Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun pitäisi tehdä sitä sun tätä vain muiden vuoksi?
22.06.2014 |
Mikä siinä on, että ihmiset yrittävät pakottaa toisia tekemään jotain? Mitä se muille kuuluu, mitä kukakin tekee? Tuntuu, että monien mielestä on koko ajan pakko tehdä jotakin, tai on huono ihminen.
Pitää tehdä töitä, vapaa-aikana pitää tehdä lisää töitä kotona/puutarhassa/mökillä/harrastuksessa/missä vaan... Lapsia pitää viedä harrastuksiin, tai heidän elämänsä on pilalla... Koko ajan pitää työskennellä ja kuluttaa rahaa, ansaita ja tuhlata... maksaa veroja, maksaa sitä sun tätä... tai on paska ihminen!
Siitä pitää tietenkin vielä raportoida facebookiin/anopille/kumminkaimalle, tai sitä ei tapahtunut ja taas on paska ihminen!
Siis... mitä vittua? Miksi?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:38"]Mikä siinä on, että ihmiset yrittävät pakottaa toisia tekemään jotain? Mitä se muille kuuluu, mitä kukakin tekee? Tuntuu, että monien mielestä on koko ajan pakko tehdä jotakin, tai on huono ihminen.
Pitää tehdä töitä, vapaa-aikana pitää tehdä lisää töitä kotona/puutarhassa/mökillä/harrastuksessa/missä vaan... Lapsia pitää viedä harrastuksiin, tai heidän elämänsä on pilalla... Koko ajan pitää työskennellä ja kuluttaa rahaa, ansaita ja tuhlata... maksaa veroja, maksaa sitä sun tätä... tai on paska ihminen!
Siitä pitää tietenkin vielä raportoida facebookiin/anopille/kumminkaimalle, tai sitä ei tapahtunut ja taas on paska ihminen!
Siis... mitä vittua? Miksi?
[/quote]kuka pakottaa? kuka estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:46"]
Älä muuta sano. Alat varmaan olla aikuisuuden kynnyksellä kun tajuat tämän. Olen nyt itse kolmekymppinen ja vihdoin alan tajuamaan ettei minun oikeasti tarvi elää muuta kuin itseäni ja omaa perhettäni varten.
Olen tuhlannut hirveästi energiaa siihen että mietin mitä muut ajattelevat. Paskan väliä sillä! Ajatelkoot mitä lystäävät! Teit niin tai näin ainahan loppupeleissä joku on siitä nokka kippuralla. Paras kun miellyttää ihan vain itseään.
[/quote]
Joo, olen kolmikymppinen minäkin ja nyt vasta todella tajuan, että tein mitä vaan, niin aina tulee joku valittamaan, kuinka olen tehnyt tämänkin asian ihan väärin tai kuinka hän on parempi tuossa asiassa... sellaista piilovittuilua ja suoraa valitustakin välillä... Kun sitä katsoo ulkopuolisen silmin, niin alkaa naurattamaan koko touhu. Kaikkeen sitä aikaansa tuhlaa!
ap
Siis YRITTÄVÄT pakottaa, mm. valittamalla, piilovittuilemalla, vittuilemalla suoraan, juoruamalla, tekemällä lastensuojeluilmoituksia ynnä muuta mukavaa... Kyseessä lähinnä omat ja miehen sukulaiset...
ap
???
Ala elää itsesi näköistä elämää, tai ainakin niin pitkälti kuin se on mahdollista. Mikä hiton raportointipakko sulla on yhtään kenellekään? Ihan naurettavaa. Jos joku ei sinua sinuna sitten hyväksy, olettaen että olet kuitenkin ihan mukiinmenevä ihminen, niin anna mennä menojaan. Mitään et menetä sellaisessa. Mulla meni niin monta vuotta hakatessa päätäni minulle vääränlaisten ihmisten kanssa seinään, ja sitten opin viimein jotain elintärkeää rakkaan itseni kannalta. Minä voin valita. Minä voin valita paljon! Minä voin jopa lopettaa ihmissuhteen, jos se ei minulle mitään hyvää tuo, vaan lähinnä pelkkää mielipahaa. Jos joku on elämässäni vain vaatimassa ja arvostelemassa minua, niin se ei koskaan mikään merkittävä suhde ollutkaan, olkoon sitten vaikka biologistakin laadultaan tai ihan mitä vaan. Kun siivoaa itselleen sopimattoman pois, jää tilaa hyvän tulla.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:56"]
???
Ala elää itsesi näköistä elämää, tai ainakin niin pitkälti kuin se on mahdollista. Mikä hiton raportointipakko sulla on yhtään kenellekään? Ihan naurettavaa. Jos joku ei sinua sinuna sitten hyväksy, olettaen että olet kuitenkin ihan mukiinmenevä ihminen, niin anna mennä menojaan. Mitään et menetä sellaisessa. Mulla meni niin monta vuotta hakatessa päätäni minulle vääränlaisten ihmisten kanssa seinään, ja sitten opin viimein jotain elintärkeää rakkaan itseni kannalta. Minä voin valita. Minä voin valita paljon! Minä voin jopa lopettaa ihmissuhteen, jos se ei minulle mitään hyvää tuo, vaan lähinnä pelkkää mielipahaa. Jos joku on elämässäni vain vaatimassa ja arvostelemassa minua, niin se ei koskaan mikään merkittävä suhde ollutkaan, olkoon sitten vaikka biologistakin laadultaan tai ihan mitä vaan. Kun siivoaa itselleen sopimattoman pois, jää tilaa hyvän tulla.
[/quote]
Tällaisessa prosessissa kai nyt olen... Ei vaan ole helppoa ottaa etäisyyttä omiin sukulaisiinsa, kun ne ovat ne ainoat! Ja mm. anoppi syyllistää heti, jos ei saa nähdä lapsenlapsiaan. Mutta mä olen ajatellut niin, että näkevät sitten enemmän, kun ovat aikuisia... jos haluavat. Välillä tuo touhu yltyy aivan mahdottomaksi, moni noista ihmisistä on jo diagnosoitu lääkäreiden taholta jollain lailla mielenterveysongelmaisiksi, eli siinä varmaan syy... heidän kohdallaan ainakin.
Mutta mitä pitäisi sitten tehdä mielenterveysongelmaisen sukulaisen kanssa, joka toisaalta tarvitsisi tukea, mutta toisaalta tekee lapsiperheen elämän erittäin hankalaksi ja saattaa olla jopa vaarana lapsille...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti omista lapsista ja läheisistä pitää pitäähuolta. Samoin myös vieraista ihmisistä, jos tarvitsevat paua esim. sairaskohtauksessa.
Muutenhan työmäärä on kiinni elämänvalinnoista: Jos valitsee kerrsotaloasumisen ja käyttää vain vuokramökkejä, niin eipä ole puutarha ym töitä. Rahaa ei ole pakko koko ajan kuluttaa, vaan tavallisessa työssä riittää kyllä 1-3 työasukokonaisuutta ja kotiin kotivaatteet, jotka voivat oolla parsittuja ja paikattujakin.
Naamakirjaan ei ole pakko liittyä, jos ei halua.
t. minimillä toimeentuleva, aikaa läheisille ja kaukaisillekin.
Mikä sitten on se "absoluuttinen totuus", jonka mukaan kaikkien pitää elää, vai onko kenties niin, että jokainen elää tavallaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla varovainen sen voimaantumisen kanssa. Aika usein kynnysmaton roolista luopuva ihminen heilahtaa toiseen ääripäähän ja muuttuu itsekeskeiseksi kusipääksi, joka ei lainkaan välitä, "mitä muut ajattelevat". Työpaikoilla he ovat joustamattomia ja epäsosiaalisia. Jos et välitä lainkaan muiden ihmisten ajatuksista, voi olla, etteivät muutkaan ihmiset jaksa kauaa välittää sinusta.
Jaa. Minä ainakin teen vain niitä asioita joita haluan tai mitkä kannattaa tehdä. Mutta olenkin viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 23-vuotias ja tajusin tämän kolme vuotta sitten, kun esikoiseni syntyi ja huomasin miten ihmiset OLETTAVAT minun ja perheeni elävän. Elämme siis kyllä aivan normaalia lapsiperhe elämää, mutta en tee mehuja ja hilloja itse, en leivo leipää ja syötin lapsilleni purkkiruokaa pari kolme kuukatta ennenkuin siirtyivät samaan ruokaan kuin muukin perhe.
Sain tarpeeksi jossain vaiheessa ja nykyään elän aika lailla muista välittämättä, tai siis heidän mielipiteistään.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:20"]
Jaa. Minä ainakin teen vain niitä asioita joita haluan tai mitkä kannattaa tehdä. Mutta olenkin viisikymppinen.
[/quote]
Minä olen ollut tällainen koko ikäni. Siksi onkin vaikea ymmärtää, mitä aloittajan kaltaiset ihmiset tarkoittavat, kun he sanovat lakanneensa välittämättä muista ihmisistä. Minulle ei tuota vaikeuksia ottaa muita ihmisiä huomioon ja silti tehdä, kuten arvelen olevan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:46"]
Älä muuta sano. Alat varmaan olla aikuisuuden kynnyksellä kun tajuat tämän. Olen nyt itse kolmekymppinen ja vihdoin alan tajuamaan ettei minun oikeasti tarvi elää muuta kuin itseäni ja omaa perhettäni varten.
Olen tuhlannut hirveästi energiaa siihen että mietin mitä muut ajattelevat. Paskan väliä sillä! Ajatelkoot mitä lystäävät! Teit niin tai näin ainahan loppupeleissä joku on siitä nokka kippuralla. Paras kun miellyttää ihan vain itseään.
[/quote]
Ihan loistava kiteytys heti tähän alkuun. Kehystän tämän ja laitan seinälle! :)
Kaikki on asteen vaikeampaa, kun mulla on lapsia. Aina joku voi vetää esiin sen "huono äiti" -kortin...
Mulla on ollut elämässä kovin vähän ihmissuhteita, joissa mut hyväksyttäisiin virheineni. Ymmärrän siksi tuon kympin kommentin niin, että mun pitää varoa olemasta itse samanlainen täydellisyyden vaatija, kuin mua kohtaan on oltu. Ymmärränkö oikein?
Mä yritän nyt löytää ihmissuhteita, joissa molempi osapuoli voi joskus olla epätäydellinen, ja osaa jatkaa eteenpäin yhteisymmärryksessä, eikä niin että joko toinen tekee mitä toinen haluaa, tai ei olla enää tekemisissä... Mä olen ollut ihan yllättynyt, että pari tyyppiä on antanut mulle anteeksi, kun joskus olen tehnyt virheen. Aiemmin minä olen ollut se anteeksiantaja ja myötäilijä ja yrittänyt tehdä kaiken "oikein". Eli itsessäkin vikaa, kun ei uskalla olla oma itsensä, vaikka sitten joskus tulisikin tehtyä virhe.
Mutta sitten jotkut eivät ollenkaan ota tätä hyvin... kuten selitinkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 18:20"]
Jaa. Minä ainakin teen vain niitä asioita joita haluan tai mitkä kannattaa tehdä. Mutta olenkin viisikymppinen.
[/quote]
Minä olen ollut tällainen koko ikäni. Siksi onkin vaikea ymmärtää, mitä aloittajan kaltaiset ihmiset tarkoittavat, kun he sanovat lakanneensa välittämättä muista ihmisistä. Minulle ei tuota vaikeuksia ottaa muita ihmisiä huomioon ja silti tehdä, kuten arvelen olevan parasta.
[/quote]
Ehkä tämä on sitä ns. tervettä itsetuntoa? Itse kun on elänyt kaikenlaisten mielenterveyspotilaiden ja kylmien ihmisten kanssa pienestä pitäen, niin ei ehkä ole tullut ihan normaalia kuvaa itsestä ja ihmissuhteista...
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 17:56"]
???
Ala elää itsesi näköistä elämää, tai ainakin niin pitkälti kuin se on mahdollista. Mikä hiton raportointipakko sulla on yhtään kenellekään? Ihan naurettavaa. Jos joku ei sinua sinuna sitten hyväksy, olettaen että olet kuitenkin ihan mukiinmenevä ihminen, niin anna mennä menojaan. Mitään et menetä sellaisessa. Mulla meni niin monta vuotta hakatessa päätäni minulle vääränlaisten ihmisten kanssa seinään, ja sitten opin viimein jotain elintärkeää rakkaan itseni kannalta. Minä voin valita. Minä voin valita paljon! Minä voin jopa lopettaa ihmissuhteen, jos se ei minulle mitään hyvää tuo, vaan lähinnä pelkkää mielipahaa. Jos joku on elämässäni vain vaatimassa ja arvostelemassa minua, niin se ei koskaan mikään merkittävä suhde ollutkaan, olkoon sitten vaikka biologistakin laadultaan tai ihan mitä vaan. Kun siivoaa itselleen sopimattoman pois, jää tilaa hyvän tulla.
[/quote]
Ihania viisauksia täällä. Itse vasta nelikymppisenä tajusin. Sattui niin paljon poistaa elämästä oma puoliso, omat vanhemmat (ja samalla lapsen isovanhemmat) ja sisko, mutta lopulta se kannatti. Tällaista myönteisyyttä ja onnellisuutta, mitä elämässäni nyt on, en ole ennen kokenut.
Vanha sanonta: no man is an island.
Olemme monin tavoin riippuvaisia siitä, mitä muut tekevät. Vaikka eläisit erakkona erämaassa, muiden ihmisten tekemiset vaikuttavat elämääsi.
Joten halusit tai et, sinun pitää ottaa huomioon yhteiset säännöt. Et voi elää täysin oman pääsi mukaan, ja todella hyvä niin. Mieti, millaista olisi, jos joku ei ikään kuin näkisi muiden olemassaoloa ja tarpeita. Sellainen täysin autistinen ihminen olisi todella hankala tapaus ja vaaraksi itselleen ja muille.
Mutta totta kai sitten on iso joukko asioita, joita ei ole pakko tehdä. Sinun ei tarvitse harrastaa mitään, mitä et tahdo, eikä sisustaa kotiasi tai pukeutua kuten muut haluavat. Voit noudattaa omaa makuasi ja mielipiteitäsi, kunhan et vastaavasti tyrkytä niitä muille, vaan sallit heillekin sen vapauden. Hyviä käytöstapoja noudatetaan, koska ne helpottavat yhteiseloa ja tekevät kanssakäymisestä muiden kanssa mukavampaa jne.
Ikävää, jos perheesi tai sukulaisesi pakottavat sinua johonkin muottiin. Kuten tässä ketjussa on sanottukin, siihen ei tarvitse nöyrtyä. Katkaise siteet, jos muu ei auta. Mutta mieti silti, missä määrin ne paineet ovat oikeastikin sinulle ja lapsillesi hyväksi - esimerkiksi töitä olisi suotavaa pyrkiä jokaisen tekemään sen verran, että voi elättää perheensä, eikä ole yhteiskunnan vapaamatkustajana ilman hyvää syytä (eikä pelkästään se, että ei huvita "tanssia kenenkään pillin mukaan"). Mutta se taas jo onkin kunkin omaa päätösvaltaa, millainen elintaso on itselle ja perheelle riittävä, ja mikä turhaa rahan perässä juoksemista.
Joten aikalaista tasapainoiluahan tuo on. Kyetä pitää oma päänsä ja makunsa, mutta huomioida muiden oikeus elää myös omaa elämäänsä.
Älä muuta sano. Alat varmaan olla aikuisuuden kynnyksellä kun tajuat tämän. Olen nyt itse kolmekymppinen ja vihdoin alan tajuamaan ettei minun oikeasti tarvi elää muuta kuin itseäni ja omaa perhettäni varten.
Olen tuhlannut hirveästi energiaa siihen että mietin mitä muut ajattelevat. Paskan väliä sillä! Ajatelkoot mitä lystäävät! Teit niin tai näin ainahan loppupeleissä joku on siitä nokka kippuralla. Paras kun miellyttää ihan vain itseään.