Kun yhtäkkiä tajuaa oman miehensä olevan " huono" .
Hieman taustoja ensin.. Eli olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, yksi vuodenikäinen lapsi. Minä olen 25, mies 30. Miehellä ollut ennen minua paa-aljon seksikumppaneita, ei kuitenkaan pitkiä suhteita. Minulla oli ollut pari suhdetta ennen häntä.
Alkuun meidän seksielämä oli hyvin vireää ja aktiivista. Suurta himoa. Tällöin olin sen hetkisellä minuudellani hyvin tyytyväinen. Nyt viidessä vuodessa olen oppinut kaipaamaan paljoa; mies ei ikinä nuole minua, häntä ei kiinnosta minun orgasmini, ei kiinnosta esileikit, ei kiinnosta suutelu. Aiheesta on puhuttu paljon, ja hän tietää hyvin murheeni asiasta, ja tietää " tekevänsä väärin" . Mutta asia ei silti muutu yhtään.
Muuten meillä on hyvä ja onnellinen suhde, mutta tarvitseeko minun tyytyä loppuelämäni epätyydyttävään seksielämään saadakseni pitää ydinperheemme? Välillä kyynel silmässä luen tältä palstalta kuinka paljon toiset miehet tekevät (ja mielellään vielä) naistensa nautinnon eteen.. Itselle niin mahdotonta saavuttaa ilman eroa.
N25
..mietippä kuinka monta eri ihmistä tällä palstalla on? Ketkä tänne tuleevat vapaaehtoisesti, jollei seksuaalisesti hyvin aktiiviset? Jos tälle palstalle kirjoittaa viikossa sata eri ihmistä, se on eri asia kuin muut miehet. Eli tämän palstan antama kuva ei edusta koko suomen tilannetta, vaan ääripäätä.
Toki olen kanssasi samaa mieltä että epätyydyttävää seksiä ei tarvitse sietää, mutta ei se välttämättä ihan kaikilla muillakaan ole tyydyttävää. Itse en siedä epätyydyttävää seksiä loputtomasti.
M40