Mitä mun tulisi nyt ajatella? Parisuhteista ja ikäeroista.

Olen ollut kahteen kertaan  vakavassa parisuhteessa, naimisissa ja saanut yhteisiä lapsia. Ensimmäinen mies oli vain pari vuotta minua vanhempi ja seuraava puolisoni olikin minua hieman nuorempi. Muistan kuinka ihmettelin sitä miten lapseton ja minua nuorempi saattoi ihastua minuun. Sovimme yhteen täydelisesi, mutta liitto kaatui, koska hän sairastui (en ala tarkemmin selvittämään).

Nyt olin ajatellut, että tahdon kypsän ja minua reilusti siksi vanhemman miehen. Ei sillä, että minulla olisi jäänyt nuoremmasta miehestä mitään traumoja. Koen vain siksi niin, koska lapsia on monta ja vanhinkin lapsistani jo pian täysi-ikäinen (16 nyt). Haluan tavallaan varmistaa sen, että mies olisi kypsä ja aikuinen.

Treffasin yhtä, minua päälle 10v. vanhempaa miestä ja petyin. Miten saattoikin olla niin lapsellinen omassa kypsyydessään.

Menin nettiin deittipalstalle ja laitoin ikätoivomuksen, kuvani ja muut systeemit sinne niin taas.

Kaikki jotka ottaa yhteyttä on minua nuorempia. Ne muutama joka kerkisi ottamaan yhteyttä useammalla viestillä niin on minusta hyvinkin komeita (25-28v.) miehiä ja puhuvat hyvin kypsästi asioista. 

En nyt vaan tiedä mitä ajatella, koska tarkoitus oli löytää vanhempi ja nyt ympärilläni ovat vielä edellistäkin nuorempia miehiä ja omien puheidensa mukaan hyvin tosissaan. 

Mikä mussa on ns.vialla? Olen mielestäni ihan tavallinen, mutta miksi ihan aina vedän puoleeni niin nuoria? Lukeeko mun otsassa, että äitiliini vai mitä?

Kun tämä ilmiö on tapahtunut niin baareissa (joissa käyn todella harvoin tosin), netissä kun arjen keskellä.

Minulla on ehkä kovin epävarma olo ja huono itsetunto kun en päästä heitä lähestymään minua siten kumminkaan. Jotenkin päähän iskostettu se naisten yleinen käsitys ettei yh kelpaa kelleen ja varsinkin kun lapsia on ja paljon, mutta ei se näytä näitä miehiä haittaavan laisinkaan, päinvastoin. Saattavat kysyä melko alkuun, että jos päätyisimme yhteen niin haluanko vielä yhteisen lapsen ja he haluavat.

Mitä siis ajattelisin nyt? 

Pitäisikö oma ennakkoluulot vaan romuttaa ja olla uskomatta sitä ettei kukaan kunnollinen mies halua valita naista jolla on paljon lapsia kun voi saada lapsettomankin. Kun tähän asti näyttäisi olevan toisin.

Nyt haluan vaan vihdoin saada sen loppuelämän parisuhteen ja omat vaatimukset on aika korkealla ihan jo lasteni tähden.

Onko ikä vain numeroita?

Vai voiko olla, että olen vain jotenkin tieämättäni helposti lähestyttävä (nuoremmille, mutta en minua vanhemmille vaan minua vanhemmat taas ovat kovin ennakkoluuloisia että minä en voisi mitenkään, koskaan, ikinä olla tosissaan heidän kanssaan ja pilaavat kivan alunkin siihen ihmettelyyn kuinka voin olla edes kiinnostunut ym.).

Naiset kertokaa nyt rehellisesti (ja etenkin nykyiset ja entiset yh:t) mitä on yhteiselo sinua vanhemman tai nuoremmn miehen kanssa?

Ja jos miehiä linjoilla niin olisi kiva kuulla mielipide teiltäkin, etenkin mitä tulee naisen lapsiin ja ikään. Onko edellisen liiton lapset aidosti mikään este ja koko asia vaan luulopuhetta?

 Niin ja mulla on ikää nyt tasan 34v.