, eli jos itse olisin hankkinut itselleni kaljamahan ja makoilisin sohvalla pelaillen, niin mitähän vaimoni sanoisi, jos olisi itse pitänyt itsensä hyvässä kunnossa ja liikkuisi säännöllisesti?

 

En todellakaan vaadi vaimoltani  mitään missin mittoja vaan ihan normaalipainoa. Eniten asiassa kuitenkin ärsyttää se, että koen, että vaimoni ei edes halua tehdä asian eteen mitään. Hän kyllä itse tiedostaa ylipaino-ongelmansa ja haluaisi itsekin laihtua, mutta kerta toisensa jälkeen, kun tulee jotain yritystä, niin se lopahtaa saman tien.

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi voi, on sullakin murheet. Vaikka provohan tämä on. Selvästi naisen kirjoittama... Huono.

 

Jos olisi totta, niin toteaisin, että painostamalla vaimoasi ei asia ratkea. Anna hänen olla! Jos kaipaa itse muutosta, varmasti siihen ryhtyy. Tottakai terveyden vuoksi olisi asialle jotain tehtävä. Minusta vaikuttaa, että vaimo ei ole kuvauksen perusteella kovin onnellinen. Vaimolle tulee painostuksestasi vastareaktio "piruuttanikaan en laihduta, jos en tällaisena kelpaa". Mitäs jos antaisit positiivisen esimerkin vain ja kehuisit vaimoasi, auttaisit enemmän kotitöissä, näyttäisit rakkautesi. 

 

Vierailija
2/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaali tilanne teillä, en näe ongelmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ihan miehenä täällä kirjoitan. Tossa olet oikeassa, että vastareaktio tulee aina ja sen takia en ole nyt aikoihin asiasta mitään maininnutkaan. Onko se ihan ok, että kun on alettu seurustelemaan ja suhde pakettiin, niin sitten voi vapaasti lösähtää? Kotitöitä teen vähintäänkin kiitettävästi ja olet oikeassa, että pitäisi kehua, mutta vaikea on kehua, kun ei tunnu siltä. Valehdellako pitäisi?

Vierailija
4/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä tulee sulle kyllä tosi paljon nyt huutia, mutta mä kyllä ymmärrän sinua. 

 

Olen itse lihonut pitkän suhteeni aikana ja mieheni on suhtautunut siihen ihanasti. nyt kun laihdutan ja teen elämäntaparemonttia tosissani, mieheni on siinä oikeasti täysillä mukana: kuskaa salilla jos on lumimyräkkä, kokkaa kotona, on lasten kanssa, tukee, kannustaa, ostaa uudet lenkkarit jos vanhemmat alkaa hangata ja kulua puhki... en voisi olla kiitollisempi hänen avustaan. Minulla on tunne, että on ihana ilahduttaa häntä makuuhuoneessa palautuneella itseluottamuksella, mutta jos pitäisi laihduttaa siksi että tietäisin hänen odottavan sitä, en todellakaan tekisi mitään. 

 

Olen vaimollesi hellä. Käy rehellisesti tunteitasi läpi: jos rakkaus on kiloista kiinni, on parempi erota. Et voi vaatia vaimoasi laihduttamaan, jos hän ei itse sitä todellisuudessa halua. mutta sinulla on oikeus erota ja etsiä itsellesi jotain muuta. Onhan sinutkin "petetty". 

Vierailija
5/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mitkä ne oli ne mitat alkujaan ja mitä ne on nyt?

Vierailija
6/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harrastiko vaimosi ennen jotain liikuntaa? Miksi hän on lihonnut? Vai onko hän aiemminkin ollut lihava, mutta sattumoisin hyväkuntoinen juuri silloin, kun tapasitte? Liikunnalla on kuitenkin pienempi merkitys kuin ruoalla, onko hän muuttanut ruokailutapoja yhdessäolon aikana vai silloin kun muutitte yhteen?

 

Olen 35 ja ollut asunut yhdessä mieheni kanssa 6 vuotta. En ole koskaan ollut erityisen urheilullinen, mutta olin ihan normaalipainoinen, kun tavattiin ja ennen kun muutettiin yhteen. Sittemmin olen lihonut parikymmentä kiloa. Mieheni on urheilullinen, kuluttaa valtavasti, mutta myös perso makealle ja hyvälle ruoalle. En syytä häntä, mutta minä olen muuttanut ruokailutottumuksia, kun muutettiin yhteen. Ennen söin herkkuja ehkä kerran viikossa, mutta yhteenmuuton jälkeen saatoin ottaa jäätelöä, suklaata yms joka ilta, kun mieskin ottaa. Tietäähän sen miten käy. Oma vika tottakai, mutta jotenkin sitä ei heti älynnyt. Ja sitten kun painoa oli tullut paljon lisää, niin vaikea sitä on alkaa pudottaa.

Nyt olen pudottanut pois 10 ja eiköhän ne loputkin lähde.

Valitettavasti en usko, että mies olisi voinut muuta tehdä kuin vähentää omaa herkutteluaan (hän kun niitä herkkuja enemmän kotiin kantaa). Houkutella tai patistaa ei oikein voi.

Ota kaupassa käynti ja ruoanlaitto vastuullesi?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei tietysti auta yhtään, mutta nainen on saavuttanut parisuhteen ja perheen eli mies pyydystetty, niin sitten voi lopettaa skarppaamisen. Tuoltahan tuo vahvasti näyttää.

 

Naisen aikaisemman suhteen loppumisen syy voi antaa vastausta. Jos sama kuvio, niin ei taida olla toivoa.

Vierailija
8/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhteen alkuvaiheessa vaimo siis oli aktiivinen ja harrasti liikuntaa? Miksi lopetti?

Miten olisi yhteinen liikunta harrastus teille esim tanssi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisin valmis kaikkeen samaan, eli tukea ilman painostusta olisi tarjolla vaikka kuinka paljon. Olen koittanut olla myös erittäin kärsivällinen ja odottanut, että kyllä se muutos joskus tapahtuu, mutta vaatisi kokonaan elämäntapamuutoksen. Katsotaan odottelenko sitä vai teenkö oman elämänmuutoksen? Kiitos kommenteista.

Vierailija
10/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähetä vaimo lääkärin juttusille ja sitä kautta lähetteellä labrakokeisiin. Luulisi, että elintasosairaudet alkaisivat jo vaivata ja siinä pelote ja jatkuva seuranta käy usealle luonnon päälleja ei kehtaa lääkärille tai hoitajalle aina huonoja syitä esittää kerta toisensa jälkeen...

 

 Saattaisin myös sopia paremman kiintopisteen, eli kunnon ulkomaanmatkan KUN vaimo on saanut painostaan pois jonkun ihan kunnon satsin. Eli matkailuesitettä pöydälle ja sopimus paperille. Lupaa myös vaikka 500 euroa vaaterahaa ja vanhat isot rätit pitää viedä kierrätykseen, uusia isoja vaatteita ei saa ostaa yhden yhtä kappaletta, tavoitteena kun ei ole samassa painossa pysyminen.

 

Mieheni lupasi syksylle 10 päivän hyvän ulkomaanreissun ja nyt olen saanut aika vähällä vaivalla 10 kiloa pois, muutama kilo vielä niin alan tilaamaan matkaa perheellemme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osta työnnettävä ruohonleikkuri ja iso piha. Sinnekun laitat akan joka ilta työntelemään niin ei akan perse levene. Kyllä akan perseen leveneminen on ihan yleinen ongelma.

Vierailija
12/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä miksi ihmiset vähättelee ongelmaa, olen itse 19v tyttö ja ollut jo neljä vuotta avomieheni kanssa ja itse kokisin ainakin ongelmana jo sen jos jompikumpi meistä ei enää olisi kiinnostunut seksistä ja siitä tulisi puhua..

En kyllä osaa auttaa ongelmassasi, hienovarainen keskusteluhetki on ainoa mikä tuossa voi tehota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli niinpäin, että ennen niin urheilullinen mies lihoi ja minä pysyin kuosissa. Aloin tuntea vastenmielisyyttä koko miestä kohtaan. Minulla oli jotenkin huijattu olo, koska olin halunnut terveellisesti elävän miehen. Seksielämä oli onnetonta ja johti lopulta pettämiseen minun puoleltani. minä koin, että hän pitää minua täydellisenä itsestäänselvyytenä, mikä oli hyvin loukkaavaa. Itsestä huolehtiminen on myös parisuhteesta huolehtimista. Kerran asiasta tuli iso riita ja kun sain lopulta miehen ymmärtämään, miten otan hänen lihomisessa "henkilökohtaisena loukkauksena ", hän jotenkin ymmärsi ja on nyt skarpannut. Lihana hän on edelleen ja huomaan että selkärankana on onneton. Kuitenkin parempaan suuntaan on menossa ja nyt parisuhteemme voi paremmin. Yksi tärkeä pointti oli, että haluan hänen olevan hyvä esimerkki lapsillemme. Sitä ei sohvalla makaava valas ole. Yritä saada vaimosi ymmärtämään syyt.turhautumisensa. Kyse ei ole pinnallisesta asiasta. ymmärrän sinua täysin.

Vierailija
14/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ärsyttävä provo ja 100% naisen kirjoittama. Ällöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun miespuolinen sukulaiseni oli sotavankileirillä ja palasi sieltä 37 kiloisena. Näki kun ihmiset kuoli nälkään. Ei koskaan kommentoinut kenellekään, että sun tarttis kuule laihduttaa.

 

Että on  aika turhanaikaiset ja pinnalliset murheet, jos joku on vähän pullukka. Joskus mietin, eikö nykyihmiset ole käyneet tarpeeksi tiukilla, että jaksaa murehtia joitain ylimääräisiä kiloja, että ei nyt sen takia pippeli ota eteen. Eri asia sitten, jos joku on sairaalloisen lihava.

Vierailija
16/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun poikaystävä oli hieman ylipainoinen kun aloimme seurustelemaan. Ylipaino ei sisänsä haitannut minua, ei ollut este suhteen aloittamiselle eikä seksielämälle, eikä ole sitä nytkään. Kuitenkin toki halusin, että poikaystäväni on terveempi ja no, paremman näköinen, ja usein otankin hänet mukaan lenkille. Itse valmistan ruoan, joten on helppo valmistaa poikaystävälle kevyttä ruokaa mitä itsekin syön. Käymmä yhdessä uimassa ja harrastamassa kaikenlaista :) Poikaystävältä on tippunu 10kg puolessa vuodessa melkeen huomaamatta! 

Vierailija
17/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus aikoinaan.olin silloin 40 v, mies huomautteli painostani. Itse joi kaljaa ja oli ylipainoinen. Aloin laihduttaa hullun lailla. Paino putosi 20 kg puolessa vuodessa. Mittani oli 157 cm/72 kg. Sitten siis 52 kg. Alimmillaan 48 kg. Olin anorekttkon näköinen.

Nyt mies sanoi.että näytän kymnenen vuotta vanhemmalta. Rinnat oli kun kärpäslätkät. Ei ollut sekään hyvä. Erottiin avoliitosta moneksi vuodeksi. Myöhemmin palattiin yhteen. Enää ei koskaan puhuttu painosta mitään.

Vierailija
18/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 17:37"]

Joskus aikoinaan.olin silloin 40 v, mies huomautteli painostani. Itse joi kaljaa ja oli ylipainoinen. Aloin laihduttaa hullun lailla. Paino putosi 20 kg puolessa vuodessa. Mittani oli 157 cm/72 kg. Sitten siis 52 kg. Alimmillaan 48 kg. Olin anorekttkon näköinen.

Nyt mies sanoi.että näytän kymnenen vuotta vanhemmalta. Rinnat oli kun kärpäslätkät. Ei ollut sekään hyvä. Erottiin avoliitosta moneksi vuodeksi. Myöhemmin palattiin yhteen. Enää ei koskaan puhuttu painosta mitään.

[/quote] Yleensä tällaisissa tapauksissa kannattaa pudottaa painoa lastistaan pois miehen painon verran. Silloin kaikki ovat tyytyväisiä! Tosin sitä ylipainoa en ottaisi takaisin enää ikinä.

Vierailija
19/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummaa, että nämä lihavat naiset jaksavat puolustella ap:n vaimoa. Ymmärrän hoikkana naisena täysin ap:ta. En minäkään katsoisi hyvällä puolisoni lihomista.

Vierailija
20/33 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo noin voi käydä. Turhautuneelta ja väsyneeltä kuulostaa. Ei sitten jaksa välittää itsestään.Lähde hänen kanssaan kuntoremonttiin. Kävelylle aluksi jaruokavalio kuntoon. Yhdessä jotain ja yritä kannustaa ja kerro, että olet huolissasi. Kuntohan tuossa menee. Kerro. Että välität.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kahdeksan